Lue keskustelun säännöt.
Opiskelen lähihoitajaksi ja harjoittelu jännittää!
17.01.2014 |
Jännittää enimmäkseen positiivisella tavalla, mutta pieni negatiivinenkin stressi on nyt vaivannut kun harjoittelu pian alkaa. Olen aikuisopiskelija. Mietin, että opinko hommat? Olenko pidetty persoonana sitten, sehän on kumminkin hoitoalalla tärkeää että olisi miellyttävä? Niin paljon lannistavia kommentteja esimerkiksi sukulaisilta alan suhteen, että ole alkanut epäillä opinko niin "rankan" alan?
Olen lukenut ja kysellyt millaista ala on, mutta tekemällähän sen oppii tietämään. On peräruiskeita, katetrointia, ripulivelliä vaipoissa, kiukkusiia/vihaisia dementikkoja näin vanhuspuolella. Vanhusten palvelutaloon olenkin menossa.
Jännittää! :)
Kommentit (11)
Toivottavasti harjoittelu sujuu kuin tanssi ja saisit kokea olevasi kuin kala vedessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi!
Kuule, hienoa, että hiukan jännittää. Kamalaa olis jos menis soitellen sotaan. Sinä opit asiat kyllä ja opiskelijana saat kysyä, oppia ja erehtyä.
Hoitotyötä tehdään persoonalla ja sydämellä :)
Onnea matkaan.
T. entinen hoitaja
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 19:44"]
Samassa tilanteessa olen. Ja vaikka minulla on jo hoitoalan koulutus ja pitkä työkokemus, harjoittelut jännittävät. Mutta kaikkein kauheinta ovat ne tutkintoviikot ( näytöt).
[/quote]
Joo, nekin kuulostavat pahalta... En ole mikään paperinpyörittelijä. :) Tsemppiä harjoitteluun! -ap
Paljonkohan mahdetaan palvelutalossa katetroida :D
Hyvin se menee, usko pois! Itse olen suorittanut nuo harjoittelut alle 20-vuotiaana ja kyllä olin untuvikko, nyt monen vuoden jälkeen kun ajattelee!
Palvelutalossa kaikkein kauheinta oli sellainen pikkutuhma dementikkomummeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksikäs ei katetroitaisi. Tehdäänhään sitä kotona muutenkin.
Ole aktiivinen ja kysele harjoitteluissa. Oma-aloitteisuus on tärkeää! T. Lähihoitaja kohta 10 vuoden ajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin se menee! musta harjottelut on (ainakin) meillä turhan pitkiä, 6 viikossa oppii kyllä miten vanhuksia hoidetaan, loppuajan on enemmänkin ilmaista työvoimaa..
Ja ala on rankka mutta kyllä se on palkitsevakin:) vanhukset on suurimmaksi osaksi ihania ja heidän kanssaan on helppo työskennellä!
Hyvin se menee jos on asenne kohdallaan. Itse ehkä (näin jälkeenpäin) jännittäisin enemmän ihan sitä yleistä erilaisten asiakkaiden kohtaamista kuin jotain toimenpiteitä. Se ihmisen kohtaaminen on kuitenkin siinä pääroolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaalassa katetroidaan harva se päivä. Ensimmäisillä harjoitteluillakin saa jännittää, koska paikka, tavat, asiakkaat, käytännössä harjoiteltavat asiat ovat ainakin hiukan uusia. Ole oma itsesi, katso erilaisilta hoitajilta erilaisia mallia miten pärjäävät ihmisten kanssa ja pinnistä 110% parhaimpaasi. Harjoittelu kestää kuitenkin vain tietyn ajan ja siitä kannattaottaa kaikki oppi mukaan omaan työhön. Näytössäkin on vain oma itsensä, jokainen hoitaja tekee työtään persoonallaan. Rohkeutta t: toinen harjoittelussoleva
Samassa tilanteessa olen. Ja vaikka minulla on jo hoitoalan koulutus ja pitkä työkokemus, harjoittelut jännittävät. Mutta kaikkein kauheinta ovat ne tutkintoviikot ( näytöt).