Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa terapeutin vittuilua
14.01.2014 |
Mun lapsuuden perheessä asiat on menny enemmän tai vähemmän päin helvettiä. Äiti aina töissä, en saanut tukea ja kannustusta vaan haukkuja, isosiskoni oli erittäin väkivaltainen mua kohtaan, isä joi.
Aina kun otan nämä puheeksi, terapeutti on vaan "voi voi" ja alkaa kertoa esimerkkejä miten normaalissa perheessä pitäisi käyttäytyä! "Tavallisesti äiti ja isä rakastavat toisiaan ja kehuvat tyttäriään kauniiksi ja kannustavat kouluasioissa ja sisarusrakkaus on yksi kauneimmista asioista plääplää". Tuo tuntuu tosi pahalta, en ymmärrä mitä hän ajaa takaa kertomalla näitä esimerkkejä? Mä tiedän kyllä mitä oon menettäny ku mulla ei ollu rakastavaa perhettä, miksi siitä pitää jatkuvasti muistuttaa...
Nyt kun olen nuori aikuinen niin perheeni asiat on jo paremmin ja olemme läheisempiä. Inhottavaa kun terapeutti arvostelee perheeni tekemisiä, esim siskoni häissä oli hänen mielestään liikaa vieraita(120). Se tietty ilme ja "tavallisesti häissä on noin 80 vierasta...."
Kommentit (26)
No mun on pakko sanoa tähän, ennen kuin joku jättää hakeutumatta terapiaan näiden juttujen perusteelle, että hyviäkin (ja minä käyn sellaisella).
Ap:lle sanoisin ettei terapian kuulu olla tuollaista, että terapeutti kokoajan "tietää" kaiken tai alentaa sinua. Mutta haluaisin kyllä sanoa, että kannattaa miettiä tarkkaan ettei ne puheet ole omissa korvissa. Monesti terapeuttia alkaa laittaan äidin/isän rooliin ikäänkuin, ja saattaa sitten kuvitellakin hänen ajattelen samalla tavalla itsestä kuin omat vanhemmat ajattelevat. Esim jos äitisi on aina alentanut sinua, saatat kuvitella että terapeuttikin näin tekee, koska hän toimii sinulle tällä hetkenä "äitinä", tai korvaa sitä menetettyä suhdetta lapsuudessa.
Minulle sanottiin ennen terapian aloitusta sekä psykologin (joka ei ole terapeuttini) että psykiatrin toimesta, että jossain vaiheessa pitkää psykoterapiaa saattaa alkaa tulla erilaisia tuntemuksia terapeuttia kohtaan. Esimerkiksi saattaa kuvitella että terpeutti pitää minua tylsänä, vihaa minua, halveksuu minua jne jne. Se on tärkeä osa parantumista, ja silloin hedelmällisintä olisi keskustella terapeutin kanssa näistä tunteista.
Toki on paljon huonojakin terapeutteja, ja voi olla että sinulla on tällainen, mutta minun mielestä olisi todella tärkeää että juttelet näistä asiosta terapeutin kanssa enne terapeutin vaihtoa. Vaikka kyseessä olisikin umpimätä terapeutti, tarvitset ne keksustelut, jotta voit rakentavasti käsitellä "eronne", ja jatkaa sitä käsittelyä uuden terapeutin kanssa. Toki täällä monet neuvovat samantien lopettamaan terapian, ja vaihtamaan terapeuttia, mutta ota huomioon että heistä iso osa ei tiedä mitään terapiaprosessista ja saattaa omata isojakin väärinkäsityksiä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei ilmiselvästi synkkaa terapeuttisi kanssa yhteen. Vaihda sitä.
En tiedä suhteestasi terapeuttiisi, mutta kun olen kertonut liki identtisestä lapsuudestani vastaukset ovat olleet halveksuvia enemmän tyyliin, mitä ruikutat, sinullahan oli äiti joka kävi töissä. Toista se oli naapurin Petellä, jonka molemmat vanhemmat olivat juoppoja. Ja kaikki sisaruksethan tappelevat, mitä siitä jos satut olemaan vähän mustelmilla.
Oletko varma ettet kuule asioita kärjistetysti? MOnestihan ihminen kuulee asioista ne itselleen merkityksellisimmät asiat? Jos näin ei ole ja terapeutti tosiaan keskittyy kertomaan millainen on oikea tapa olla ja elää, hän on piiloaggressiivinen ja epäpätevä työssään. Mitään "tavallista" ei tuollaisissa asioissa ole olemassakaan. Terapeutin ei myöskään kuuluisi niin paljoa "tietää" vaan kulkea rinnallasi ja auttaa sua löytämään oikeaa tietä. Mut niinkuin sanoin ihminen helposti kuulee ne itselleen kipeät asiat suurempina kuin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset terapeutit eivät osaa työtään. Missä ihmeessä käytte???
Terapeutin täytyy joskus hieman provosoida, mutta jos hän ei myötäelä asiakkaansa ongelmia niin että asiakas tuntee tulevansa kuulluksi, hyväksytyksi, nähdyksi, ei mikään terapeuttinen prosessi pääse edes alkuun. Valitettavasti moni "virkateraputti" taitaa olla ihan pihalla tästä. On helpompaa istua pöytänsä takana piilossa tietämässä asioita kuin oikeasti kohdata ihminen ja pyrkiä auttamaan tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ajattelen, ketkä lukiokavereistani lähtivät opiskelemaan psykologiaa (olin lentää persuksilleni kun kuulin), en ihmettele näitä terapeuttijuttuja. Mutta sitä ihmettelen, miksi tällaiset haluavat opiskella psykologiaa, kun olivat luokkamme epäempaattisimmat kiusaajat ja v*ittuilijat. Toivottavasti kuitenkin poikkeus.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 11:55"]
Terapeutin täytyy joskus hieman provosoida, mutta jos hän ei myötäelä asiakkaansa ongelmia niin että asiakas tuntee tulevansa kuulluksi, hyväksytyksi, nähdyksi, ei mikään terapeuttinen prosessi pääse edes alkuun. Valitettavasti moni "virkateraputti" taitaa olla ihan pihalla tästä. On helpompaa istua pöytänsä takana piilossa tietämässä asioita kuin oikeasti kohdata ihminen ja pyrkiä auttamaan tätä.
[/quote]
Hyh mitä lässytystä. Tulla kuulluksi, nähdyksi, kohdatuksi... Yäh. Sun on pakko olla tuore lähihoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustakin tuntuu terapiassa siltä että se ei kuuntele mua ja sitä mitä sanon, vaan täydentää lauseita niin kuin oletti mun tarkoittavan - täysin metsään!
Mikä niitä vatipäitä vaivaa? Mikseivät ne voi kuunnella ihmisiä, sehän niiden duunia on!
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 11:55"]
Terapeutin täytyy joskus hieman provosoida, mutta jos hän ei myötäelä asiakkaansa ongelmia niin että asiakas tuntee tulevansa kuulluksi, hyväksytyksi, nähdyksi, ei mikään terapeuttinen prosessi pääse edes alkuun. Valitettavasti moni "virkateraputti" taitaa olla ihan pihalla tästä. On helpompaa istua pöytänsä takana piilossa tietämässä asioita kuin oikeasti kohdata ihminen ja pyrkiä auttamaan tätä.
[/quote]
Hyh mitä lässytystä. Tulla kuulluksi, nähdyksi, kohdatuksi... Yäh. Sun on pakko olla tuore lähihoitaja.
[/quote]
Ööh, oletko nyt ihan selvillä siitä mitä terapia on? Kuulemista, hyväksymistä ja toisen ihmisen kohtaamista. Kyse ei ole lässytyksestä, vaan siitä että ilman näitä ihminen on yksin ongelmiensa kanssa, ja saattaa tehdä epätoivoisia ja tyhmiä vetoja kun ei saa ulkopuolista perspektiiviä tilanteeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh, olen. Olen käynyt sekä yksin että yhdessä terapioissa. Eri syistä. Eikö niin, että osuin oikeaan?
"Kuuuuule, mää en nyt vaan voi terveeksi ja tavalliseksi perheeksi sulle muuttua, ei se nyt vaan niin mene. Mutta puhuvaan, puhuvaan, puhuvaan..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 11:56"]
Kun ajattelen, ketkä lukiokavereistani lähtivät opiskelemaan psykologiaa (olin lentää persuksilleni kun kuulin), en ihmettele näitä terapeuttijuttuja. Mutta sitä ihmettelen, miksi tällaiset haluavat opiskella psykologiaa, kun olivat luokkamme epäempaattisimmat kiusaajat ja v*ittuilijat. Toivottavasti kuitenkin poikkeus.
[/quote]
Jos kyse on psykoterapiasta, niin se terapeutti voi yhtä hyvin olla pappi, yhteiskuntatieteilijä, lääkäri, sairaanhoitaja jne pohjakoulutukseltaan.
Ei se yhteiskunta vaan toimi sillä tavalla, että me terapeutit annettais ymmärrystä. Mitä jos me kaikki vaan alettais ymmärtämään toisiamme?
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 12:10"]
Ööh, olen. Olen käynyt sekä yksin että yhdessä terapioissa. Eri syistä. Eikö niin, että osuin oikeaan?
[/quote]
Mihin oikeaan? Ai joo, en ole lähäri enkä ole tuo alkuperäinen "kuuntelu, hyväksyminen" kommentoija. Tämä ei ole kahdenvälinen keskustelu, näes.
Olen käynyt terapiassa minäkin, ja mua siellä on syönyt silkka ajan tuhlauksen tunne kun terapeutti nimenomaan ei kuuntele sitä mitä sanon, vaan olettaa omiaan. Ehkä olet toista mieltä, mutta en kaipaa terapiasta keppiä tai jotain normaaliuden ohjenuoraa - näitä mulle on muualta tarjolla yllin kyllin. Toivon että voisin puhua asioistani jollekulle niin että mua edes kuunneltaisiin. Ymmärtäminenkin voi olla liikaa toivottu...
Eikös se jo ole kaikilla tiedossa ollut pitkään, että nämä ns terapeutit on itse avun ja terapian tarpeessa kaikkein eniten.
Ovat sen vuoksi alalle hakeutuneet, ja kaikissa tilanteissa omat traumat ja käsittelemättömät asiat tulee pintaan. Ei niiltä mitään apua kukaan saa.
Ei ihminen terapeutteja tarvitse, vaan onnistumisia. Vaikka ihan pieniä, joista kasvattaa lisää onnistumisia ja lisää onnistumisia joista lopulta kasvaa itsetunto joka pyyhkii pahimmat lapsuden traumat mennessään.
Mun terapeutti oli kans vähän tollanen erikoinen. Olin jo aika pitkälti parantunut masennuksesta ja mulla meni muutenkin elämässä ihan hyvin. Aina yritti väkisellä vääntää jotain negatiivista, käski pohtimaan mikä on huonosti jne. Yllättäen rupesikin menemään huonommin, kun aloin murehtimaan ihan pieniä asioita..
18 jatkaa: Kerran kävin juttelemassa psykiatrisella sairaanhoitajalla, ihan vain pari kertaa.. Tämän parin kerran aikana se alkoi avautumaan mulle, miten on itse käynyt kolmesti viikossa jo vuosien ajan terapiassa. Tuli vähän sellainen olo, että ei ehkä ole ihan paras henkilö minua auttamaan :D. En mä ainakaan potilaille lähtisi kertomaan, että "itsekkin tässä terapian tarpeessa ollaan".
usko omia ajatuksiasi, on ihan mahdollista, että terapeutissa on vikaa ja että hän tekee työnsä huonosti.
mulla on kokemusta hyvistä terapeuteista, niiden luona tulee parempi mieli, kokemus siitä, että asiat voivat järjestyä ja tunne, että asioista voi keskustella avoimesti.
on myös kokemusta omituisesta terapeutista, jolle käyntien tarkoitus oli päästä kertomaan sen omasta elämästä. todella epämiellyttävä keski-ikäinen ukkeli, ällöttää vieläkin, että kävin siellä.
ihmisiä nekin on vikoinenn ja ongelmineen, vaikka sen ammattiryhmän ympärillä on ihmeellinen gloria.