Tuli täyteen yli 20v työttömyyttä,työllistynköhän ikinä?

nostakaa nyt ap:n muita ketjuja että muutkin saa juonesta kiinni...

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 11:20"]

Kaksi lasta? Eihän sulla ole kuin se yksi poika.

[/quote]

Kaksi lasta olen synnyttänyt vanhemman olen antanut pois.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 09:25"]

Tiedän yhden nelikymppisen miehen, joka on ollut n 20 vuotta työttömänä. Tuohon aikaan mahtuu muutamia lyhyitä työllistymispätkiä, mutta mikään ei ole poikinut pitempi aikaista työtä. Toisaalta, ei kukaan edes halua sellaisella asenteella varustettua työntekijää. Se työn vieroksuminen käy häneltä suorastaan työstä.

Ap:n tilannetta en tiedä, mutta on kyllä erikoista ettei 20 vuodessa ole töitä saanut.

[/quote]

Olen kyllä ainakin hakenut jatkuvasti töitä.

[/quote]

Pelkkä työn "hakeminen" ei riitä sinun kaltaisillesi. Te olette juuri niitä, joita varten on kaikki työvoimapalvelut on rakennettu - ei  meille, jotka saamme työtä ilmankin emmekä tarvitse muuta palvelua kuin lausunnon työttömyyskassalle silloin, kun olemme työttömänä.

Jotain selviä ongelmia sinulla on, kun et ole koskaan saanut mitään koulutusta suoritettua. Siksi en sanoisi, että olet ollut työtön vaan jotain aivan muuta.

Tee elämällesi jotain. Työnsaanti ei ole nyt ensimmäinen vaihe, Kelan kustantama kuntoutus tai joku kuntouttava työtoiminta sopisi paremmin.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 09:25"]

Tiedän yhden nelikymppisen miehen, joka on ollut n 20 vuotta työttömänä. Tuohon aikaan mahtuu muutamia lyhyitä työllistymispätkiä, mutta mikään ei ole poikinut pitempi aikaista työtä. Toisaalta, ei kukaan edes halua sellaisella asenteella varustettua työntekijää. Se työn vieroksuminen käy häneltä suorastaan työstä.

Ap:n tilannetta en tiedä, mutta on kyllä erikoista ettei 20 vuodessa ole töitä saanut.

[/quote]

Olen kyllä ainakin hakenut jatkuvasti töitä.

[/quote]

Pelkkä työn "hakeminen" ei riitä sinun kaltaisillesi. Te olette juuri niitä, joita varten on kaikki työvoimapalvelut on rakennettu - ei  meille, jotka saamme työtä ilmankin emmekä tarvitse muuta palvelua kuin lausunnon työttömyyskassalle silloin, kun olemme työttömänä.

Jotain selviä ongelmia sinulla on, kun et ole koskaan saanut mitään koulutusta suoritettua. Siksi en sanoisi, että olet ollut työtön vaan jotain aivan muuta.

Tee elämällesi jotain. Työnsaanti ei ole nyt ensimmäinen vaihe, Kelan kustantama kuntoutus tai joku kuntouttava työtoiminta sopisi paremmin.

[/quote] Niin totta kun olla voi! Minäkin olen ap:n aikaisempia kirjoituksia lukenut ja saman todennut.

Niin eipä niitä työllistämistukipaikkoja eikä mitään kuntouttavia työtoiminnan paikkoja niin vaan ole vaikka niitä työkkäristä kuinka kyselisi. ap siis.

Miksi ne koulutukset ei sujuneetkaan? Mikä oli tärkein syy?

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 11:49"]

Miksi ne koulutukset ei sujuneetkaan? Mikä oli tärkein syy?

[/quote]

En vaan oppinut vaikka kuinka yritin. Otin kyllä tukiopetusta,kävin kurssit useaan kertaan yms mutta silti en kokeista enkä näytöistä päässyt läpi en vaan ymmärtänyt asioita joita opetettiin.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 11:49"]

Miksi ne koulutukset ei sujuneetkaan? Mikä oli tärkein syy?

[/quote] Heikkolahjaisuus. Taidat olla aika noviisi kun et tiedä tän tyypin ketjuja...

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 11:49"]

Miksi ne koulutukset ei sujuneetkaan? Mikä oli tärkein syy?

[/quote] Heikkolahjaisuus. Taidat olla aika noviisi kun et tiedä tän tyypin ketjuja...

[/quote]

No en tiedä onko se oikea diagnoosi kuitenkin tajuan normaalielämän ihan ok opinnot ei vaan suju.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 11:07"]

Olet siis ollut työytön 21-vuotiaasta alkaen. Erikoista. Kun minä olin 21-vuotias, tein kahta duunia ja pääsin uuteen opiskelupaikkaan, työttömänä en ollut, vaikka en saanutkaan alkuperäistä koulutustani vastaavaa työtä. [/quote]

Itse en tekisi ikinä kahta duunia yhtä aikaa, vaan maksimissaan yhtä. Miksi? Siksi, koska minulla on elämä.

Ei ole kokemuksia läheskään noin pitkästä työttömyydestä, mutta vähäisestä työkokemuksesta kyllä on. Itse olen tehnyt niin, että olen lähettänyt paljon hakemuksia. Olen lähettänyt hakemuksia uudelleen myös niihinkin paikkoihin, joista olen jo kertaalleen kielteisen vastauksen työn suhteen saanut, aina kannattaa yrittää uudestaan.

Aha nyt uusi kulma, työttömänä pitkään.

Hyväksy tilanne jos olet niin umpitampio ettet opi mitään. Miksi kukaan saapasta palkkaisi? Tämä oli herättelyä toimintaan.

Mieti vahvuuksiasi, jokaisella on joitain vahvuuksia.

Tässä ap:n elämäntarina muistini mukaan:

Syntyi vuonna 1973. Ei pärjännyt koulussa, äiti ja viranomaiset diagnosoivat heikkolahjaiseksi yms. Ei ole koskaan saanut nähdä itseä koskevia papereita lapsuuden ja nuoruuden ajalta. Ei ole hommannut niitä vaikka täällä neuvottiin miten se tapahtuu. Suhde äitiin oli huono, äiti oli kylmä tms.

Sai pojan vuonna 1997. Perheessä oli päihde- ja mielenterveysongelmia. Lapsen isä oli sairas ja kuoliko peräti? Poika annettiin (avoimeen) adoptioon leikki-ikäisenä. Adoptiovanhemmat pyytelivät ap:lta rahaa yms, suhde heihin huono. Nykyinen mies ei myöskään halua, että ap tapaa poikaa (tästä tosin ap antanut ristiriitaista tietoa). Tänä jouluna poika lähetti ap:lle kortin, joten ap pelkää pojan haluavan muuttaa hänen luokseen kun täyttää 18. Asiasta ollut ap:n mukaan joskus aiemmin puhettakin.

Solmi uuden parisuhteen yrittäjämiehen kanssa ja sai toisen pojan, joka nyt n. 7-vuotias (voin muistaa iän väärin). Perhe asuu maaseudulla kaukana kaikesta. Perheessä on vain yksi auto, jota mies käyttää työssään. Hän tekee paljon töitä. Mies on ehdottanut, että ap ostaisi kesäksi auton, jotta pääsisi joskus pois kotoa, mutta ap ei halua ajaa koska häntä huimaa. Lääkärit eivät ole löytäneet huimauksen syytä. On kuitenkin erittäin ahdistunut siitä, ettei pääse pois kotoa itsenäisesti. Ap haluaisi mm. remontoida kotitaloa jonka mies omistaa, jotta poika saisi oman huoneen, mutta mies ei halua. Myös anoppi osallistuu perheen elämään.

Ap on ollut työttömänä 17/21-vuotiaasta asti (laskentatavasta riippuen, enemmän tai vähemmän). On yrittänyt kouluttautua mutta ei ole onnistunut siinä. On harrastellut ja tehnyt vapaaehtoistyötä sekä hoitanut lasta ja kotia. On hyvin tyytymätön elämäänsä, mutta ei pääse elämänsä herraksi eikä myöskään osaa hakea tai ottaa apua vastaan. Kärsii monenlaisista terveysongelmista, mutta niihinkään ei ole saanut helpotusta. Haaveilee yrittäjyydestä mutta ei keksi toimialaa.

Menikö oikein?

Olenko liikaa av:lla?

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 12:35"]

Tässä ap:n elämäntarina muistini mukaan:

Syntyi vuonna 1973. Ei pärjännyt koulussa, äiti ja viranomaiset diagnosoivat heikkolahjaiseksi yms. Ei ole koskaan saanut nähdä itseä koskevia papereita lapsuuden ja nuoruuden ajalta. Ei ole hommannut niitä vaikka täällä neuvottiin miten se tapahtuu. Suhde äitiin oli huono, äiti oli kylmä tms.

Sai pojan vuonna 1997. Perheessä oli päihde- ja mielenterveysongelmia. Lapsen isä oli sairas ja kuoliko peräti? Poika annettiin (avoimeen) adoptioon leikki-ikäisenä. Adoptiovanhemmat pyytelivät ap:lta rahaa yms, suhde heihin huono. Nykyinen mies ei myöskään halua, että ap tapaa poikaa (tästä tosin ap antanut ristiriitaista tietoa). Tänä jouluna poika lähetti ap:lle kortin, joten ap pelkää pojan haluavan muuttaa hänen luokseen kun täyttää 18. Asiasta ollut ap:n mukaan joskus aiemmin puhettakin.

Solmi uuden parisuhteen yrittäjämiehen kanssa ja sai toisen pojan, joka nyt n. 7-vuotias (voin muistaa iän väärin). Perhe asuu maaseudulla kaukana kaikesta. Perheessä on vain yksi auto, jota mies käyttää työssään. Hän tekee paljon töitä. Mies on ehdottanut, että ap ostaisi kesäksi auton, jotta pääsisi joskus pois kotoa, mutta ap ei halua ajaa koska häntä huimaa. Lääkärit eivät ole löytäneet huimauksen syytä. On kuitenkin erittäin ahdistunut siitä, ettei pääse pois kotoa itsenäisesti. Ap haluaisi mm. remontoida kotitaloa jonka mies omistaa, jotta poika saisi oman huoneen, mutta mies ei halua. Myös anoppi osallistuu perheen elämään.

Ap on ollut työttömänä 17/21-vuotiaasta asti (laskentatavasta riippuen, enemmän tai vähemmän). On yrittänyt kouluttautua mutta ei ole onnistunut siinä. On harrastellut ja tehnyt vapaaehtoistyötä sekä hoitanut lasta ja kotia. On hyvin tyytymätön elämäänsä, mutta ei pääse elämänsä herraksi eikä myöskään osaa hakea tai ottaa apua vastaan. Kärsii monenlaisista terveysongelmista, mutta niihinkään ei ole saanut helpotusta. Haaveilee yrittäjyydestä mutta ei keksi toimialaa.

Menikö oikein?

Olenko liikaa av:lla?

[/quote]

Jotakin oli oikein mutta paljon oli väärääkin. ap