Kuka hullu haluaa asua kerrostalossa??

Jos Helsingin keskustassa olisi minun budjetilleni sopivia omakotitaloja niin se olisi ihannekotini. En kerrostaloasumisessa arvosta niinkään sitä kerrostaloa itsessään, vaan SIJAINTIA.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 10:28"]

Minä asuin. Meillä oli mukavasti kerrostalon 15. ja 16. kerros kotinamme, eikä siellä kyllä naapureista ollut minkäänlaista haittaa. Vieläkin tuonne ikävä, mutta ei vain mahduttu kolmannen lapsen kanssa enää.

[/quote] Ette sitten kolmannelle lapselle saaneet ostettua siitä talosta 14. tai 17. kerrosta. Jännän paljon tilaa vaatii kyllä viisihenkinen perhe.

Kysyn minäkin, että missä ihmeen slummissa oikein olet asunut? Minä asun kaupungin kerrostalossa (!), enkä ole koskaan kuullut naapureista oikeastaan mitään. Itse elän ihan normaalielämää, eikä ole vielä valituksia kuulunut. 

Ainoa haittapuoli, jonka kerrostaloelämästä löydän on juurikin se, ettei yöllä voi imuroida tai käyttää pyykkikonetta, mutta lasten myötä yölliset siivoushalut ovat kummasti laantuneet muutenkin ;). 

Kerrostalossa asun juuri siksi, että sijainti on ihan ykkösasia minulle -> keskusta, keskustampi, keskustoin. Ei näy paljon rivareita tai okt:ja... Toisekseen koen kerrostalossa asumisen turvalliseksi, jos jotain sattuu, apua huutamalla sitä varmaan myös saa, eikä tänne yritä änkeä samaa määrää mm. vanhuksia huijaavia "vesilasin pyytäjiä", kuin rivareihin tai okt:hin. Lasten kannalta on kivaa kun omalla pihalla on aina kavereita. Täällä on muutenkin mukava yhteisöllisyys. 

Asuin hetken rivarissa ja voi että inhosin sitä pihaa! Taisi minun takapihani olla kulmakunnan kauhistus, inhosin ja inhoan edelleen ruohonajoa! Sitä paitsi oli se aidosti perseestä pukea päälle hakemaan aamuhesari tien vieren postilaatikkojonosta, sen sijaan, että se putoaa kätevästi eteisen lattialle :)

Onneksi maailmassa on monenlaisia ihmisiä. Minä olen asunut valehtelematta joka ikisessä mahdollisessa asumismuodossa ja haluaisin ehdottomasti asua lopun ikäni kerrostalossa keskustassa. Nyt ei ole siihen varaa tällä lapsimäärällä, joten joudutaan asumaan rivitalossa vähän kauempana. Omakotitalo olisi minulle maanpäällinen helvetti. Rivitalossa on paljon omakotiasumisen huonoja puolia kuten lumityöt ja haravointi, jotka kerrostaloelämästä puuttuvat onneksi kokonaan.

Olen asunut luhtitalossa, paritalossa, pienkerrostalossa (neljä huoneistoa), isossa kerrostaloyhtiössä (200 huoneistoa yhtiössä), omakotitalossa, rivitalossa, kommuunissa opiskeluaikana, soluasunnossa, yksin, kaksin, seitsemän lapsen kanssa, toisten nurkissa putkiremontin aikana, jopa hotellissa kuukauden. Sopeudun moneen paikkaan, mutta ehdottomasti minulle sopivin ja mukavin asumismuoto löytyy kerrostalosta. 

Haluan kuulla ääniä naapureista. Haluan, että naapurit kuulevat, jos huudan apua. Kerrostalossa tarvitsee huolehtia vain seinien sisäpuolista, kaikki talon ulkopuoliset työt kuuluvat muille. En haravoi, istuta, luo lunta, korjaa, nikkaroi ja puuhaile. En halua! 

Sinä samana päivänä, kun viimeinen lapsi muuttaa pois kotoa, me palaamme takaisin keskustaan kerrostaloon ja elämme elämämme onnellisina loppuun asti.

Mieluummin rottana lämpimässä ja edullisessa häkissä. Täältä kyllä pääsee ulkomaailmaan ihan riitävästi ja rahaa jää kaikkeen mukavaan. En pelkää ihmisiä niin paljon, etten uskaltaisi asua niiden kanssa samassa talossa.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 10:33"]

Eikö tossa ois ollu jo lastensuojeluilmoituksen paikka jos lasta "juoksutetaan" ympäri kämppää klo 19-24? Mikäli oikein ymmärsin.

[/quote]

Tämä nyt oli aika kärkkäästi sanottu, tuskin vanhemmat siellä olivat ruoskan kanssa että "juokse lapsi juokse", mutta siis sellaisia edes takas juoksun ääniä sai kuunnella klo 7-24 välillä :) ei kivaa. Mutta ymmärrän vastauksien perusteella miksi joku valitsee kerrostalon. Taitaa silti olla aika sattuman kauppaa löytää kerrostalo, jossa on kaikki ihanasti ja hyvin.

Ap

Asun keskustassa kerrostalossa ja hyviä puolia kyllä löytyy. Mukavia naapureita, ilmainen pesukoneen käyttö, sijainti jne.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 10:34"]

Itse asun ison kaupungin ytimessä kauniissa yli satavuotiaassa kerrostalossa. Seinät ovat niin paksut, ettei mitään naapureista kuulu. Rakentamisen laatu näyttää olleen kunnia-asia tuolloin muutenkin. Naapurit ovat normaaleja keskiluokkaisia ihmisiä, ei sosiaalitapauksia. Pihat hoitaa huoltoyhtiö (ei tarvitse lunta lapioida aamutuimaan tai haravoida lehtiä, ihanaa) ja luonto on niinkin lähellä, että ikkunastamme aukeaa puistikkonäkymä ja aivan lähellä on puisto, jossa kesäpäiviä voi viettää kuin omalla pihalla. Elän unelmatalossani!

[/quote]

Samoin täällä Treella :) Meillä on vehreä sisäpiha, halukkaat saavat väsäillä mieleisiään kukkapenkkejä etc, mutta ei ole pakko. En todellakaan koe, että tää olisi mitään "julkista" tilaa. Joulukin oli taas kaupungissa ihanan rauhallinen, vaikka lumenpuutteen takia kynttilöin koristeltu piha ei päässyt ihan oikeuksiinsa tällä kertaa.

Asun unelmatalossani, tosiaan.

Ymmärrän kyllä, se on se asumisen helppous, jos joku menee rikki niin senkun soitat huoltomiehen apuun eikä edes maksa mitään! Eikö ne rikki menneet jääkaapitkin uusita vuokrataloissa ainakin, on se helppoa ja jos vielä sossu maksaa vuokrankin tai saa hyvät asumistuet, voiko edes haaveilla paremmasta?

Ja jos naapurusto on samaa tyyliä..vaikka metelöidään ja koirat haukkuu, joku grillaa tai puistelee mattoja, kamalaa, valittaa saa ja pitää kun on säännöt, suomalaiset rakastaa sääntöjä ja ovat valittajien aatelia.

No, on niitä rauhallisia ja hyviäkin kerrostaloja joissa asuu omistajat itse.

Minä köyhänä olen katsonut parhaaksi asumismuodoksi oman vanhan talon Helsingissä, on mukava koirien olla omalla pihalla, vaikka lumityöt joutuukin tekemään itse ja grillailla voi ja tupakkaa polttaa pihalla niin paljon kun huvittaa, natsat kyllä siivottava. Pesukoneet voi jauhaa yölläkin ja musa soida, mutta kun se koine kämähtää niin kuvetta on kaivettava, vanha ajettava kaatopaikalle ja uusi ostettava ihan omalla rahalla. Mattoja saa tuuletella kaiken aikaa mutta pestävä ne on itse, ei kukaan osta uusia. Talvella ei kokopäivä tuulöetuksia harrasteta kun öljypannu hörätää ja valojakin sammutellaan ettei ihan tappiin nouse laskut.

Mutta en vaihtaisi vanhaa taloani silti mihinkään kopperoon, tämä sopii minulle vaikka taas näytti tulevan jäteauto, tietää laskua!

Mutta on ihanaa kun ei tarvitse valittaa ei niin mistään!

Minusta tämä on paras asumismuoto minulle. Eipä tarvitse miettiä jäätyviä vesiputkia, lämmitystä, lumitöitä...

Minulla ei myöskään ole tarvetta pitää örvellysjuhlia eikä huudattaa radiota, joten ei tarvitse kauheasti surra häiritsenkö naapuria. Naapureiden hiljaisuus taas riippuu ihan talosta.

Kasveja kasvatan parvekkeella. Juuri olen muuttamassa asuntoon, jossa on 12 neliön parveke. Lasituksen ansiosta sen käyttöaikakin on pidempi kuin pihan olisi.

Vittumaisimmat naapurit löytyy rivareista ja ok-taloista.

Kerrostalossa hankalat naapurit laitetaan äkkiä kuriin joukkovoimalla.

Kaikissa asumismuodoissa on hyvät ja huonot puolensa, ne mitkä kokee tärkeimpinä riippuu elämäntilanteesta, luonteesta, harrastuksista jne. Ei mikään mullistava tieto, mutta tuntuu monilla silti unohtuvan kun ihmetellään muiden valintoja...

Sitähän mä just haluan että kaikki on julkista tilaa kun astun kotiovesta ulos! Ja mieluiten vielä keskikaupungilla. Kotona saa olla omassa rauhassa, en kaipaa sitä ulkona. Lähden ulos ollakseni muiden ihmisten kanssa tekemisissä ja mennäkseni kivoihin paikkoihin, en kököttääkseni omien aitojeni sisällä ruopsuttamassa multaa.

Muuta korpeen erakkona asumaan jos et siedä ihmisten elämän ääniä

Mä asuisin mielelläni, oon niin mukavuuden haluinen ja laiska.

Mutta mies ja lapset x3, haluaa asua täällä omakotitalossa.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 10:34"]

Itse asun ison kaupungin ytimessä kauniissa yli satavuotiaassa kerrostalossa. Seinät ovat niin paksut, ettei mitään naapureista kuulu. Rakentamisen laatu näyttää olleen kunnia-asia tuolloin muutenkin. Naapurit ovat normaaleja keskiluokkaisia ihmisiä, ei sosiaalitapauksia. Pihat hoitaa huoltoyhtiö (ei tarvitse lunta lapioida aamutuimaan tai haravoida lehtiä, ihanaa) ja luonto on niinkin lähellä, että ikkunastamme aukeaa puistikkonäkymä ja aivan lähellä on puisto, jossa kesäpäiviä voi viettää kuin omalla pihalla. Elän unelmatalossani!

[/quote]

Jep! Me myös! En ikinä vaihtaisi omakotitaloon!

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 10:16"]

Sehän on kuin asuisi yli sadan ihmisen kanssa kimppakämpässä. Täytyy varoa elämistään ettei naapurit häiriinny ja toisin päin vituttaa kun toiset ei tajua sääntöjä ja sitten liimaillaan lappuja hissiin ja rapukäytäviin. Asuin ensi asunnossa kolmekerroksisessa kerrostalossa jossa naapurissa asui uteliaat ja kärttyisät vanhukset ja yläpuolella asui 24/7 paneva uros, joka ilta kuului perseelle läpsimistä ja naisen (joka kerta eri) riehakasta huutoa ja huokailua kun sänky hakkasi seinään. Sitten asuin seitsenkerroksisessa jossa yhdellä perheellä oli aina riitoja ja ne vietiin keskellä yöllä rappukäytävään, jossa heiteltiin tavaroita ja huudettiin ja raivottiin. Yksi pariskunta piti bileitä maanantaista torstaihin aamuyöhön asti, jolloin sai nauttia ihanasta basson jumputuksesta eikä nukkumisesta tullut yhtään mitään. Yläpuolella asui mamu-mies venäläisnaisen kanssa, ja heidän lasta ulkoilutettiin juoksuttamalla ympäri kämppää aamu seitsemästä kahteentoista yöhön.

Miksi siis asua kerrostalossa?? Onko olemassa edes kerrostaloja joissa rauha säilyy ja saa itse elää ja toisten älämöinti ei häiritse? Itse muutin rivitaloon, jossa seinät ovat niin paksut etten ole kuullut naapureideni ääniä kertaakaan. Luksusta. Ja joo tiedän, omakotitalossa ei tarvitse miettiä tätä ollenkaan, mutta kun varat ei riitä ostamaan omaa saati vuokraamaan sellaista.

[/quote]

Meidän talossa on 7 kerrosta ja täällä on hyvin rauhallista. Tosin tämä ei olekaan kunnan vuokrakasarmi vaan arvostettu taloyhtiö. 

Minä asun kaupungin kerrostalossa "slummissa" ja naapureista ei kuulu yhtään mitään. Yksi huudattaa joskus yöllä musiikkia, mutta tämä ehkä kahden kuukauden välein ja silloinkin viikonloppuna. Muuten ei kuulu mitään.

Tätä ennen olin opiskelijakämpässä, johon myöskään ei kuulunut naapureista mitään. No ehkä vaimeaa musiikkia joskus harvoin, ja joku saattoi jumpata yläkerrassa, mutta ei se kyllä varsinaisesti häirinnyt.

En ottaisi ikinä vaivoikseni omakotitaloa, vaikka saisin sellaisen ilmaiseksi.

Olen asunut suurimman osan elämästäni oktalossa, juuri nyt asun kerrostalossa. Näissä nyt on puolensa ja puolensa, riippuu ihan mistä tykkää. Onneksi ei ole sattunut häiritseviä naapureita koskaan. Nyt asun yksin, mutta jos kumppani löytyy niin luulen että muuttaisin taas oktaloon. Yksin elävälle (+ lapset joka toinen viikko) tämä on kyllä helppoa asumista.