Mitä tapahtui parisuhteellenne..

Suhde vaan paranee vanhetessaan:) Olimme eläneet 3 lapsisena uusperheenä jo 6 vuotta ennenkuin kuopus syntyi. Olimme onnellisia mutta perhe meistä tuli 110% vasta tuolla hetkellä. Ja paranee yhä - 12 vuotta  myöhemmin:D Seksiä on arkena riittävästi ja lomilla runsaasti, läheisyyttä arjessakin kiitettävästi:) Näinä vuosina rakennettu myös itse pari omakotitaloa. Elämä ja parisuhde on asennekysymys

+/- 50v pari

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 11:45"]

..lapsen syntymän jälkeen? Entä vuosi syntymästä? Viisi vuotta?

[/quote]

Lapsi lähensi meitä ihan eri tavalla toisiimme. Mies on minua nuorempi, mutta lapsen syntymä kasvatti häntä ihan silmissä eri tavalla vastuulliseksi.

Viisi vuotta myöhemmin lapsia oli jo useampi ja elimme pikkulapsielämää. Mies taisi silloin olla hoitovapaalla ja hoisi lapsia kotona ja minä töissä. 

Olemme jälkeen päin muistelleet, että olivat kyllä hienoja vuosia. Niiden vuosien aikana opimme tuntemaan toisiamme ihan eri tavalla ja kasvoimme kumpikin ihmisinä sieltä oman navan ympäriltä pois. Eri tavalla opimme keskustelemaan asioista, koska emme olleet pelkästään itsestämme vastuussa.

Joten suhde muuttui paremmaksi ja syvemmäksi lapsen tulon jälkeen

Elämä ja parisuhde ovat todellakin asennekysymys. Lapsi ei korjaa mitään sellaista ongelmaa joka parisuhteessa on jo entuudestaan. Mutta jos on oikeasti vastuullinen pari kyseessä, yhteinen lapsi tai lapset eivät ole "kauhea juttu".

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 12:55"]

Elämä ja parisuhde ovat todellakin asennekysymys. Lapsi ei korjaa mitään sellaista ongelmaa joka parisuhteessa on jo entuudestaan. Mutta jos on oikeasti vastuullinen pari kyseessä, yhteinen lapsi tai lapset eivät ole "kauhea juttu".

[/quote]

Hyvin sanottu! Nimenomaan. Jos on hyvä parisuhde (mitä se kullekin parille tarkoittaakaan), lapsen tuoma elämänmuutos, vaikeudet ja onnet koetaan ja jaetaan yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 12:31"]

Hei te pienten lasten isät ja äidit! Vaikka nyt on helvetti päällä, kaikki huonosti, mies on hirveä ja vaimo sitäkin kamalampi, niin älkää erotko. Kaikki tämä negatiivisuus, väsymys, ärtymys ja huono olo johtuu elämäntilanteestanne. Elätte ihan käsittämättömän rankkaa aikaa. Ihan oikeasti. Elämässä harva asia on yhtä stressaavaa kuin pienten lasten kanssa eläminen. Läheisen kuolemakin kestää vain hetken, vaikka se on emotionaalisesti todella kuormittava ja stressaava asia. Lasten kanssa pitää elää vuosikausia samassa paineessa.

Uskokaa, että lapset kasvavat, arki helpottuu, teille tulee yhteistä aikaa kuin itsestään. Lapsista tulee omatoimisia, saattee nukkua öitä, voitte lähteä kahdestaan keskellä päivää mihin vain, koska lapset voivat olla keskenään kotona. Voitte harrastaa mitä vain, lapset eivät estä. 

Meillä kolme lasta, jotka syntyivät alle neljässä vuodessa. Ensinnäkään en muista niistä vuosista mitään, mutta vaikka muistaisin, en halua muistaa. Oltiin eron partaalla useammin kuin kerran kuukaudessa. Itkua ja riitelyä monta vuotta.

Mutta nyt, rakastan miestäni enemmän kuin ikinä. Näen elämää taaksepäin ja tajuan, että olemme olleet sama mies ja vaimo koko ajan, mutta pikkulapsivaiheessa vain huonoimmillamme. Olisipa joku silloin sanonut, että parempaa on luvassa. Oltiin aivan suossa, pimeässä tunnelissa.

JAKSAKAA, se on sen arvoista. Älkää rikkoko perheitä, kun olette tuossa vaiheessa.

[/quote]

Tämä on niin totta! Meillä on nyt 12v, 10v ja 8v lapset ja elämä on tosi ihanaa ja helppoa. Välillä luen vanhoja päiväkirjojani ja katson vanhoja valokuvia, että muistaisin sitä hirveää aikaa pienten lasten kanssa ja miten siitä on päästy eteenpäin. Nimenomaan, oltiin molemmat vuosikausia huonoimmillamme. 

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 12:27"]

Luin juuri psykologia-lehteä, jonka teema oli varhaiskasvatus. Tutkimusten mukaan lapsen syntymä heikentää parisuhdetta neljän vuoden ajan. Sitä en saanut selville, onko se vain ekan lapsen kohdalla vai alkaako sama neljä vuotta jokaisen kohdalla...?

Ihanaa, että minulla on lapset tehtynä. Ja miehellä. Olemme siis molemmat eronneita ja tavanneet toisemme 40 +. Voin aloittaa elämässäni tasa-arvoisen parisuhteen.

[/quote]

Olisi kyllä kiva tietää, mihin tuo 4 vuotta perustuu.

Juuri tuon 4 vuotta jaksaa reippaana ja onnellisena odottaa parisuhteen paluuta. 

5-10 vuotta kun alennustila kestää, niin vaatii jo psyykkausta ja perusteluja, että ollaanhan tässä nyt kuitenkin onnellisia kaikesta huolimatta.

Kun heikennystä kestää yli 10 vuotta niin alkaa voimat ja usko ehtyä.

Meidän suhteessa ei ole lapsetonta aikaa varsinaisesti koskaan ollut kun uusperhe ollaan. Ennen yhteisen lapsen syntymää oli elämässä mukana kuitenkin minun lapset joten yhteisen lapsen syntymä ei paljon muuttanut. Enemmän minua on alkanut pelottamaan se aika kun ei ole enää pieniä lapsia jaloissa. Mitä me sitten tehdään? Joo yhteistä aikaa on, mihin? Tuntuu, että ei meillä paljon muuta yhteistä ole kuin lapset vaikka tosi sopuisa pari ollaankin. Perhe-elämä soljuu ihan mukavasti ilman riitoja.

En siis ole kokenut raskaaksi aikaa kun lapset on pieniä, elämän parasta aikaa. Se aika vaan on niin lyhyt :/

Aihetta on tutkittu aika paljonkin ja yleisesti katsoen lapsen teko heikentää parisuhdetta sekä yksilöiden onnellisuutta ja palaa takaisin samalle tasolle lasten jätettyä kodin. Tämä siis pääasiallinen kehityskaari, toki mukana on poikkeuksia. 

T. Vela-nainen

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 12:11"]

Yksi lapsi ei muuttanut parisuhdettamme oikeastaan yhtään. Toi vain hurjasti lisää rakkautta taloon ja tek meistä perheen. Ei siis mitään negatiivista vaikutusta, positiivista vain.

Toinen lapsi sama juttu. Tunnuimme vielä enemmän perheeltä. Samanlailla molemmat harrastimme, matkustimme, harrastimme seksiä, olimme yhdessä jne. Meillä lapset kyllä nukkui aina hyvin ja illalla yhteistä aikaa oli rutkasti. Ei siis edelleenkään mitään negatiivista muutosta. Kaikki jatkui niin kuin ennenkin.

Kolmas lapsi muutti sitten kaiken. Oli itkuinen vauva. Mies ei enää ollut kiinnostunut vauvanhoidosta ja kaikki jäi minulle. Olin väsynyt. Parisuhde kärsi. kaikki muuttui hankalammaksi. En päässyt enää liikkumaan niin kuin ennen, kolmen kanssa oli jo hankalaa. Arki oli raskasta jne. 

Neljäs ei tuonnut mitään muutosta kolmanteen. Mutta edelleen kaikki on raskasta :)

[/quote]

Ja hankitte vielä 4. lapsen vaikka jo 3. hankaloitti elämää noin paljon? Kannattiko jos olit jo noin ahdistunut valmiiksi. Itsehän ihminen määrittelee lasten määrän joten ei ole pakko kaivaa itselleen kuoppaa ehdointahdoin.

t  19

Esikoisen isän kanssa erottiin kun muksu oli 3v. Ero olisi kyllä varmaan tullut joskus ilman lastakin.

Löysin Sen Oikean, ja meillä on kolme yhteistä lasta, vielä ollaan kuin vastarakastuneet, vaikka yhteiseloa tulee tänä vuonna 17v.

Ei mitään halua kokeilla.