Mä en jaksa terapeutin vittuilua

Kannattaa kysyä terapeutilta miksi hän ottaa asian tällä tavalla toistuvasti esille ja kerro mitä tunteita se sinussa herättää. Terapiassa voi tarkoituksene esim. avata näitä lapsuuden solmuja mitkä voivat arjessa nousta esiin erilaisina käyttäytymis/ajatus -malleina, joista ehkä on tarkoitus päästä eteenpäin tai jotka ylläpitää mieliala oirehdintaa.

Ei tuo vertailu auta sua. Vaihda.

Hei, puolustaudu. Olet sen itsellesi velkaa. Sano, miltä tuntuu. Sano, että sulla on tunne, että hän vain arvostelee ja vähättelee. Onko terapian tarkoitus arvostella ja lytätä, kysy. PUHU, kysy, arvostele hänen terapiatyylinsä (kuten hän sinut). Puolustus päälle nyt. Mitä voit menettää, että räjähdät vaikka?

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 12:28"]

Eikös se jo ole kaikilla tiedossa ollut pitkään, että nämä ns terapeutit on itse avun ja terapian tarpeessa kaikkein eniten.

Ovat sen vuoksi alalle hakeutuneet, ja kaikissa tilanteissa omat traumat ja käsittelemättömät asiat tulee pintaan. Ei niiltä mitään apua kukaan saa.

Ei ihminen terapeutteja tarvitse, vaan onnistumisia. Vaikka ihan pieniä, joista kasvattaa lisää onnistumisia ja lisää onnistumisia joista lopulta kasvaa itsetunto joka pyyhkii pahimmat lapsuden traumat mennessään.

[/quote]

Näin se menee. Pikku onnistumiset ja aika fixaavat parhaiten. Itse kokenut useita psykiatreja ja psykologeja. Suurin osa oli ihan oikeasti vinksahtaneita. Potilasraporteissa luki niitä ja näitä, joista ei edes puhuttu. Jälkeenpäin tuntui, kuin jokaisella olisi ollut omat mieltymyksensä. Ilmeisesti jonkun kirjan joku tietty luku jäänyt kullakin mieleen ja suosikiksi. Sille haettiin sitten väkisin elävää todistetta ja ikään kuin johdateltiin ja raporttien mukaan valikoivasti kaivettiin keskustelun seasta tiettyjä sanoja. Lopputuloksena aivan oudolta ja moniongelmaiselta kuulostava potilas, jonka käteen lyötiin reseptilappunen dynamiittia kovemmista tabuista, mistä ei ollut mitään hyötyä. Usean lappusen ja erilaisten diaknoosien jälkeen havuhduin, että hitto eihän mussa mitään vikaa ole. Melkein jo uskoin joitain vuosia koko soopaan. Ainoaksi harmiksi jäi ikuinen musta rekisteri hullujen tarinoista. Enää en luota yhteenkään lääkäriin.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 11:43"]

Mun lapsuuden perheessä asiat on menny enemmän tai vähemmän päin helvettiä. Äiti aina töissä, en saanut tukea ja kannustusta vaan haukkuja, isosiskoni oli erittäin väkivaltainen mua kohtaan, isä joi.

Aina kun otan nämä puheeksi, terapeutti on vaan "voi voi" ja alkaa kertoa esimerkkejä miten normaalissa perheessä pitäisi käyttäytyä! "Tavallisesti äiti ja isä rakastavat toisiaan ja kehuvat tyttäriään kauniiksi ja kannustavat kouluasioissa ja sisarusrakkaus on yksi kauneimmista asioista plääplää". Tuo tuntuu tosi pahalta, en ymmärrä mitä hän ajaa takaa kertomalla näitä esimerkkejä? Mä tiedän kyllä mitä oon menettäny ku mulla ei ollu rakastavaa perhettä, miksi siitä pitää jatkuvasti muistuttaa...

Nyt kun olen nuori aikuinen niin perheeni asiat on jo paremmin ja olemme läheisempiä. Inhottavaa kun terapeutti arvostelee perheeni tekemisiä, esim siskoni häissä oli hänen mielestään liikaa vieraita(120). Se tietty ilme ja "tavallisesti häissä on noin 80 vierasta...."

[/quote]

Sun terapeuttisi kuulostaa ammattitaidottomalta! Vaihda heti, ei siinä muuta ole tehtävissä. Hyvä hoitiosuhde ei välttämättä löydy heti eikä kaikkien terapeuttien kanssa.

Kävin kuusi vuotta terapiassa alkuun kolmasti lopussa enää kerran viikossa ja toivuinkin hitaasti mutta varmasti. Suurimman henkisen työn tein itse, mutta en olisi pystynyt siihen ilman 100% mun puolella ollutta ihanaa ja skarppia terapeuttiani. Koin olevani etuoikeutettu että sain keskustella asioistani hänen kanssaan kaikki nämä vuodet. Tuo jota kuvailit on minusta ihan luokatonta. Eivät terapeutit ota kantaa tai anna neuvoja, he auttavat sinua auttamaan itseäsi. Ei kai terpaeuttisi vaan ole psykiatri? Vaihda psykologiin jos voit, ei oo niitä "menestyjän" traumoja kun ei olla "oikein lääkäreitä"

Kyllä tietyn suunnan terapeutit provoi ja testaa jatkuvasti potilaiden puolustusmekansimeja ja uskovat, että tätä kautta potilaan omien negaiivisgen piirteiden sietokyky paranee.

Riski on siinä, että tutkimustenkin mukaan siitä voi olla sairaalaan joutumisen vaara. Mutta silloin potilas oli liian masentunut terapiaan.

Itse en ainkaan ota vittuilevaa kanssakulkijaa, elämä on muutenkin niin hankalaa ettei siihen tarvita terapeuttia kertomaan kuikka paskamainen itse on ja muut hyviä. Kiva duuni, voi kertoa muille kuinka mlkku on ja saa siitä vielä rahaa.