Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viulun soittamisesta tietäville (tyhmiä) kysymyksiä!
14.01.2014 |
Soittaako kenenkään lapsi viulua tai onko täällä itse viulua soittaneita?
7-vuotias lapseni haluaisi kovasti aloittaa viulunsoiton eli se tietäisi keväällä pyrkimistä soitinvalmennukseen, käy nyt kantelemuskaria. Mutta se viulu...onko sen soittaminen/aloittaminen kovin hankalaa? Mikä siinä on vaikeinta? Tai tuleeko muita "yllätyksiä" siinä?
Itse en osaa soittaa kuin nokkahuilua ja vähän kitaraa, joten apuja ei ole juuri saatavissa.
Jostain syystä on siis hyvin vakuuttunut siitä, että viulu olisi kiinnostava soitin, itse olen yrittänyt kysellä enemmän että eikö esimerkiksi tuon pikkukanteleen jatko olisi mukavaa, kun siinä voi samalla laulellakin, mistä tykkää kovasti myös.
Ja nyt se tyhmä kysymys - pitääkö viulussa opetella soittamaan sävelet korvakuulolta ja näppituntumalla? Kun vaikka kitarassa on selkeästi välit merkitty ja tietää tasan tarkkaan, mistä tietty sävel soitetaan. Jos näin on, niin kuulostaa aika haastavalta ainakin aluksi. Onko jotain muuta tiettyä viuluun liittyvää?
Voihan olla, ettei pääse vielä edes jatkamaan, mutta olisi kiva olla paremmin perillä asiasta jo nyt.
Kommentit (25)
Vielä piti kommentoida noita soittotuntikäytäntöjä... Riippuu paljon opettajasta ja opetusmetodista, kuinka tiiviisti vanhemmat ovat opetuksessa ja tunneilla mukana. Meillä nuorempi aloitti musiikkiopistossa 4-vuotiaana ja opettajan toive alusta asti oli, että ovat tunnilla kahdestaan. Toki kävin tunnin lopussa kuuntelemassa läksyt, mutta koko tunnin olin paikalla vain erikoistapauksissa. Toki tiesin tuossa vaiheessa jo jotain viulunsoitosta, kun kyseessä oli perheen toinen viulisti. Suzuki-tunneilla olin koko ajan mukana ja olin paikalla tunneilla myös kun esikoinen aloitti musiikkiopistossa (eri opettaja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä asiasta tarkemmin mutta olen nähnyt että pienillä käytetään viuluissa samanlaisia pyöreitä erivärisiä tarramerkkejä kuin kanteleessa merkkaamassa oikeaa paikkaa.
Heippa!
Itse olen soittanut viulua viisivuotiaasta. Ja olen kovasti tykännyt. Alussa on hienot erinväriset tarrat kohdissa joissa sormien kuuluu olla. Ja ajan kanssa lapsi oppii kuulemaan minne sormet laitetaan jotta sävelistä tulee puhtaat. Suosittelen lämmöllä!
Minä aloin soittamaan viulua kymmenvuotiaana. Ei sitä lapsena osannut ajatella olivatko nuo mainitsemasi asiat helppoja vai vaikeita. Enkä osaa nyt aikuisenakaan sitä enää arvioida. Ne olivat vain asioita, jotka piti opetella, niin kuin moni muukin asia siinä iässä. En kuitenkaan muista, että oikean sävelen löytäminen olisi ollut mitenkään vaikeaa: Aika hyvin ne sormet oikeaan kohtaan kai osuivat ja jos lapsella on yhtään nuottikorvaa, kyllä epävireisen sävelen kuulee. Ja jos ei yhtään kuule epävireistä säveltä, sitten minkään soittimen soittaminen voi olla aika toivotonta. Oppiihan lapset kävelemään, juoksemaan, puhumaan sekä ajamaan polkupyörällä, seuraamaan liikennettä ja pureskelemaan purkkaa yhtä aikaa. Minusta ne ovat paljon monimutkaisempaa koordinaatiota vaativia kuin sormen saaminen oikeaan kohtaan. Toki minkä tahansa instrumentin soittamisessa on haasteita, mutta ei ihan perusasiat nyt niin vaikeita ole. (Mulla ei koskaan ollut mitään tarramerkkejä, tosin en aloittanut ihan noin pienenä.)
Päästä vaan se lapsesi soittamaan viulua, kun on siitä innostunut. Älä lannista. Ei se lapsi todennäköisesti edes tajua ajatella onko se vaikeaa vai helppoa, jos kukaan ei sitä hänelle kerro.
Joo, kanteleessakin tarrat käytössä sointuja muistuttamassa, mutta maallikkona tuntuu äkkiseltään aika hankaltalta, että sävelet pitäisi opetella sormituntumalla. Toisaalta, jo nousi arvostus huippusoittajia kohtaan, että osuu oikeaan paikkaan vaativaa ja nopeaa teosta soittaessa!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttö on soittanut viulua 6-7 vuotta ja olin vuosia mukana tunneilla. Minusta viulu tuntuu ihan älyttömän vaikealta soittimelta. Jo oikean soittoasennon hiomisessa on työtä, puhumattakaan oikeiden sävelten löytämisestä. Meilläkin lapsi oli itse asiasta innostunut, muuten ei kyllä kannata alkaa. Lapsemme on luonteeltaan kärsivällinen ja pitkäjänteinen.Lyhytpinnaiselle ja helposti kyllästyvälle sopii varmasti joku toinen soitin. Kyllä esim piano on kiitollisempi siinä mielessä, että tulosta tulee nopeammin. Pianolle meillä ei valitettavasti vain ole tilaa.
Soitin viulua lapsena n. 4 vuotta. Aina sanotaan, että viulu on vaikea soitin. Ei sitä lapsena tajunnut, koska kaikkihan aloitetaan ihan nollasta ammattiopen kanssa. Mut oikeesti viulu on vaikea soitin, jos ei koskaan sitä ole soittanut. Pianoahan kuka vaan osaa pimputtaa, samoin kitaraa. Vaikken viulua pitkään soittanutkaan, koska kiinnostus meni urheilun suuntaan, niin voin sanoa, että kyll kannatti. Harmittaa itseasiassa, etten jatkanut. Vain tuolla muutaman vuoden viulukokemuksella osaan teoriassa soittaa pianoa, kitaraa, selloa, haitaria, rumpuja jne. Ainahan sanotaakin juuri niin, että jos osaat viulun niin osaat muutkin. Ainut, mistä itselläni ei ole mitään käsitystä ovat puhallinsoittimet. Ja mulla ei kyllä viulussa koskaan ollut mitään tarralappuja merkkeinä. Pelkkä sormen pieni kääntäminen jo muuttaa sävelen vireiseksi/epävireiseksi. Viulua soittamaan valitsevat siis varmastikin vain sellaiset, joilla on sävelkorvaa. Pianoahan voi pimputtaa, vaikkei sävelkorvaa olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viulu on kyllä yksi vaikeimmista ja samalla tietysti hienoimmista soittimista ja sen soiton oppimiseen menee kyllä aikaa. Siksi opettelu kannattaa ja pitääkin aloittaa varhain sekä musiikillisen että motorisen kehittymisen takia. Opettelu palkitsee aikanaan elinikäisellä harrastamismahdollisuudella ja parhailla myös ammatilla. Itse aloitin viulunsoiton vasta 13-vuotiaana, mutta siitä ja kehnosta musikaalisuudestani huolimatta pääsin sellaiselle tasolle, että pystyn soittamaan viulua harrastajaorkesterissa, kun harjoittelen jatkuvasti. Yhdessä soittaminen on yksi mukavimmista harrastuksista ja minulle se on ollut henkireikä työelämän paineissakin. Eli soittotunneille, mars!
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 11:28"]
Lyhytpinnaiselle ja helposti kyllästyvälle sopii varmasti joku toinen soitin. Kyllä esim piano on kiitollisempi siinä mielessä, että tulosta tulee nopeammin. Pianolle meillä ei valitettavasti vain ole tilaa.
[/quote]
Tätäpä tässä AP juuri pahoin pelkää. Lapsi tykkää selkeästi kovasti musiikista ja on varmaan tiettyä sävelkorvaakin, mutta ei välttämättä ole lainkaan riittävän pitkäjänteinen soittimen opiskeluun.
Arvelisin, että joku helpommin tuloksia antava soitin saattaisi olla lapselle parempi vaihtoehto tai esimerkiksi tuon kanteleen jatkaminen. No, katsotaan nyt ja toki kannustetaan kaikkemme, jos tuohon viuluun lopulta valikoituu.
Laulaminen ja muutenkin sosiaalinen puuha tuntuu olevan tärkeintä, joten ehkä musiikkiopiston lapsikuoro saattaisi olla myös oikea tie musiikkiharrastuksen jatkoon...?
Kivaa, että tänne syntyi paljon aiheesta keskustelua! AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni viulun soitto on taito siinä kuin muutkin. Eli se vaatii harjoittelua. Lapset oppivat äärimmäisen nopeasti ja heillä ei ole tietoa siitä, että joku asia olisi "erityisen vaikeaa", ellei tyhmät aikuisen tule heille sitä kertomaan.
Oma lapseni aloitti viulun soiton 4-vuotiaana. Meillä opetus on suzuki-metodilla, jolloin aloitusikä on 3-6 vuotta. Eli 7-vuotias alkaa olla jo vanha tähän metodiin. Suzuki-metodissa harjoittelu on alkuvaiheessa korvakuulolla tapahtuvaa ja tosi nopeasti lapsi oppii tutuista lauluista tunnistamaan puhtaat sävelet. Viulussa on sormien paikan merkkinä tarrat A-kielellä. Muiden kielien sävelet tulee alussa samoista kohdista. Alkupään kappaleet menee kaikki samassa sävellajissa ja sormituksilla. Rytmejä tulee Tuiki tuiki tähtösen variaatioissa ja ensiksi opetellaan lyhyen jousen käyttöä, jolloin viulusta saa helpommin kauniin äänen. Pitkää jousta käytetään vasta tuon 1. kappaleen varsinaisessa versiossa.
Itse olen suzuki-metodissa tykännyt yhteisöllisyydestä. Ryhmätunnit ovat sosiaalisia ja lapset oppivat yhteissoiton alusta alkaen. Itse olen soittanut pianoa ja viuluun verrattuna se on aika yksinäistä puurtamista. Myöskään yhteissoitto ei suju samalla tavalla. Viuluja voi myös olla kokoonpanoissa useampi, kiippareita yleensä vain yksi. Eli suhteessa viulisteille on tarvetta ja mahdollisuuksia enemmän.
Suosittelen keväällä pyrkimistä musiikkiopistoon! Jos lapsi on innostunut, niin mielestäni vanhempien tehtävä on tukea ja kannustaa lasta.
Muuten ois ollut kivaa, mutta kun miespuoleinen viulunopettaja lähenteli minua ikävuosina 11-17. Nykyään en viuluun koskemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 11:28"]
Lyhytpinnaiselle ja helposti kyllästyvälle sopii varmasti joku toinen soitin. Kyllä esim piano on kiitollisempi siinä mielessä, että tulosta tulee nopeammin. Pianolle meillä ei valitettavasti vain ole tilaa.
[/quote]
Tätäpä tässä AP juuri pahoin pelkää. Lapsi tykkää selkeästi kovasti musiikista ja on varmaan tiettyä sävelkorvaakin, mutta ei välttämättä ole lainkaan riittävän pitkäjänteinen soittimen opiskeluun.
Arvelisin, että joku helpommin tuloksia antava soitin saattaisi olla lapselle parempi vaihtoehto tai esimerkiksi tuon kanteleen jatkaminen. No, katsotaan nyt ja toki kannustetaan kaikkemme, jos tuohon viuluun lopulta valikoituu.
Laulaminen ja muutenkin sosiaalinen puuha tuntuu olevan tärkeintä, joten ehkä musiikkiopiston lapsikuoro saattaisi olla myös oikea tie musiikkiharrastuksen jatkoon...?
Kivaa, että tänne syntyi paljon aiheesta keskustelua! AP
[/quote]
Lyhyt- tai pitkäpinnaisuus ei ole muuttumaton ominaisuus! Pieni 7-vuotias oppii pitempi pinnaiseksi, kun huomaa, että harjoittelu tuottaa tulosta. Itse jopa suosittelisin lyhytpinnaiselle jotain pitkäjänteistä ja keskittymistä vaativaa puuhaa. Viulun alkeissa ei pienillä tunnit ole kovin pitkiä, 15-30 min soittotunti ja ryhmätunti hieman pidempi. Ryhmiksessä on mukana soittamista, fyysisiä ja keskittymisharhoituksia.
Kuoro on yleensä sivuaine musiikkiopistossa. Varsinaiset lauluopinnot voi aloittaa yleensä vasta äänenmurroksen jälkeen.
Kannattaa satsata luonnollisen hyvän ryhdin kehittämiseen. Toisena vihjeenä voin antaa seuraavan: ostakaa tekokynsille tarkoitettu kynsiviila ja hartsatkaa jousi kunnolla ennen soittotunteja. Ylimääräiset hartsit voi pyyhkiä viulusta Sinin keltaisella staattisella liinalla. Kannattaa antaa lapsen improvisoida sydämensä halusta sekä soittaa päivittäin soittoläksy.
Omaa viulua ei kannata hankkia lapsen kasvamisen vuoksi. Ottakaa selvää mistä voitte lainata viuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:02"]
Muuten ois ollut kivaa, mutta kun miespuoleinen viulunopettaja lähenteli minua ikävuosina 11-17. Nykyään en viuluun koskemaan.
[/quote]
Missä tämä tapahtui? Siis paikkakunta
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:02"]
Muuten ois ollut kivaa, mutta kun miespuoleinen viulunopettaja lähenteli minua ikävuosina 11-17. Nykyään en viuluun koskemaan.
[/quote]
Missä tämä tapahtui? Siis paikkakunta
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:02"]
Muuten ois ollut kivaa, mutta kun miespuoleinen viulunopettaja lähenteli minua ikävuosina 11-17. Nykyään en viuluun koskemaan.
[/quote]
Missä tämä tapahtui? Siis paikkakunta
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:10"][quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:02"]
Muuten ois ollut kivaa, mutta kun miespuoleinen viulunopettaja lähenteli minua ikävuosina 11-17. Nykyään en viuluun koskemaan.
[/quote]
Missä tämä tapahtui? Siis paikkakunta
[/quote]
[/quote]
Pohjanmaalla. Ko mieshenkilö on jo kuollut.
Viulun soittaminen on vaikeaa, mutta lapsena kun sen aloittaa, niin samaa tahtia kasvaa ihmisenä ja viulistina. Soittotunneilla käyminen opettaa mm. keskittymistä, pitkäjänteisyyttä, tavoitteisiin pyrkimistä. Viulistin vanhemmiltakin vaaditaan paljon! Alussa on vanhempi mukana jokaisella viulutunnilla, ja kuljettaminen tietysti myös. Pelkkä yksilötunti ei yleensä riitä jos musaopistossa, vaan esim. meillä EMO:ssa on orkesteri/ryhmätunti, teoria ja oma tunti. Myös harjoittelu vaatii pitkään aikuisen opastusta, muistuttelua ja mukana olemista, jos ei muuten niin yleisön ominaisuudessa.
Näistä kaikista huolimatta suosittelen viulua, ja etenkin soittotunteja jos yhtään kiinnostusta löytyy. On mahtava huomata lapsen kehitys, ei pelkästään siinä soitossa, vaan musiikin ymmärtämisessä, siitä nauttimisessa, sen mukana elämisessä. Ja kaveritkin ovat siinä ympäristössä jo läheisiä, kun on monta vuotta nähnyt useamman kerran viikossa.
Viulunsoittamisessa musikaalisuus korostuu. Siis tarkkakorvaiselle oppiminen on helpompaa. Sormitus on kitaraa helpompi, fyysisesti.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on kaksi viulistia ja hyvin viulua oppii soittamaan, ei se mitenkään mahdoton soitin ole. Itsellenikin viulu oli uusi soitin kun vanhin aloitti soittotunnit, mutta nykyään ymmärrän siitäkin jo jotain. Ja nuorempi aloitti Suzuki-metodilla ja siellä annettiin vanhemmalle ensin viulu ja opeteltiin Tuiki, tuiki tähtönen. Viulu kehittää korvaa ja antaa hyvän pohjan minkä tahansa muun soittimen soittamiseen. Jos huomaatte myöhemmin, että viulu ei ollutkaan se oikea soitin, on siitä helppo vaihtaa toiseen soittimeen. Viulun soitto pitää kuitenkin aloittaa mielellään varsin nuorena, joten ei kannata yhtään lykätä pyrkimistä. Viulu on myös hyvä soitin siinä mielessä, että lapsi pärjää jo varsin pienenä itse viulunsa kanssa soittotuntimatkoja ym. Esim isot ja painavat puhalitmet ovat ihan mahdottomia lapsen kuljettaa bussissa, mutta viulu kulkee näppärästi mukana.
Mielestäni lapsen oma innostus on myös tärkeää. Jos lapsi haluaa soittaa nimenomaan viulua, niin antakaa ihmeessä pyrkiä soittamaan juuri sitä. Meillä esikoinen oli aikoinaan hyvin ehdoton: joko viulu tai ei mitään. Ja nyt soittaa kuudetta vuotta :)