Onko täällä ulkosuomalaisia jotka haaveilee Suomeen muutosta tai ovat muuttaneet?

Jep

Vierailija kirjoitti:

Olen paluumuutajien lapsi. Eli vanhempani muuttivat Suomeen kun olin 14 ja minun kohdalla se oli liian suuri kulttuurishokki. Aiemmassa maa oli paljon kesympi paikka olla lapsi. Espoolaisnuoret oli heihin verrattuna paljon villiimpia ja heidan kaltaiseksi en halunnut ryhtya.

Ajattele muuta kuin itseasi kun muutat. Vanhempani muuttivat kotikaupunkiinsa ja paikkaan missä oli heidan lapsuusystavat. Mina jatin lapsuusystavat taakseni ja muutin outoon vieraaseen maahan ja ensimmainen marraskuu oli pelottava.

Aokuisena muutin takaisin ulkomaille 'kotiin' ja en ole sen jalkeen Suomessa asunut.

Valitettavan yleinen tarina paluumuuttajien lapsissa.

Ei kannata muuttaa Suomeen. Romantisoit synnyinmaatasi vain, mutta paluumuutto voisi aiheuttaa kulttuurishokin. Suomi on nuiva, harmaa, holhoava, kylmänkalsakka sarvikuonojen maa, jossa elää liikaa tylyjä, itsekkäitä ja epäempaattisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muutin 11 vuoden jälkeen enkä muuttaisi enää mutta vaikea lähteä enää takaisinkaan kun siirtänyt koko perheen tänne. Mua yllätti se kuinka vaikeaa on saada aikuisiällä ystäviä. Luulin että omalla äidinkielellä se käy helposti mutta tuttavat on lasten kavereiden vanhempia tai naapureita mutta kaikilla on jotenkin niin omat piirit ja kuplat ettei vapaa-ajalle saa vaikka lenkkiseuraa. Lapsillakaan ei ole ollut niin helppoa mutta he sopeutuu ehkä paremmin.

Onko tuo lihavoitu asia sitten erilainen ulkomailla?

Onko ulkomailla helpompaa saada ystäviä aikuisiällä? Jos on, niin mistä se johtuu?

En ole tämä vastaaja mutta niin mä koen. Muutin 30-vuotiaana pois Suomesta ja asuin muutaman vuoden pääkaupunkiseudulla sitä ennen ja vanhat ystävät jäi kotipaikkakunnalle. Mä yritin tosissani. Olin netissä ja harrastuksissa ja lasten päiväkodin kautta. Menin mukaan päiväkodin talkoisiin ja kutsuin ihmisiä meille. Ei vaan tullut ystäviä. Ulkomaille muutin jälkeen sain nopeasti täällä paikallisesti suomiyhteisöstä ihania ystäviä ja heidän kauttaan tutustuin sitten paikallisiinkin. Mä sanoisin niin että ulkomailla olevat suomiyhteisöt on ne, josta löytyy parhaiten seuraa ja ystäviä.

Mulla on ihan sama kokemus. Asun Tukholmassa ja täällä on ihan mieletön ”suomimammojen” yhteisö! Uudet Suomesta muuttaneet otetaan lämmöllä vastaan ja mun sosiaalinen elämä on ihan muuta kuin Suomessa. En ole ajatellut muuttaa Suomeen vaikka välillä ikävä onkin.

"Suomimammojen" yhteisö kuulostaa aika pelottavalta. Tosin ehkä ulkosuomalaiset ovat rennompia kuin Suomessa asuvat.

Palasin Suomeen kymmenen vuotta sitten oltuani 15v Euroopassa (kolmessa eri keskieuroopan maassa). Olin menossa naimisiin ja ajattelimme, että emme halua kasvattaa lapsia suurkaupungissa, vaan rauhallisessa Suomessa missä kaikki asiat toimivat ja koulutus on hyvä kaikissa kouluissa.

Virhe. Emme ole enää kotiutuneet Suomeen, ja tunnemme olevamme erilaisia joka paikassa. Ei niin, että emme näkisi Suomen hyviä puolia (joita on paljon), mutta ennen saimme nämä hyvät puolet Suomen lomilla ja varsinkin kesäisin, jolloin vietimme aina yli kuukauden Suomessa.

Todellisuus iski täällä asuessa. Eli emme enää tottuneet talven pimeyteen ja epävarmaan kevääseen ja kesään. Olemme edelleen ihmeissämme ihmisten tervehtimis- ja small talkongelmista. Kouluissa nuoret voivat huonosti ja kiusaaminen on yleistä. Iloisuus tuntuu rajoittuvan kesään, ja vieraiden ihmisten huomioon ottaminen ei taida kuulua kotikasvatukseen. Myös lasten elämän koneellistuminen ihmetyttää. Ekasta luokasta lähtien pitää olla älypuhelin ja peliriippuvaisia alakoululaisiakin tuntuu olevan pilvin pimein.

Takaisin muuttaminen lasten kanssa ei ole niin helppoa, mutta hyvin todennäköistä jonkun vuoden päästä.

Palasin edellisvuonna. Onhan elämä tavallaan helpompaa täällä, mutta työuran kannalta oli virhe. Olin hyvässä asemassa ulkomailla, mutta Suomessa ei meinaa saada edes perushommia. Siitä huolimatta ihmiset ovat kovin työkeskeisiä. Ei ulkomailla puhuta vapaa-ajalla töistä näin paljon.

Vierestä seurannut kirjoitti:

Siskoni asui aikoinaan vuosikymmenen ulkomailla. Ensimmäinen valituksen aihe oli, että palkka on puolet ulkomailla saadusta ja verot kaksinkertaiset. Unohti kokonaan, että Suomessa on paljon parempi sosiaaliturva, lasten koulutus on ilmaista ja terveydenhuoltokin melkein.

Riippuu, mihin vertaa. Monissa länsimaissa on kokonaisuudessaan parempi elintaso ja toimivammat palvelut. Siihen vaikuttaa niin tulot, verot, pakolliset menot kuin asumiskustannukset. Vaikka ei olisi julkista terveydenhuoltoa, se ei tarkoita että kaikki on kallista ja vain varakkaat saavat hoitoa yms. Yksityinen terveydenhuolto tarkoittaa myös sitä, että veroja maksetaan vähän. Ja se toimii paremmin. Hoitoon pääsee heti.

En ole muuttanut enkä aio muuttaa. Olen asunut monessakin eri maassa sen jälkeen kun lähdin Suomesta 25 vuotta sitten. Nykyisessä asuinmaassa on mennyt jo 15 vuotta. Täällä on lasten koko elämä, omistusasunto josta en ikinä halua muuttaa pois, todella hyvät palvelut, varsinkin terveydenhoito toimii loistavasti. Itselläni on kavereita ja hyvä työpaikka, samoin miehellä. Näin viisikymppisenä en saisi Suomesta edes töitäkään mistään. Suomessa mulla on vanhemmat ja sisarukset, joita tapaamme säännöllisesti tai siis tavattiin ennen koronaa. Siellä on kiva käydä lomalla, mutta paluumuutto on minulle aivan mahdoton asia.