Viulun soittamisesta tietäville (tyhmiä) kysymyksiä!

Lapset oppivat vaikeampiakin asioita, kuten puhumaan. Eli soittotunneille lapsi vaan!

Viulu On vaikea. vaikka olen melkein opettajakoulutuksen saanut pianosta nuorena niin tuon tytön viulun kanssa olen usein aivan ihmeissäni. Soitto vaatii yhteiponnistusta vanhemmilta ainakin sen verran, että harjoittelemiset vahditaan jollain tavalla, koska jos ei viulua harjoittele niin homma kuivuu aika nopeasti kasaan, kun ei etene. Pianoa pystyy soittamaan paljon löysemmin.

Oma tyttö aloitti vähän alle kolmivuotiaana, omasta tahdostaan, vuosi on soitettu ja viulu todella vaatii moninkertaisesti enemmän työtä kuin piano alkuvaiheessa ainakin. Soittoasennot ja kummankin käden sormien ja ranteiden liike ovat paljon monimutkaisempia kuin pianoa soitettaessa. Aivan pienen aloittajan täytyy olla persoonaltaan tietynlainen ja vanhempi-lapsi kemian toimia riittävän hyvin, jotta hommasta tulee yhtään mitään.

Mitä sitten tulee seitsenvuotiaaseen niin lapset ovat siinä iässä jo sen verran kasvaneita, että luonne ei niin merkitse, jos halua on. Sävelkorva kehittyy soittaessa vähitellen. Suzuki metodi toimii oikein hyvin tuonkin ikäisellä.

Suzuki on erittäin hyvä metodi, toinen on käsittäkseni colourstrings, tosin itse en pidä siinä olevasta solmisaatiosta. Perinteisillä viulunsoiton menetelmillä voi minusta pyyhkiä vessanpyttyä. Hankalia, tylsiä, eivät kehitä musikaalisuutta yhtään samassa määrin.

Seitsemänvuotias on ihan sopiva suzukiin, vaikka menetelmä onkin kehitetty nuoremmille, olennaista on sattua löytämään hyvä opettaja, joka osaa soveltaa opetusmetodia erilaisten lasten kanssa.

Viulua ei ole vaikea soittaa, mutta sitä on todella vaikea soittaa hyvin. Hyvin soittaminen vaatii vanhemmankin osallistumista, ei pieni lapsi siitä muuten pärjää, viulussa kun on harjoittelemisessa olennaisinta soittaa niin, ettei toista eli opettele virheitä. Ja kun viulu sisältää itse soittamisen lisäksi sen varsin hankalan soittoasennon, johon pitäisi valmentaa oikein heti alusta saakka. Sävelkorva kehittyy ja sitä millainen sävelkorva lapselle tulee ei voi tietää ennen kuin on soittanut kauan aikaa.

Jonkinlainen oma halu olisi minustakin kyllä tärkeintä soiton aloittamisessa. Jos mitään omaa halua ei ole niin helposti viulu voi tuntua liian vaikealta soittimelta. Viulun harjoittelu pitää tukea ja vahtia siinä missä matematiikan läksyt, ei se muuten onnistu joka päivä ja jos omaa halua ei ole ollut, niin voipi olla koohtuutonta lapselle. Jos taas haluaa lapselleen musiikkikasvatusta, mutta lapsi ei itse ole niin innostunut, niin suosittelisin kuitenkin pianoa, jossa pystyy edistymään alkuun huomattavasti helpommin, sellaisen perussoittotaidon, että pystyy joululaulut soittamaan, voi saavuttaa paljon suurempi osa aloittajista. Viulun kanssa sen sijaan ei ole mitään takeita.

Meillä poika aloitti nelivuotisena perinteisellä metodilla ja kovasti tehtiin töitä. Kehittyi nopeasti ja pääsi huippuopettajalle kesken lukukauden. Soitti noin puoli tuntia päivässä vartin pätkissä. Olen erittäin tyytyväinen, ettei menty Suzuki- tai Colourstrings-metodilla, ettei tarvinnut opetella perinteistä tapaa myöhemmin. Noilla metodeilla soitetaan vaan alkuun ja sitten jäädään niihin kiinni. Nyt kymmenen vuotiaana soittaa tunnin-pari päivässä. Jopa neljäkin. Ja se, että ollaan oltu alusta asti tavoitteellisia, on luonut viulusta intohimon ja haluaa vaan oppia lisää ja lisää. Alkuun siis kannattaa panostaa. Kyllä puoli tuntia päivässä on aikuiselle aivan mahdollinen aika irroittaa ja sitten, kun lapsi oppii, oma harjoittelu lisääntyy. Suosittelen lämpimästi viulua. Se kehittää niin monia kognitiivisia osa-alueita. Ja jos rakastuu viuluun, rakastuu siihen loppuiäksi. Näin kävi minullekin.

Suzuki ja colourstrings on siitä hyviä, että niiden avulla keskinkertainenkin pikkuviulisti pystyy soittamaan ihan kivasti. Useinhan on niin, että lahjakkaimmat lapset siirtyvät aloitusiästä riippuen muutaman vuoden päästä perinteiselle opettajalle. Mutta perinteisellä metodilla viulunsoitto ei niin helposti etene, jos erityisiä lahjoja ei ole. Opettajakysymys tietysti pääasiassa, mutta suzukissa se opetus on niin standardoitu että siinä alkuvaiheessa opettajien erot eivät ole niin hirveän merkityksellisiä.

Totuushan on se, että ne kaikkein lahjakkaimmat lapset päätyvät muutamassa vuodessa joka tapauksessa jotain kautta parhaimmille opettajille. Musiikkimaailma nyt vaan on sellainen. Näitä erityislahjakkaita on kuitenkin vain todella vähän ja sitten keskinkertaisia on paljon ja niille keskinkertaisille suzuki ja colourstrings on parempi. Nykyäänhän suurin osa suzukiopettajista opettaa nuotinluvunkin aika aikaisessa vaiheessa, mutta alussa sillä ei viedä mehuja pienestä aloittelijasta.