Miksi toinen isoisä noteeraa vain tyttömme, toinen poikamme?
Tämä on aivan naurettava asia, tiedän. Mutta yritän nyt kuitenkin selvittää taustaa.
Esikoisemme on tyttö, ja oma isäni on ottanut hänet alusta alkaen ”omakseen”. Heillä on hyvät välit ja ukki soittelee hänelle ja joskus kyselee myös meiltä, minulta tai mieheltäni, tytön kuulumisia. Ilman muuta tytön harrastusmaksuja haluaa maksaa jne. Ongelma on siinä, ettei ikinä itse, oma-aloitteisesti ole kiinnostunut poikamme asioista, tai hänen seurastaan
Kuopus on siis poika, ja mieheni isä on aivan lääpällään tähän. Appiukko tullessaan kylään saattaa noterata vain pojan. Kyselee tästä ja suunnittelee yhteistä tekemistä pojan kanssa. Tyttö tuntuu olevan hänelle täysin ilmaa, tai jotenkin ylimääräinen.
Emmekä edes asu Porvoossa!
Yritän ymmärtää miksi isovanhemmat ovat näin kummallisia. Toisaalta on hyvä, että nyt kumpikin lapsi kokee itsensä ainakin toisen puolen suvun hyväksymäksi ja rakastamaksi, asia voisi olla paljon vaikeampi, jos toisella ei olisi kokemusta kiinnostuneesta isovanhemmasta. Isoäidit eivät ole enää elossa.
Onko muilla kokemusta siitä, että isovanhempi suosii vain perheen yhtä lasta ja kuinka asiaan voisi puuttua?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi näkee tytössä sinut ja miehesi isä pojassa poikansa.
Tätä minäkin mietin, ja sitten vielä sitä, että ehkä miehen isä haluaa tehdä asiat toisin poikamme kanssa, kuin tuli tehtyä oman poikansa kanssa. Oli silloin kiireinen töissä ja ehkä tuntee siitä syyllisyyttä. Omasta isästäni en kyllä osaa sanoa.
ApTai sit isoisät on ite esikoinen ja kuopus? Ja kohtelee siks lellien omasta kokemuksesta.
Isäni on esikoinen.
Miehen isä taas keskimmäinen, jonka isän sota vei. Hän jäi isättömäksi nuorena.
Ensimmäinen lapsenlapsi on ollut tärkeä toiselle (olipa kumpaa sukupuolta hyvänsä) ja siihen on muodostunut läheisempi suhde. Toinen sitten saattaa suosia jostain syystä poikalapsia. Voi myös olla että lasten luonteet ovat asuneet yhteen eri ukkien kanssa. Kannattaa ottaa puheeksi asia molempine kanssa.
Koskaan ei isovanhemmat osaa olla lastenlasten kanssa, joten me päätettiin miehen kanssa jo 10 vuotta sitten, että ei edes yritetä. Välit on hyvät, syntymäpäivinä ja jouluna lähetetään kortit, sukujuhlissa keskustellaan asiallisesti. Työkaverit ei edes tiedä, että minulla on lapsenlapsia, joten miniä tai tytär ei voi väittää, että kuljen kaikkialla kertomassa, miten hoidan lastenlapsia jne.
Pojan vaimon äiti on puolituttuni, hän kertoo joskus, miten raskasta on, kun ei isoäitinä ikinä kelpaa ja kaikki on väärin. Huokaisi kerran, että ei se lastenlasten kanssa vietetty aika oikeasti ole kaiken sen säätämisen ja nöyrtymisen arvoista, mihin isovanhempana nykyisin joutuu. Ikinä et ole tasapuolinen, vaikka viivottimella mittaisit jäätelönpalaa.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei isovanhemmat osaa olla lastenlasten kanssa, joten me päätettiin miehen kanssa jo 10 vuotta sitten, että ei edes yritetä. Välit on hyvät, syntymäpäivinä ja jouluna lähetetään kortit, sukujuhlissa keskustellaan asiallisesti. Työkaverit ei edes tiedä, että minulla on lapsenlapsia, joten miniä tai tytär ei voi väittää, että kuljen kaikkialla kertomassa, miten hoidan lastenlapsia jne.
Pojan vaimon äiti on puolituttuni, hän kertoo joskus, miten raskasta on, kun ei isoäitinä ikinä kelpaa ja kaikki on väärin. Huokaisi kerran, että ei se lastenlasten kanssa vietetty aika oikeasti ole kaiken sen säätämisen ja nöyrtymisen arvoista, mihin isovanhempana nykyisin joutuu. Ikinä et ole tasapuolinen, vaikka viivottimella mittaisit jäätelönpalaa.
Onko sulla joku persoonallisuushäiriö, vai miksi et halua tuntea lapsenlapsiasi?
Luonnotonta.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei isovanhemmat osaa olla lastenlasten kanssa, joten me päätettiin miehen kanssa jo 10 vuotta sitten, että ei edes yritetä. Välit on hyvät, syntymäpäivinä ja jouluna lähetetään kortit, sukujuhlissa keskustellaan asiallisesti. Työkaverit ei edes tiedä, että minulla on lapsenlapsia, joten miniä tai tytär ei voi väittää, että kuljen kaikkialla kertomassa, miten hoidan lastenlapsia jne.
Pojan vaimon äiti on puolituttuni, hän kertoo joskus, miten raskasta on, kun ei isoäitinä ikinä kelpaa ja kaikki on väärin. Huokaisi kerran, että ei se lastenlasten kanssa vietetty aika oikeasti ole kaiken sen säätämisen ja nöyrtymisen arvoista, mihin isovanhempana nykyisin joutuu. Ikinä et ole tasapuolinen, vaikka viivottimella mittaisit jäätelönpalaa.
Miten tämä nyt liittyy mitenkään aapeen tilanteeseen?
Jos alat säätää isoisien suhdetta lapsenlapsiin saatat pilata joko toisen tai molempien lasten mahdollisuuden kokea läheisyyttä isoisän kanssa jos jompikumpi ottaa vinkeistä vaarin ja ryhtyy tasapuolisen välinpitämättömäksi.
Vähän on sellaista yletöntä kontrolloinninhalua ilmassa.
Eikös tuo ole vain plussaa, että on noin hyvää kontaktia ydinperheen lisäksi. Vaivannee enemmän vanhempaa kuin lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei isovanhemmat osaa olla lastenlasten kanssa, joten me päätettiin miehen kanssa jo 10 vuotta sitten, että ei edes yritetä. Välit on hyvät, syntymäpäivinä ja jouluna lähetetään kortit, sukujuhlissa keskustellaan asiallisesti. Työkaverit ei edes tiedä, että minulla on lapsenlapsia, joten miniä tai tytär ei voi väittää, että kuljen kaikkialla kertomassa, miten hoidan lastenlapsia jne.
Pojan vaimon äiti on puolituttuni, hän kertoo joskus, miten raskasta on, kun ei isoäitinä ikinä kelpaa ja kaikki on väärin. Huokaisi kerran, että ei se lastenlasten kanssa vietetty aika oikeasti ole kaiken sen säätämisen ja nöyrtymisen arvoista, mihin isovanhempana nykyisin joutuu. Ikinä et ole tasapuolinen, vaikka viivottimella mittaisit jäätelönpalaa.Miten tämä nyt liittyy mitenkään aapeen tilanteeseen?
Melko itsestäänselvästihän se liittyy, erittäin outoa että joku ei ymmärrä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei isovanhemmat osaa olla lastenlasten kanssa, joten me päätettiin miehen kanssa jo 10 vuotta sitten, että ei edes yritetä. Välit on hyvät, syntymäpäivinä ja jouluna lähetetään kortit, sukujuhlissa keskustellaan asiallisesti. Työkaverit ei edes tiedä, että minulla on lapsenlapsia, joten miniä tai tytär ei voi väittää, että kuljen kaikkialla kertomassa, miten hoidan lastenlapsia jne.
Pojan vaimon äiti on puolituttuni, hän kertoo joskus, miten raskasta on, kun ei isoäitinä ikinä kelpaa ja kaikki on väärin. Huokaisi kerran, että ei se lastenlasten kanssa vietetty aika oikeasti ole kaiken sen säätämisen ja nöyrtymisen arvoista, mihin isovanhempana nykyisin joutuu. Ikinä et ole tasapuolinen, vaikka viivottimella mittaisit jäätelönpalaa.Onko sulla joku persoonallisuushäiriö, vai miksi et halua tuntea lapsenlapsiasi?
Luonnotonta.
Tekisi mieleni kysyä mikä häiriö sinulla on kun et ymmärrä luettua. Hän ei sanonut että hän ei halua tuntea lapsenlapsiaan Hän sanoi päättäneensä lakata yrittämästä koska hänen tapansa olla isovanhemoi ei kelpaa, Ymmärsitkö nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei isovanhemmat osaa olla lastenlasten kanssa, joten me päätettiin miehen kanssa jo 10 vuotta sitten, että ei edes yritetä. Välit on hyvät, syntymäpäivinä ja jouluna lähetetään kortit, sukujuhlissa keskustellaan asiallisesti. Työkaverit ei edes tiedä, että minulla on lapsenlapsia, joten miniä tai tytär ei voi väittää, että kuljen kaikkialla kertomassa, miten hoidan lastenlapsia jne.
Pojan vaimon äiti on puolituttuni, hän kertoo joskus, miten raskasta on, kun ei isoäitinä ikinä kelpaa ja kaikki on väärin. Huokaisi kerran, että ei se lastenlasten kanssa vietetty aika oikeasti ole kaiken sen säätämisen ja nöyrtymisen arvoista, mihin isovanhempana nykyisin joutuu. Ikinä et ole tasapuolinen, vaikka viivottimella mittaisit jäätelönpalaa.Onko sulla joku persoonallisuushäiriö, vai miksi et halua tuntea lapsenlapsiasi?
Luonnotonta.Tekisi mieleni kysyä mikä häiriö sinulla on kun et ymmärrä luettua. Hän ei sanonut että hän ei halua tuntea lapsenlapsiaan Hän sanoi päättäneensä lakata yrittämästä koska hänen tapansa olla isovanhemoi ei kelpaa, Ymmärsitkö nyt?
Ei kelpaa lapsille vai ei kelpaa lapsenlapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, ehkä ongelma on juuri tuossa että mummot eivät ole enää kuvioissa. Jos olisivat, luulen että tilanne olisi tasapainoisempi. Naisilla on enemmän sosiaalista pelisilmää.
Naisilla enemmän sosiaalista pelisilmää? Sallikaa minun nauraa! Naiset on varsinaisia riidankylväjiä ja toisten nokkijoita olleet aina, vailla minkäänlaista pelisilmää.
Hyvä että menee noin tasapuolisesti. Ajattele miten surullista ja kamalaa olisi jos kumpikin suosisi samaa lasta ja toinen jäisi ilman huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei isovanhemmat osaa olla lastenlasten kanssa, joten me päätettiin miehen kanssa jo 10 vuotta sitten, että ei edes yritetä. Välit on hyvät, syntymäpäivinä ja jouluna lähetetään kortit, sukujuhlissa keskustellaan asiallisesti. Työkaverit ei edes tiedä, että minulla on lapsenlapsia, joten miniä tai tytär ei voi väittää, että kuljen kaikkialla kertomassa, miten hoidan lastenlapsia jne.
Pojan vaimon äiti on puolituttuni, hän kertoo joskus, miten raskasta on, kun ei isoäitinä ikinä kelpaa ja kaikki on väärin. Huokaisi kerran, että ei se lastenlasten kanssa vietetty aika oikeasti ole kaiken sen säätämisen ja nöyrtymisen arvoista, mihin isovanhempana nykyisin joutuu. Ikinä et ole tasapuolinen, vaikka viivottimella mittaisit jäätelönpalaa.Onko sulla joku persoonallisuushäiriö, vai miksi et halua tuntea lapsenlapsiasi?
Luonnotonta.Tekisi mieleni kysyä mikä häiriö sinulla on kun et ymmärrä luettua. Hän ei sanonut että hän ei halua tuntea lapsenlapsiaan Hän sanoi päättäneensä lakata yrittämästä koska hänen tapansa olla isovanhemoi ei kelpaa, Ymmärsitkö nyt?
Ei kelpaa lapsille vai ei kelpaa lapsenlapsille?
¨
Lapsille
En tajua ongelmaa. Molemmilla lapsillasi on siis isoisä, joka tykkää ja panostaa suhteeseen?
Eli äidin isä suosii lapsenlapsista tyttöä, koska muistuttaa omasta tytöstä ja ajasta hänen kanssaan. Ja isän isä suosii lapsenlapsista poikaa, koska muistuttaa omasta pojasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei isovanhemmat osaa olla lastenlasten kanssa, joten me päätettiin miehen kanssa jo 10 vuotta sitten, että ei edes yritetä. Välit on hyvät, syntymäpäivinä ja jouluna lähetetään kortit, sukujuhlissa keskustellaan asiallisesti. Työkaverit ei edes tiedä, että minulla on lapsenlapsia, joten miniä tai tytär ei voi väittää, että kuljen kaikkialla kertomassa, miten hoidan lastenlapsia jne.
Pojan vaimon äiti on puolituttuni, hän kertoo joskus, miten raskasta on, kun ei isoäitinä ikinä kelpaa ja kaikki on väärin. Huokaisi kerran, että ei se lastenlasten kanssa vietetty aika oikeasti ole kaiken sen säätämisen ja nöyrtymisen arvoista, mihin isovanhempana nykyisin joutuu. Ikinä et ole tasapuolinen, vaikka viivottimella mittaisit jäätelönpalaa.Onko sulla joku persoonallisuushäiriö, vai miksi et halua tuntea lapsenlapsiasi?
Luonnotonta.Tekisi mieleni kysyä mikä häiriö sinulla on kun et ymmärrä luettua. Hän ei sanonut että hän ei halua tuntea lapsenlapsiaan Hän sanoi päättäneensä lakata yrittämästä koska hänen tapansa olla isovanhemoi ei kelpaa, Ymmärsitkö nyt?
Ei kelpaa lapsille vai ei kelpaa lapsenlapsille?
¨
Lapsille
Mitä väliä niillä lapsilla on? Eikö olennaista ole ne lapsenlapset? Hehän tässä jäävät paitsi isovanhemmasta. Mieti vielä kuitenkin keinoja olla lastenlasten elämässä. Mikään ei korvaa isovanhempaa.
T ”mummon tyttö”
Vierailija kirjoitti:
En tajua ongelmaa. Molemmilla lapsillasi on siis isoisä, joka tykkää ja panostaa suhteeseen?
No onhan tuo aika erikoinen kuvio, että noteerataan vain toinen perheen lapsista. Kummatkin isoisät vielä.
No, onneksi on näin. Monilla kun on vain se yksi isoisä.
Erikoista että papat elossa mutta mummot kuolleet. Yleensä toisinpäin.
Ei välttämättä liity lasten sukupuoliin, vaan persooniin. Jonkun kanssa tuntee enemmän yhteenkuuluvuutta.