oon tosi masentunut, väsynyt ja yksinäinen

Rukoile <3 OIKEASTI : kokeile.  Ja yllätyt.

No jeesus ei pelasta paljoa jos on masentunut. Rohkeasti hakemaan apua. Masennusta ei tarvitse hävetä

En suosittele facebook tukiryhmiä, joissa kirjoitellaan omalla aidolla profiililla. Ei niissä ole mitään laillista vaitiolovelvoitetta. Kannattaa mieluummin kirjoittaa anonyyminä esim. tukipisteen tai mikä nyt onkaan foorumeille.

Syö jotain hyvää, kuuntele lempimusiikkiasi ja levähdä. Varaa sitten aika mielenterveyspuolelle ja hanki sairaslomaa. Myös masennuslääkkeitä kannattaa harkita. Kokemuksesta tiedän, että tuo on vaikea tilanne, eikä siihen ulkopuolisen kirjoitukset auta... :(

Joo, itse sairaslomalla nyt burnoutin takia. Tylsää on välillä. Mutta hyvä ehdotus tuo että tee jotain uutta ja hyvää ruokaa. Lähde ikkunaostoksille ja suunnittele mitä ostaisit jos olisi rahaa jne. Jotain mukavaa mistä pidät. Itse olen askarrellutkin.

Lepäsin jo 12 saakka. En ole nyt töissä enkä voi mennä kun on kipuja niin paljon.

Tää jatkuva yksin olo on viimeinen niitti.

Eikö sulla ole ketään tuttavaa, jonka voisit soittaa kylään?

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:15"]Eikö sulla ole ketään tuttavaa, jonka voisit soittaa kylään?

[/quote]

Ei. Koska asunto on sotkuinen, en voi koskaan kutsua.

Ymmärrän, itsekin voisin allekirjoittaa samanlaiset tunteet. Se voi olla sellainen itseään ruokkiva kierre.

Mutta kun olet hahmottanut ne jo erillisiksi tuntemuksiksi, on sinulla mahdollisuus ratkaista ongelmia. Joskus aikoja sitten kun aloittelin töissäni ja stressasin jotain kokeneempien mielestä ihan turhaa, vanhempi kollega kysyi minulta: "Tiedäthän sinä miten elefantti syödään?" kuulosti aivan tilanteeseen sopimattomalta vitsinalulta mutta kysyin kuitenkin että kerro nyt sitten kun alotit. "Pala kerrallaan", vastasi hän ja niinhän se on. Isot möykyt ovat pelottavia, tehdään niistä vähemmän pelottavia suupaloja.

Aloita masennuksesta, ota yhteyttä hoitavaan tahoosi oli se sitten työterveyshoito tai terveysasema. Kerro siellä tuntemuksistasi, masennukseen ja väsymykseen heiltä löytyy neuvoja ja hoitokeinoja.

Ne kun ovat hoidossa, yksinäisyydentunne on sitten helpompi hahmottaa ja ratkoa sitäkin ongelmaa. 

Jaksamista ja tsemppiä sinulle aloittaja. 

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:19"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:15"]Eikö sulla ole ketään tuttavaa, jonka voisit soittaa kylään?

[/quote]

Ei. Koska asunto on sotkuinen, en voi koskaan kutsua.

[/quote] Kumpi on tärkeämpää, olla toisen ihmisen kanssa vai se että joku näkee sotkuisen asunnon?

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:19"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:15"]Eikö sulla ole ketään tuttavaa, jonka voisit soittaa kylään?

[/quote]

Ei. Koska asunto on sotkuinen, en voi koskaan kutsua.

[/quote] Kumpi on tärkeämpää, olla toisen ihmisen kanssa vai se että joku näkee sotkuisen asunnon?

[/quote]

Se häpeä on niin suuri.

Käyn "terapiassa" mutta se harvoin auttaa.

Ja vielä aamuajat ja saatan jäädä taas univelkaiseksi.

Väsymyksestä masennusta.

Tein aikanaan vastaavassa tilanteessa niin, että asetin itselleni välitavoitteita ja suunnittelin jokaiselle päivälle jotain ohjelmaa. Pakotin itseni pitämään kiinni näistä tekemisistä, vaikkei mikään olisi huvittanut enkä olisi jaksanut tai viitsinyt tehdä mitään. Kun sain asioita pikkuhiljaa hoidettua, olo parani.

Esim. tyyliin: huomenna käyn kirjastossa, ylihuomenna teen paperityöt (mm. toimeentulotuki ja asumistuki) sitten seuraavana päivänä vien reseptit uusittavaksi ja varaan hammaslääkärin jne ...

Siivouksesta: ei sitä kannata yrittääkään tehdä kerralla kaikkea. Päätä tehdä joka päivänä edes jotain pientä. Esim. tänään keräät kaikki pyykit kasaan ja laitat koneen pyörimään. Huomenna keräät kaikki roskat, mainoslehtiset ja pahvit ja viet roskiin, ylihuomenna tyhjät pullot ja viet ne kauppaan, sitten voitkin järjestellä tavarat paikoilleen, putsata keittiö pöydät, pyyhkiä pölyt, imuroida ja mopata jne.. jotain pientä joka päivä. Kyllä se siitä.

Yksinäisyys vain pahenee, jos jäät neljän seinän sisään.

Muuten, eläimet ovat hyvin terapeuttisia. Jos olet siinä kunnossa, että jaksaisit hoitaa, niin mieti vaikka kissan hankkimista. Kaksi kissaani ovat minulle mielettömän tärkeitä. On aina seuraa, vaikkeivat ne tietenkään ihmistä korvaa...

Juu, mä myös. Jokapäiväinen ahdistus siitä miten olen elämäni ihan itse pilannut typerillä valinnoilla. Ja ikää jo sen verran että loppuelämä näyttää samanlaiselta. Vaikeat ihmissuhteet syö kaiken lopunkin energian, välillä tekisi mieli hypätä jostain katolta alas. Tai aika useinkin.

Mulla sama :( itse sain lääkkeen kokkailuohjelmista ja ruuanlaitosta :)

Yleensä oonkin tehnyt noin. Nyt ei auta.

Siivousta oon yrittänyt.

Ei tuu siistiä.

Menetin yhden tärkeän ihmisen (ei kuitenkaan kuollut).

Vuosikausia tää sama jatkuu.

Niin. Kipuhin syön särkylääkettä ja se väsyttää..

Oon miettinyt terapian vaihtamista.

En oo parantunut yhtään.

asutko yksin? itse muutin yksin pitkän suhteen jälkeen ja olin todella yksinäinen ja surullinen. surullista oli myös se, ettei terkkaria kiinnostanut kuunnella, vaan hän alkoi heti tuputtaa lääkkeitä. Masennuksen tai surun syy pitäisi selvittää ja ihmistä kuunnella. toivoisin Sinulle sellaista ihmistä, kuuntelevaa ja tukevaa, joka haluaa ´jakaa arkea kanssasi. Kun seinät todella kaatuvat päälle, eikä jaksaisi kohdata ulkona ihmisiä, kun on sisäisesti yksinäinen. Musiikki voi lievittää pahaa oloa, mutta ruoka voi johtaa syyllisyys- ja paino-ongelmiin. tähän aikaan vuodesta todella kannattaisi katsoa netistä esim. kansalaisopiston kurssi, joka kiinnostaa.

No, taustalla on kaikenlaista mutta se terapia ei auta.

Suru ym. ei tuu pintaan.

Mikään face ei lohduta.

Missä se vertaistuki on?

En tarkoita virtuaalista vaan oikeita ihmisiä.