Minäkin kuolen joskus

Ei ole elämää kuoleman jälkeen vaan ikuinen pimeys, tiedottomuus, the end. Jotkut koittaa lohduttautua uskomalla hölynpölyyn, sallittakoon se heille heikoille.

Jep, näin minäkin luulen, että kun aivoimpulssit lakkaavat, siihen loppuu se... Mutta hei, eihän sitä ikinä tiedä! Vain kuolleet tietävät :P

Joka tapauksessa, eikö olekin jännä ajatus kun oikein alkaa miettimään? Jonain päivänä sitä vain lakkaa olemasta. Kiehtovaa, toki myös vähän pelottavaa.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 03:31"]Ei ole elämää kuoleman jälkeen vaan ikuinen pimeys, tiedottomuus, the end. Jotkut koittaa lohduttautua uskomalla hölynpölyyn, sallittakoon se heille heikoille.

[/quote]

Ja mistäköhän helvetistä sä sen tiedät? Jos oot kuollut niin pysy kuolleena äläkä tuu tänne höpiseen

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 03:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 03:31"]Ei ole elämää kuoleman jälkeen vaan ikuinen pimeys, tiedottomuus, the end. Jotkut koittaa lohduttautua uskomalla hölynpölyyn, sallittakoon se heille heikoille.

[/quote]

Ja mistäköhän helvetistä sä sen tiedät? Jos oot kuollut niin pysy kuolleena äläkä tuu tänne höpiseen

[/quote]

Jotakuta alkoi ahdistaa. No ei se mitään, usko vaan Taivaaseen, jossa ihmissielut mystisesti leijailevat pilvien päällä. Erittäin järkeenkäypä tarina, eikös...

Tiedän ap:n tunteen. Joskus itsekin mietin sitä kuoleman lopullisuutta ja kuinka me yksinkertaisesti lakkaamme olemasta. Jännää, mutta ei sitä usein halua ajatella. Joskus mietin myös kuinka outo paikka avaruus on. Siellä ne planeetat ym. killuvat ja pyörivät. Ihme paikka.

Josko ei väännettäisi tästä tuota taivas vai ei -kalabaliikkia. Sille voi joku luoda oman topikin. Voimme varmaan kaikki järkevät ihmiset olla sitä mieltä, että rationaalisesti ajateltuna (ja mitä todennäköisimmin) tämän elämän jälkeen ei ole mitään, mutta sitä ei täysin varmasti voida todistaa.

Se ei sitä paitsi ole edes se kiinnostava osuus. Vaan ajatus siitä, että sinä, yksilö, lakkaat nykymuodossasi olemasta. Kaiken kaikkiaan. Miltäköhän se tuntuu, se ihan viimeinen hetki ja ajatus?

6, niin siinäpä toinen jännä ajatus. Täällä me olemme, hippusina maailmankaikkeudessa! Ja silti sinä olet juuri sinä, et kukaan muu.

Ja tosiaan, en ole missään huumeissa tai kännissä, en vaan saa unen päästä kiinni kun pohtimisvaihe jäi päälle :)

-ap (myös seiska oli ap)

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 04:03"][quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 03:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 03:31"]Ei ole elämää kuoleman jälkeen vaan ikuinen pimeys, tiedottomuus, the end. Jotkut koittaa lohduttautua uskomalla hölynpölyyn, sallittakoon se heille heikoille.

[/quote]

Ja mistäköhän helvetistä sä sen tiedät? Jos oot kuollut niin pysy kuolleena äläkä tuu tänne höpiseen

[/quote]

Jotakuta alkoi ahdistaa. No ei se mitään, usko vaan Taivaaseen, jossa ihmissielut mystisesti leijailevat pilvien päällä. Erittäin järkeenkäypä tarina, eikös...

[/quote]

Ja kuka sano että mun taivas on sellanen? Älä yleistä. En mäkään tollaseen taivaaseen usko.

Jos kuolemasta puhutaan niin sen jälkeinen elämä tai elämättömyys kuuluu myös mukaan. Tykkäsittepä tai ette.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 04:36"]

Jos kuolemasta puhutaan niin sen jälkeinen elämä tai elämättömyys kuuluu myös mukaan. Tykkäsittepä tai ette.

[/quote]

Niin no, en minä tätä nyt sensuroimaan rupea. Mutta voiko sitä päätä lyödä seinään jossain muussa ketjussa? Ainakaan mitään taivaan metafyysistä olemusta en haluaisi tässä puida, ei se ollut tämän ketjun ajatus. Mun mielestä kun olisi paljon mielenkiintoisempaa kuulla ihmisten ajatuksia siitä, että miltä se tuntuu, että jonain päivänä se elämä vaan loppuu.

niin mutta entäs jos HITLERI tappas sut?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 04:52"][quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 04:36"]

Jos kuolemasta puhutaan niin sen jälkeinen elämä tai elämättömyys kuuluu myös mukaan. Tykkäsittepä tai ette.

[/quote]

Niin no, en minä tätä nyt sensuroimaan rupea. Mutta voiko sitä päätä lyödä seinään jossain muussa ketjussa? Ainakaan mitään taivaan metafyysistä olemusta en haluaisi tässä puida, ei se ollut tämän ketjun ajatus. Mun mielestä kun olisi paljon mielenkiintoisempaa kuulla ihmisten ajatuksia siitä, että miltä se tuntuu, että jonain päivänä se elämä vaan loppuu.

[/quote]

No jos ap viestissään kysyy et onkohan sitten enään mitään (eli kuoleman jälkeen) niin eiköhän siihen taivaaseen liittyvät kysymykset liity? Niin kuin aina kun kuolemasta puhutaan. Mutta mulle on ihan sama mistä puhutte, kaikilla on omat uskomuksensa asiasta ja niitä kunnioitan jos munkin uskomuksia kunnioitetaan.

No, pitkään sairastellessa (ei kuolemanvakavasti) olen elänyt vähän kuin vanhuksen elämää jo monta vuotta, kun mitään ei jaksa tehdä ja jos jotain vähän jaksaisikin niin ei ole rahaa eikä juuri ystäviäkään, ja jos tietäisin että tätä se tulee olemaan loppuelämä (kuten vanhuksilla on) niin voisin kuolla samantien. Siinä mielessä jos saa elää vanhaksi niin jossain vaiheessa uskoisin kuoleman olevan ihan vaan tervetullut helpotus, ei varmaan kaikilla mutta kuitenkin. Nuorempana sitä vielä haluaa saavuttaa kaikenlaisia asioita jne, mutta tässä "vanhustilassani" ne aiemmat saavutukseni ja ihmiskohtaamiseni tuntuvat melko tyhjänpäiväisiltä- tai siis että jos ihmisen elämä on vain sitä tämän ja tuon asian suorittamista ja sen ja sen nautinnon tavoittelua tahi lisääntymistä niin eipä tässä mitään sen isompaa järkeä ole ettäkö kannattaisi montaa kymmentä vuotta vatuloida.

Mutta mikä elämän tarkotus sitten on? Ja mitä tarkoittaa että eli "hyvän elämän"? "Hyvän elämän", kenen silmissä? Yhteiskunnan, sukulaisten vai vainajan itsensä?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 05:21"]

Mutta mikä elämän tarkotus sitten on? Ja mitä tarkoittaa että eli "hyvän elämän"? "Hyvän elämän", kenen silmissä? Yhteiskunnan, sukulaisten vai vainajan itsensä?

[/quote]

Jaa-a, ainakin Tuomas Enbuske jossain twiitissä tms sanoi jotain sinnepäin, että elämä on kilpailu, jonka voittaa se, kenellä on lopuksi pankkitilillä eniten rahaa. Että kai se riippuu ihmisestä mikä kenenkin elämän tarkoitus on. Olisihan se kyllä helpompi toki seilata tämä elämä loppuun jos olisi mielettömästi rahaa ja voisi tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa, vaikka ei sitä elämän tarkoitusta ikinä löytäisikään tai vaikka kaikki se matkustelu ja shoppailu tuntuisikin enemmän tai vähemmän merkityksettömältä..

Miksi elämällä pitäisi olla tarkoitus? Eikö täällä saa olla ihan muuten vain? Ja mitä kuolemanjälkeisiin asioihin tukee, kukaan meistä ei tiedä siitä oikeasti mitään. Yksi uskoo jumaliin ja toinen tiedemiehiin, molemmat lienevät sallittuja.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 05:13"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 04:52"][quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 04:36"]

Jos kuolemasta puhutaan niin sen jälkeinen elämä tai elämättömyys kuuluu myös mukaan. Tykkäsittepä tai ette.

[/quote]

Niin no, en minä tätä nyt sensuroimaan rupea. Mutta voiko sitä päätä lyödä seinään jossain muussa ketjussa? Ainakaan mitään taivaan metafyysistä olemusta en haluaisi tässä puida, ei se ollut tämän ketjun ajatus. Mun mielestä kun olisi paljon mielenkiintoisempaa kuulla ihmisten ajatuksia siitä, että miltä se tuntuu, että jonain päivänä se elämä vaan loppuu.

[/quote]

No jos ap viestissään kysyy et onkohan sitten enään mitään (eli kuoleman jälkeen) niin eiköhän siihen taivaaseen liittyvät kysymykset liity? Niin kuin aina kun kuolemasta puhutaan. Mutta mulle on ihan sama mistä puhutte, kaikilla on omat uskomuksensa asiasta ja niitä kunnioitan jos munkin uskomuksia kunnioitetaan.

[/quote]

Taivas on ainoastaan sinun aloituksessasi. Minä uskon jälleensyntymiseen, moni muu muuhun energian siirtymisen muotoon.

Ainoa, joka alkoi taivaasta kiihkoilemaan, olit sinä itse.

Ja kyllä, monesti mietin itsekin sitä, että ihmiset elävät kuin kuolemaa ei olisi ja aikaa olisi ikuisesti ja nuorena pysyisi koko elämän. 100 vuoden päästä ei kukaan edes muista, että meitä on ollut. Joten kannattaako ihan pikkuseikkoihin aina takertua omassa elämässään. Tämän vuoksi en niin arvosta sitä uraakaan yms. koska se on vain työtä ja koen, että olisi surullista, jos työ olisi elämäni tärkein asia.

Mutta jokainen voi muokata omasta elämästään sellaisen, kuin haluaa.

Näitä asioita pohtimalla menisi ikuisuus, koska kenellekään ei ole vastauksia :D.  Eniten itse pohdin välillä, että kuinka olen syntynyt juuri nyt, miten "minusta on tullut minä" eli miten tietoisuuteni on tullut, kokevatko muut ihmiset elämää samalla tavoin (esim. aistit) jne. Ja totta kai kuolemaakin välillä. Kaipa sen jälkeen on samanlaista kuin ennen syntymää, eli tietoisuus vain lakkaa. Varmaksihan en tietysti voi sanoa.

Sain kuolemasta karun muistutuksen kun terve 40v mieheni kuoli puoli vuotta sitten. Sydän pysähtyi tuosta vaan, mitään oireita ei koskaan ollut, mies urheili ja eli terveellisesti. Tajusi kyllä konkreettisesti kuinka helposti se elämä päättyykin kuin seinään. Valitettavasti mulla on myös tunne, että minä jäin tänne kitumaan terveenä ja elän vielä kymmeniä vuosia.

Ihmisten olisi hyvä muistaa kuoleman läheisyys muutenkin.

Se tuo elämään ihan eri sävyn, kun ymmärtää jo nuorena kuolevansa joskus. Arvot ovat silloin erilaiset.

Olen seurannut, että jotkut lapset ovat tunne-elämältää herkempiä ja tajuavat elämän lopullisuuden jo suhteellisen pieninä. Se voi ilmetä kuolemankauhuna yms.

Toiset ei tajua kuolevansa, kuin vasta kuusikymppisinä ja sitten tehdään radikaaleja muutoksia paniikissa elämään, kun on tajuttu, että on tuhlattu elämää kaksin kourin menemään ihan epäoleellisiin seikkoihin.

Se hetki, kun hengität ensimäisen kerran ja tulet tyhjyydestä ja kun hengität viimeisen kerran, kun lähdet tyhjyyteen.

Sen ajan haluaako hukata haukkumalla muita wt-mammoiksi, jos heillä ei ole kallista käsilaukkua.

Tämä näin niin kuin kärjistettynä. Siksi olisi ihan hyvä, jos useampi ymmärtäisi elämän lyhyyden nuorempana. Silloin saisi elämästä enemmän irti ja eläisi omannäköistä elämää ihan eri tavoin.