Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

mistä voimia murkku-äidille?

Vierailija
17.01.2014 |

Moikka, miten muut äit jaksatte ja kestätte murkkuikää? Minulla on seiskaluikkalainen tyttö jolla on vahva murkkuikä. Väittää vastaan lähes kaikessa, ei suostu eikä sovittele, uhmaa, halveksii äitiä, syyttää. Olen pitänyt hermoni aika hyvin, oikaissut aina jos toimii väärin.

Minun ihana empaattinen lämmin tyttö on poissa ja tilalla on äkäinen kylmä tyyppi. Itken aika usein kun muutos tuntuu kipeältä ja tytön kylmyys myös.

Miten teillä jaksetaan?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omat lapset vielä pieniä, mutta omaa teini-ikää muistaen yhtyisin tuohon mielipiteeseen että pärjääviä aikuisia näistä sitten tulee. Itse painelin puuvillalla omat tunteet ja tottelin kiltisti. Ainut mitä seurasi oli vaan että sitä 'pesäeroa' vanhempiin tehtiin myöhemmin mutta sitä rajummin kerralla. Hyvä puolikin siinä jos kiukuttelevat ennen 18v on katsos yhteiskunnankin rajoitukset. Eivät esim pääse ihan vapaasti baareihin jne. Joten jaksa vaan nalkuttaa, huolehdi samalla itsestäsi. Tee asioita mitkä tuntuu sinulta hyvältä ja osoita rajoja. Tsemppiä! :)

Vierailija
2/9 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen samaa mieltä, tämä minun pippurityttö tulee pärjäämään maailmassa, siitä olen tyytyväinen. Eipä tässä varmaan auta kuin kestää päivä kerrallaan liikaa vaatimatta. Ei ole mitään sekoiluja ja järkevä, jopa pikkuvanha tyttö on. Sanoi yksi päivä "ei siihen kauaa ole kun muutan omaan kotiin" eli itsenäistyy. En sanonut mitä ajattelin vaan mitä piti "näin on, ja hyvin tulet pärjäämään"

tuli mieleen runp jossa sanotaan että kun poikanen seisoo pesän reunalla ja pesän reuna heilahtelee jo, ei saa sanoa älä mene vaan mene kyllä siivet kantaa. AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on 17v tytär. Useampi vuosi ollaan taisteltu kaikesta arkeen liittyvästä. Tytön isä lähti kuukaudeksi ulkomaille ja tytär on nyt 2 viikkoa asunut isänsä asunnossa.

Ja mitä onkaan tapahtunut!

Tytär laittaa minulle kännyyn kuvia kun on siivonnut ja laittanut ruokaa :)

Täällä kotona ollessa hänen huoneessaan joutuu kahlaamaan puolenmetrin vaatekerroksen yli ja kaaos on valtava. Jättää kaikki sotkut jälkeensä ja ruokaa ei laita koskaan.

 

Vierailija
4/9 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lohduttavaa :) tuo vaatteissa kahlaaminen on tuttua. Samoin meinaa uni tulla myöhään, toki en kyttää milloin nukahtaa mutta joskus näkee naamasta että valvottu on. Sekin kuulema johtuu hormoneista. Kaukana ovat ne ajat kun sai istahtaa sohvalle pienen nukahdettua, nyt iltaisin ei rauhaa eikä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa samoin.. AP

Vierailija
5/9 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja minä kun luulin että tässä oli kyse murkkuäidistä eli teiniäidistä. Eikä siis murkun äidistä... No en osaa auttaa kummassakaan.

Vierailija
6/9 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on viimeinen teini talossa ja kokemuksen perusteella en pyydä tai vaadi teiniltä mitään. 2 sääntöä on, kotiintuloajasta pidetään kiinni ja suunnitelmien muutoksesta ilmoitetaan heti (kaikki on hyvin jos hoitaa koulun, eikä ryyppää tajua kankaalle). Tätä kestää vielä pari vuotta ja sitten helpottaa.

Hermo meni joskus aikasempien teinien kanssa kun vaadin osallistumista kotitöihin. Nyt annan olla ja voin itse paremmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihana lapsi! Tuollainen oppii pitämään puolensa maailmalla ja pärjää.

 

Joo, tiedän kyllä mitä kirjoitan. Meillä on ollut tuollaisia ja voin olla vilpittömästi tyytyväinen siihen, miten aikuistuneet lapseni pärjäävät työelämässä. Ei heitä potkita siellä miten vaan, mutta tietävät kyllä rajansa, eli onneksi eivät käyttäydy töissä niin kuin kotona.

 

Meillä on edelleen raameissa kuvia lapsista siltä ajalta, kun olivat vielä pieniä ja mukavia. Muistele sinäkin sitä aikaa, ja odota parempaa tulevaisuutta. Yritä selvitä tästä välivaiheesta päivä kerralla, ja varo rikkomasta perusteellisesti välejä lapseesi.

 

Laske vaan päiviä siihen, milloin lapsesi lähtee kotoa. Kyllä se sitten helpottaa kun  menee armeijaan, opiskelemaan, poika-/tyttöystävänsä kanssa asumaan ...

Eipä ole riippuvainen vanhemmista.

Vierailija
8/9 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä myös seiskaluokkalainen tyttö. On vaan yritettävä elää elämää perheenä- vaikka kotona asuukin "pieni tyranni", kaikki asiat lapsen mielestä huonosti ja äiti ja isä kaikista huonoimmat vanhemmat. En osannut odottaa tälläistä, mutta pää pystyyn, kyllä se siitä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koeta ajatella asiaa kylmän biologiselta kannalta. Tyttäresi käy läpi hormonimyrskyä, joka (kuulemani mukaan) aiheutettuna yhtäkkiä aikuiselle ihmiselle, voisi ajaa psykoosiin. Siksi luonne tuntuu muuttuvan ja mukavasta lapsesta voi tulla kuin riivattu. 

 

On varmaan geneettistä, kenen lapsi joutuu käymään läpi hankalan murrosiän. Meillä hankalinta on ollut pojalla, tyttäret ovat olleet helpompia. Minäkin kannatan sitä, että valitset huolellisesti taistelusi. Kannattaa pitää kiinni muutamasta tärkeästä asiasta kuten kotiintuloajat, koulusta huolehtiminen ja ryypiskelyn kieltäminen. Ja antaa nuoren pukeutua miten tahtoo, siivota tai olla siivoamatta omaa kämppäänsä, valita harrastuksensa (kunhan ne eivät vahingoita häntä). Ja yrittää jonkinlainen yhteys säilyttää. Meillä on ajoittain niin että poika kommunikoi tekstiviesteillä pahaa oloaan. Sitten tekstaillaan, kun puhuminen on liian vaikeaa ja aiheuttaa raivarin. 

 

Vaikeimmissa vaiheissa ollaan myös käyty me vanhemmat perheneuvolassa purkamassa ja keskustelemassa ja saamassa neuvoja. Tämäkin mahdollisuus kannattaa pitää mielessä, jos nuoren käytös aiheuttaa huolta, esim jos epäilee että taustalla voi olla masennus. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kolme kaksi