Miltä tuntuu olla rikas isä?

Ei ostele. Töihin piti mennä kun oli 15vuotias. Autokoulu piti itse maksaa. Kaikki piti maksaa ihan alusta alkaen. Tämä tuotti vanhempien välille hieman sanaharkkaa. Mutta isä halusi meidän lapsien tietävän, miten töitä tehdään sen rahan eteen. Ainut missä äiti sain isässä joustoa, oli uuden kannettavan ostaminen opintojen alkaessa. Uskokaa vaan, että sekin tuotti keskustelua. Lapsuus oli kuitenkin hyvä. Ei siis mitään negatiivisia ajatuksia. Mutta olisin silti toivonut isän ymmärtävän tätä sukupolvea paremmin. Ei se opiskelijaa lämmitä mieltä jos sai joululahjaksi esimerkiksi jonkun pronssisen patsaan tai taulun.

Ystäväperhe on hyvätuloinen. Tyttö saa paljon merkkivaatteita ja hienoja tavaroita. Samat ongelmat kuin muilla ikäisillä. Ja terveysongelmia. Hänen elämä ei ole sen parempaa kuin muiden ikäisten.

Oma isä ainakin oli maltillinen. Mitään ylimääräistä en saanut. Tämä oli 90 luvulla. Toki meillä oli hieno iso asunto, matkustelimme ulkomaille 3 kertaa vuodessa yms. 18-vuotis lahjaksi sain ajokortin. Sen jälkeen en ole synttärilahjoja saanut. Rahaa sain lahjaksi ensimmäisen asunnon ostoon niin, että en tarvinnut lainaa. Välit isää on lämpimät.

Säästäväisiä ja maltillisia. Tarkkoja rahasta. Muuten eivät olisi varakkaita.

No lue Robert Kiyosakin Rikas isä, Köyhä isä -teos, niin ymmärrät.

Erittäin hyvä kirja. On kirjastoissa.

Taidan olla pappa betalar -luonne ja kaikenlaista on tullut ostettua. Nyt aikuisina lapset kuitenkin pärjäävät omillaan ja hankkivat itsekin hyvin. Hevosen kulut maksan vielä kokonaan.