Vaimoni jäi kiinni - pitäisikö TÄMÄ hyväksyä perheenäidiltä ja vaimolta?

Raju tarina! Ajattele positiivisesti: Onhan se piristävää, etteivät kaikki perheenäidit tuoksu pullalta ja hääri kotona kulahtaneessa verskapuvussa? Vai onko niin, ettei erotiikka kiinnosta sinua? Mielummin formulaa tai mäkihyppyä?

Mutta siinä olen kanssasi samaa mieltä, että asian salaaminen on väärin. Erityisen tyhmää on teeskennellä tietämätöntä.

(alkuperäinen kirjoittaja)

Joo no tämä daami tuoksuu salasuhteilta, vaikka kotona häärii karvat ajamatta ja kulahtaneessa verkkapuvussa. Jos pieni sarkasmi sallitaan.. ; ) Olenkin itselleni monasti vitsaillut, etten halunnut koskaan mitään talouskonetta, mutta NAISEN kylläkin. Ei se minullekaan kivaa ole, ettei kotona hoida itseään että näyttäisi hyvältä KOTONA, sitten urputtaa kun en pane. Ja siis vaimoni on ikäisekseen erittäinkin edustava ja haluttava niin halutessaan (ja tämän olen hänellekin sanonut, jopa näiden keskustelujen yhteydessä)

Minua kiinnostaa taide, jääkiekko, futis ja käsipallo sekä tyttäreni. Ja jos annan itselleni sen vapauden, niin pantavanoloinen daami (joskus kaikki ei ole vain ulkonäöstäkään tosin senKIN pitää nyt ees jotenkin kiinnostaa). Mutta niin en ole tehnyt. Eli vaikka en juokse pillun perässä niin ei, en ole se Turhapuro, sorry.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 06:28"]

(alkuperäinen kirjoittaja)

Laitan nyt ihan vain tämän kerran vielä kommentin vierailijalle 19.1. 21:18

Kirjoitan tätä purkaaakseni tunteitani ja kysyäkseni neuvoja, sekä osin myös siksi, että tämä ketju voi auttaa joskus jotakuta muuta.

Sen kai ymmärrät, että tällaisesta ei puhuta kylillä. Mutta pakko tämä on johonkin avata jotta oma reaktioni ei lähde käpälästä. Kyllä minullakin on normaaleja miehen reaktioita asiasta, mitä luulilsit esimerkiksi tapahtuvan jos saisin sen äijän (kuulemma vielä tyttöjen jalkapallovalmentajan) joka pukeutuu iltaisin transuksi, käsiini..? Taputtelisin mieluusti hänen koiranposkiaan ja tarjoasin ilmaisen privaattiisession jonka muistaa (hänen nimimerkkinsä oli kuulemma Subdog). Henkilö ei toki ole kuin osavastuussa asiasta mutta hänkin kuulemma perheellinen mies (!)  joten kyllä hänenkin pitänyt tajuta olevansa jossakin missä ei pitäisi ja että tästä touhusta voi hajota syyttömän lapsen perhe. Vaimoni mukaan ei ollut edes kysynyt voiko heidän päivätapaamisensa mahdollisesti loukata jotakuta.

Se miksi minulla on aikaa kirjoitella tänne pitkiä viestejä, johtuu siitä etten pysty nukkumaan kuin muutaman tunnin kerrallaan. Se, miksi olen vielä ainakin tällä hetkellä naimisissa johtuu tyttärestäni ja kyllä, myös siitä että meillä on niin pitkä ihmissuhde takana, että kyllä minulla on tunteita jäljellä naista kohtaan. Tästäkin huolimatta. 

Tämän touhun on tietysti loputtava ja se terapia on asia, johon vaimoni on lupautunut jossakin muodossa mennä ja olen sanonut että tulen mukaan jos haluaa, voi myös mennä yksin.

Irrationaalista ehkä kuin onkin, mutta näen vielä pienen raon pelastaa tämä perhe, jos nyt ei enää paljastu mitään muuta. "Aisurina" olen omasta valinnastani. Sanotaanko nyt vaikka että ei todellakaan tarttis olla jos vain minäkin antaisin mennä. Olen siitä kenties epöätyypillinen mies, etten pane aina kun voin. Ja tietoisesti "uhrannut" itsestäni tuon puolen ajatellen, ettei se tässä vaiheessa elämää ole välttis päällimmäisenä, mutta saanut sillä tämän. Olisi samantien kannattanut ottaa vastaan mitä on tarjottu, kun kerran turpiin tulee omaltani joka tapauksessa.

N50: Ihan fiksua pohdintaa again. En minäkään tuomitse kinkyilyä - mutta sen pitäisi olla yhdessä sovittua. Nythän on kyseessä eräänlainen kaapista tuleminen ja asian paljastuminen yhdessä väläyksessä päin pläsiä sekä nettihuoraamisesta ja suorasta valehtelusta vuosien ajan.

Shokkihan tuo on, ja petkutettu olo kun luuli tuntevansa ihmisen, jonka kanssa elää ja tehnyt ihanan lapsen. Mitä tulee ajatukseen vaimoni "lainaamisesta" johonkin yhteiselllä sopimuksella niin se ei onnistu minulta, vaikka ideana voisi toimiakin. Mutta sanotaanko, että "puoleen väliin" olen valmis menemään minun ja hänen välisessä seksissä, en vain tiedä riittääkö hänelle hieman rajumpi normiseksi, vai tarvitseeko hän jotakin sellaista, mikä ei ole oikein minun juttuni enää.

Kysyin sitäkin, ja vastasi ettei 100% voi asiaa luvata kun ei tiedä itsekään. Uskon että se ainakin oli rehellinen vastaus.

Olemme tuntien mittaisissa keskusteluissamme päässeet hieman eteenpäin. Esimerkiksi ilmeisesti on totta, ettei ne kamppeet ole käyneet meidän kämpän ulkopuolella vaan hän on käyttänyt niitä itsekseen. Tämähän tietysti olisi sitten ollut jo aivan eri asia ylipäätään, mutta olisi edes sen kertonut heti ja vielä siten että olisin voinut sen uskoa. Tätä muuta touhua se tosin ei muuksi muuta. Olemme tosin ajatelleet selvittää myös hänelle asetetun hormoonikierukan mahdollisesta vaikutuksista ylikorostuneeseen libidoon (kyllähän se esim. on yleisessä tiedossa että pillereistä ainakin aikaisemmin saattoi tulla "hulluksi" tai sitten täysin haluttomaksi ja asiaan pystyi vaikuttamaan merkkiä vaihtamalla tai käytämällä muuta ehkäisyä). Jos tämä perheen ulkopuolinen touhu enää missään muodossa jatkuu niin sitten se on kyllä siitä poikki, mutta mahdollisuuden haluan hänelle vielä antaa korjata virheensä jos hän sen haluaa.

Elämä on lopultakin aika erikoinen juttu, asiat eivät ole aina niin mustavlkoisia. Vaikka totuuden nimessä on mainittava, että ilman tytärtämme olisin kävellyt ovesta ulos samalta seisomalta. Kyllä minä miehenä koen asian pitkälti samoin kuin vierailija 22.29

[/quote]" Miksei ikinä riitä että toinen on siinä ja jakaa tämän kaiken sinun kanssasi?"

tämähän on myös tahtokysymys vaimollesi, tahtooko hän korjata mitä korjattavissa on?

Se että annat anteeksi vaimollesi ei tarkoita että hyväksyisit vääryyden.

Minusta on hienoa että annat vaimollesi mahdollisuuden.

Kompromisseja joudumme me kaikkki tekemään ja seksielämässä varsinkin.

Miten löydämme sen tasapainon että molemmat tuntevat tulevansa hyväksytyiksi sellaisina kuin on?

Tämä salailu on aika käsittämätöntä. Onhan se vaikeaa kertoa elämänkumppanilleen että haluaa jotain muuta seksielämältä mutta se pitäisi vaan uskaltaa. Usein kuitenkin keskustelemalla löytyy se ratkaisu, salailemalla se ei löydy.

N 50

Kamalan outo koko juttu, jos on totta niin mikä ihmeen tossukka ap on???! Kyllä tuollaisessa tilanteessa normaali ihminen ottaa eron. Lapsen huoltajuudesta en tiedä, molemmat vähän outoja, nainenerittäin, mieskin vähän saamaton sanoisin?? Mutta ehkä mies on vain niin järkyttynyt ettei osaa tehdä päätöksiä?

(alkuperäinen kirjoittaja)

Tuota viimeistä hieman odotinkin. Ja oikeassa on tuokin vierailija tavallaan joka antaa neuvon katsoa hommat nippuun.

Mutta saamaton mies ei ole mukana tyttärensä urheiluharrastuksessa ja joukkueessa, tue häntä koulunkäynnissä erilaisin kannustimin, laita hänelle silloin tällöin hänen lempiruokaansa, vie häntä uimaan ja pelaamaan sulkista, yritä olla hänelle isä kaikesta huolimatta.

Kiitän vierailijaa 20.1. 8:56 vertaistuesta jos nyt näin voisi sanoa. Nimittäin juuri noin teen minäkin - seuraavasta yhtään mistään perheen ulkopuolelle liittyvästä toiminnasta. Olen tämän hänelle kertonutkin ja sanonut, että ellei kerta kaikkiaan pysty itseään hallitsemaan (tiedän juu, ennuste ei ole hyvä), niin kertoo sitten asiasta ja puhalletaan perheessä peli poikki.

Dokumentoin ammatissani kaikenlaista, tajusin tehdä sen nytkin lähinnä suojatakaseni itseäni (heh, uhkasi aluksi lastensuojeluviranomaisilla kun suutuin hänen asenteestaan hoitaa tilannetta, mutta vartissa ennen kuin ehti kotiin oli varmaan tajunnut, mitkä kortit hänellä tuossa on eikä enää sen kummemmin uhannut..)

Tässä välillä hän on ottanut tietenkin profiilit kuvineen pois sekä heittänyt roskiin nämä kamppeet, joista oli puhe. Luvannut mennä terapeutille tai ryhmään ja olemme yhdessä sopineet kahden keskeisen ajan lisäämisestä ihan tietoisesti (vaikka meillä on vain yksi lapsi niin lähes nollassa on työ- ja muitten järjestelyjen vuoksi edelleen se aika, joka olisi käytettävissä muuhun kuin pikaseksiin tai "hys-hys panoihin").

Noin ihan asiana minusta mielenkiintoista, että myös ulkopuoliset NAISET sanovat minulle "jätä se". Kuten tuo edellinenkin kirjoittaja rivien välistä (jos on nainen). Saatan olla saamaton antamaan kenkää petolliselle vaimolle, mutta mies olen eikä sitä kukaan minut tunteva edes epäile. Loputtomiin en kuitenkaan voi katsoa tuota sillä nyt liikutaan niin heikoilla jäillä, että se kestää kenties enää varovaisen matkaajan. Sekin jää nähtäväksi.

Ja sinä N50, olet kaikissa teksteissäsi niin hienolla tavalla oikeassa että mieleni tekisi melkein halata. Tekstisi ovat antaneet minulle toivoa ja uskoa hyvään. Halusin sanoa tuon ääneen vaikken toimia kuin vaimoni.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 10:23"]

(alkuperäinen kirjoittaja)

Tuota viimeistä hieman odotinkin. Ja oikeassa on tuokin vierailija tavallaan joka antaa neuvon katsoa hommat nippuun.

Mutta saamaton mies ei ole mukana tyttärensä urheiluharrastuksessa ja joukkueessa, tue häntä koulunkäynnissä erilaisin kannustimin, laita hänelle silloin tällöin hänen lempiruokaansa, vie häntä uimaan ja pelaamaan sulkista, yritä olla hänelle isä kaikesta huolimatta.

Kiitän vierailijaa 20.1. 8:56 vertaistuesta jos nyt näin voisi sanoa. Nimittäin juuri noin teen minäkin - seuraavasta yhtään mistään perheen ulkopuolelle liittyvästä toiminnasta. Olen tämän hänelle kertonutkin ja sanonut, että ellei kerta kaikkiaan pysty itseään hallitsemaan (tiedän juu, ennuste ei ole hyvä), niin kertoo sitten asiasta ja puhalletaan perheessä peli poikki.

Dokumentoin ammatissani kaikenlaista, tajusin tehdä sen nytkin lähinnä suojatakaseni itseäni (heh, uhkasi aluksi lastensuojeluviranomaisilla kun suutuin hänen asenteestaan hoitaa tilannetta, mutta vartissa ennen kuin ehti kotiin oli varmaan tajunnut, mitkä kortit hänellä tuossa on eikä enää sen kummemmin uhannut..)

Tässä välillä hän on ottanut tietenkin profiilit kuvineen pois sekä heittänyt roskiin nämä kamppeet, joista oli puhe. Luvannut mennä terapeutille tai ryhmään ja olemme yhdessä sopineet kahden keskeisen ajan lisäämisestä ihan tietoisesti (vaikka meillä on vain yksi lapsi niin lähes nollassa on työ- ja muitten järjestelyjen vuoksi edelleen se aika, joka olisi käytettävissä muuhun kuin pikaseksiin tai "hys-hys panoihin").

Noin ihan asiana minusta mielenkiintoista, että myös ulkopuoliset NAISET sanovat minulle "jätä se". Kuten tuo edellinenkin kirjoittaja rivien välistä (jos on nainen). Saatan olla saamaton antamaan kenkää petolliselle vaimolle, mutta mies olen eikä sitä kukaan minut tunteva edes epäile. Loputtomiin en kuitenkaan voi katsoa tuota sillä nyt liikutaan niin heikoilla jäillä, että se kestää kenties enää varovaisen matkaajan. Sekin jää nähtäväksi.

Ja sinä N50, olet kaikissa teksteissäsi niin hienolla tavalla oikeassa että mieleni tekisi melkein halata. Tekstisi ovat antaneet minulle toivoa ja uskoa hyvään. Halusin sanoa tuon ääneen vaikken toimia kuin vaimoni.

[/quote]

Mukava kuulla jos jotenkin olen voinut antaa lohtua ja uusia näkökulmia.

En ole itsekkään päässyt helpolla tässä elämässä tosin kokemukset ovat kaikki suhteellisia mikä kenellekin on rankkaa ja vaikeaa.

Minusta se on hienoa että kaikesta huolimatta haluat pelastaa suhteen.

Johonkin rajat on vedettävä että yhteiselämä voi jatkua. Niitä rajoja nyt  laaditte yhdessä vaimon kanssa. Mihin se riittää sen aika näyttää. Tunnekuohussa ei kannata tehdä liian nopeita päätöksiä.

Voihan olla niinkin että vaimosi on " hukasssa" oman seksuaalisuutensa kanssa eikä pysty ajattelemaan selkeästi?

Peittääkö hän oman epävarmuuden uhmakkuuteen ja vähättelyyn?

Minulta kyllä saat voimahalin!