Lue keskustelun säännöt.
Olkaa ihmiset yksin eron jälkeen!
13.01.2014 |
Silloin myös lapsilla, entisellä puolisolla, muilla perheen ja suvun jäsenillä on aikaa sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Seuraan tässä vierestä ystäväni eroa parinkymmenen vuoden avioliiton jälkeen ja kaikkien muiden kipuillessa ainoa asia, mikä häntä kiinnostaa on panohommat satunnaisen baarituttavan kanssa.
Kommentit (37)
Joojoo. Näin teen, on ihan tarpeeksi hommaa rakentaa arkea lasten kanssa uudessa tilanteessa ja tutkailla mihin suuntaan itse haluaa lähteä. Samaa ei voi sanoa eron toisesta osapuolesta, hänellä oli uudet kuviot jo pitkään ennen eroa. Että niin se taitaa mennä, että jommallakummalla on aina kiire paeta tosi-asioita uusiin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idiootti 2, varmaan mies. Ap on oikeassa. Kannattaisi antaa kaikille aikaa sopeutua ja jättää se oma napa hetkeksi sivuun.
Jos on eronnut ja siis vapaa ihminen ja ei niitä baarituttavuuksiaan tuo lasten elämään, niin minusta homma on ihan hänen oma asiansa. Muuten kyllä ap:n kanssa samaa mieltä.
Varsinkin jos lapsia on kuvioissa, en voi edes kuvitella sitä hämmennyksen määrää, kun isillä ja äidillä on LIIAN pian uudet kumppanit. Seksintarve muuten ei oo yhtä tärkeä asia kuin lasten turvallisuuden tunne.
Ketäköhän se ero eniten koskettaa, ellei juuri omaa napaa? Miksi pitäisi ajatella jotain sukulaisten tuntemuksia, kun omassa olossa on aivan tarpeeksi tekemistä?
Itse tulin petetyksi ja jätetyksi. Pari kuukautta sen jälkeen, kun olin pistänyt miehen mäelle, seurustelin uuden kanssa. Ympäristössä kauhisteltiin, mutta minä totesin viileästi, että tämähän on tasan oma asiani eikä kuulu enää kellekään muulle. Jopa eksäni, joka siis aloitti suhteen selkäni takana, kehtasi arvostella, että "nopeastipa sä uuden löysit".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:18"]
Jos on eronnut ja siis vapaa ihminen ja ei niitä baarituttavuuksiaan tuo lasten elämään, niin minusta homma on ihan hänen oma asiansa. Muuten kyllä ap:n kanssa samaa mieltä.
[/quote]
Eipä sille omalle toipumisellekaan ja henkiselle tasapainolle ole hyväksi vieraissa sängyssä hyppely. Puutteessa eläminen ei ole hengenvaarallista :)
Ap
työkaveri on eronnut 4 kertaa. Kyllä, on ollut 4 kertaa naimisissa. Ekat oli mahtihäät, muut ovat olleet aika hiljaisuudessa, paitsi vikat oli isohkot, mutkin töistä oli kutsuttu, koska oli morsiamen ekat häät.
Joka kerta on eronnut siksi koska on löytänyt uuden naisen ollessa naimisissa. Joutuu työnsä puolesta paljon edustamaan eli käymään baareissa ja sieltä kaikki ex-vaimonsa on löytänyt.
Ei usko, ei. Ja kaikista liitoista on vielä lapsia ja on sitten iso lapsikuoro aina joka toinen viikonloppu kylässä. Taitaa 1 olla täysikäinen. Ja uusi avovaimo tietty kuvioissa mukana, joka lapsista huolehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa ekaa kertaa 20 vuoteen ajatteleekin ensin vihdoin sitä omaa napaansa, sitten vasta muiden!
Voipi tulla juu shokkina mutta voi voi!
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:22"][quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:18"]
Jos on eronnut ja siis vapaa ihminen ja ei niitä baarituttavuuksiaan tuo lasten elämään, niin minusta homma on ihan hänen oma asiansa. Muuten kyllä ap:n kanssa samaa mieltä.
[/quote]
Eipä sille omalle toipumisellekaan ja henkiselle tasapainolle ole hyväksi vieraissa sängyssä hyppely. Puutteessa eläminen ei ole hengenvaarallista :)
Ap
[/quote]Ajattelepa asiaa niin että ehkä siellä sängyssä puhutaan yökaudet ja seksi on vain bonusta. Mikä on mukavampaa kuin linnottautua sielunkumppanin kanssa vaikka mökille viikonlopuksi pohdiskelemaan ja nauramaan ja nukkumaan yhdessä. Miksi te teette kaikesta likaista ja tuomittavaa? Minä ainakin tunnen suurta kiitollisuutta ystävääni kohtaan joka tuli paikalle juuri oikealla hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi pitäisi olla yksin eron jälkeen? Seurustelin pitkään toisen miehen kanssa jo ollessani naimisissa, ja eron jälkeen sitten muutimme heti yhteen tämän toisen miehen kanssa. Miksi ihmeessä tässä tilanteessa minun olisi pitänyt olla yksin eron jälkeen? Olisiko minun mielestäsi pitänyt jättää rakastamani mies sen takia, että erosin miehestä jota en rakasta? Eihän siinä ole mitään järkeä??!?
Minä olin se joka haki eroa. Ennen eroa puhuin ongelmista niin äidilleni, kuin parille muulle lähipiirille kuuluvalle. Vastaus vain oli, että ei pidä heti antaa periksi ja avioliiton eteen pitää nähdä ja tehdä. Niin mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen ja kuvaan astui väkivalta.
Minä olin se kaiken pahan alku, kun eroa hain ja erosimme. Niin exän, kuin oman sukuni silmissä. Minä olin yksin reilun 4v. Toki mulla oli siinä vakihoito mistä ei tiennyt kuin minä ja tuo hoito.
Exää ei erotessa kiinnostanut yhteinen lapsemme. Hänellä piisasi suhteita.
Olin ollut vuosia yksin kunnes tapasin nykyisen mieheni. Yllättävää oli, että sain kuulla juuri noita kuuluisia "nyt jo" sanoja.
Silti tuon ajan ollessani yksin elin lapselle ja paikkasin myös puuttuvan isän roolia.
Keltä se oli pois, että hoidin haluni muilta salaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyh, minullakin lähipiirissä tuollainen munankipeä eukko.
Täysin samaa mieltä siitä, että eron jälkeen kannattaa keskittyä rakentamaan omaa ja mahdollisten lastensa elämää ihan itsekseen. No, te keillä on jo ennen eroa tai heti senjälkeen uusi, en tuomitse, mutta tulette kyllä pitkässä juoksussa huomaamaan...että onnea kaikille oman onnensa sepille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse eronneena, olin tehnyt eroa jo ennen muille osapuolille ilmoittamista pitkään reilu vuoden. Löysin muutama kuukausi lopullisen eropäätöksen jälkeen uuden miehen, en etsinyt en halunnut, mutta en voinut ohittakaan, koska koin että myöhemmin olisi harmittanut. Olemme nyt muutaman kuukauden tapailleet. Näemme silloin kun lapset ovat isällään. Jos haluaa itse tutustua ja seurustella, eihän lapsia kuvioon ole pakko heti sekoittaa. Enkä aiokaan heille uutta miestäni esitellä ennen kuin koen että ovat siihen valmiit. Mutta silti en ymmärrä miksi minun pitäisi olla yksin silloin kun lapset ovat isällään?? En usko että 10 vuoden päästä olisin parempi uudessa suhteessa, tuskinpa olisin silloin varmaan yksikseni kyynistynyt ja itsekäs paska kun tottunut elämään täysin omien ehtojeni mukaan (lapset huomioiden). Hämmästyttää tuo ihmisten mustavalkoisuus, ollaan kaikki erilaisia ja tämä yksi elämähän tässä vain on..
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:52"]
Itse eronneena, olin tehnyt eroa jo ennen muille osapuolille ilmoittamista pitkään reilu vuoden. Löysin muutama kuukausi lopullisen eropäätöksen jälkeen uuden miehen, en etsinyt en halunnut, mutta en voinut ohittakaan, koska koin että myöhemmin olisi harmittanut. Olemme nyt muutaman kuukauden tapailleet. Näemme silloin kun lapset ovat isällään. Jos haluaa itse tutustua ja seurustella, eihän lapsia kuvioon ole pakko heti sekoittaa. Enkä aiokaan heille uutta miestäni esitellä ennen kuin koen että ovat siihen valmiit. Mutta silti en ymmärrä miksi minun pitäisi olla yksin silloin kun lapset ovat isällään?? En usko että 10 vuoden päästä olisin parempi uudessa suhteessa, tuskinpa olisin silloin varmaan yksikseni kyynistynyt ja itsekäs paska kun tottunut elämään täysin omien ehtojeni mukaan (lapset huomioiden). Hämmästyttää tuo ihmisten mustavalkoisuus, ollaan kaikki erilaisia ja tämä yksi elämähän tässä vain on..
[/quote]
Toi on kyllä melkoista paskaa. Tai sitten olet ollut liitossasi kuin joku tunteeton lahna. Kukaan ei voi tosissaan lähteä vähänkään vakavasti otettavasta liitosta suoraan toiseen suhteeseen. Siis väitätkö tosissasi, että yksinolo ei tuossakin tilanteessa tekisi pääkopalle pelkästään hyvää, oli sitten lapsia tai ei. Ärsyttää niin vietävästi, kun millekään ei anneta enää mitään arvoa. Vai johtuuko tämä siitä, että ihmisten moraali on niin matalaa.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 17:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:52"]
Itse eronneena, olin tehnyt eroa jo ennen muille osapuolille ilmoittamista pitkään reilu vuoden. Löysin muutama kuukausi lopullisen eropäätöksen jälkeen uuden miehen, en etsinyt en halunnut, mutta en voinut ohittakaan, koska koin että myöhemmin olisi harmittanut. Olemme nyt muutaman kuukauden tapailleet. Näemme silloin kun lapset ovat isällään. Jos haluaa itse tutustua ja seurustella, eihän lapsia kuvioon ole pakko heti sekoittaa. Enkä aiokaan heille uutta miestäni esitellä ennen kuin koen että ovat siihen valmiit. Mutta silti en ymmärrä miksi minun pitäisi olla yksin silloin kun lapset ovat isällään?? En usko että 10 vuoden päästä olisin parempi uudessa suhteessa, tuskinpa olisin silloin varmaan yksikseni kyynistynyt ja itsekäs paska kun tottunut elämään täysin omien ehtojeni mukaan (lapset huomioiden). Hämmästyttää tuo ihmisten mustavalkoisuus, ollaan kaikki erilaisia ja tämä yksi elämähän tässä vain on..
[/quote]
Toi on kyllä melkoista paskaa. Tai sitten olet ollut liitossasi kuin joku tunteeton lahna. Kukaan ei voi tosissaan lähteä vähänkään vakavasti otettavasta liitosta suoraan toiseen suhteeseen. Siis väitätkö tosissasi, että yksinolo ei tuossakin tilanteessa tekisi pääkopalle pelkästään hyvää, oli sitten lapsia tai ei. Ärsyttää niin vietävästi, kun millekään ei anneta enää mitään arvoa. Vai johtuuko tämä siitä, että ihmisten moraali on niin matalaa.
[/quote]
Siis täh? Kuka on puhunut vakavasti otettavasta liitosta, jos olin jo pitkään miettinyt eroa? Miten tuossa muka moraali on hukassa, eikö siinä ole moraali ihan täysin tallella. Olen onnellinen uudessa tilanteessani, kun lapset on luonani saavat 100% huomioni ja kun lapset pois nautin uudesta suhteestani, josta ei kukaan joudu kärsimään, koska en sotke lapsia asioihin liian nopesti. Sieltä tais taas huudella yksi mustavalkoisen ajatusmallin tukija, jonka oma elämä on niin täydellistä, että on varaa kommetoida muille moraalista!
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 17:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:52"]
Itse eronneena, olin tehnyt eroa jo ennen muille osapuolille ilmoittamista pitkään reilu vuoden. Löysin muutama kuukausi lopullisen eropäätöksen jälkeen uuden miehen, en etsinyt en halunnut, mutta en voinut ohittakaan, koska koin että myöhemmin olisi harmittanut. Olemme nyt muutaman kuukauden tapailleet. Näemme silloin kun lapset ovat isällään. Jos haluaa itse tutustua ja seurustella, eihän lapsia kuvioon ole pakko heti sekoittaa. Enkä aiokaan heille uutta miestäni esitellä ennen kuin koen että ovat siihen valmiit. Mutta silti en ymmärrä miksi minun pitäisi olla yksin silloin kun lapset ovat isällään?? En usko että 10 vuoden päästä olisin parempi uudessa suhteessa, tuskinpa olisin silloin varmaan yksikseni kyynistynyt ja itsekäs paska kun tottunut elämään täysin omien ehtojeni mukaan (lapset huomioiden). Hämmästyttää tuo ihmisten mustavalkoisuus, ollaan kaikki erilaisia ja tämä yksi elämähän tässä vain on..
[/quote]
Toi on kyllä melkoista paskaa. Tai sitten olet ollut liitossasi kuin joku tunteeton lahna. Kukaan ei voi tosissaan lähteä vähänkään vakavasti otettavasta liitosta suoraan toiseen suhteeseen. Siis väitätkö tosissasi, että yksinolo ei tuossakin tilanteessa tekisi pääkopalle pelkästään hyvää, oli sitten lapsia tai ei. Ärsyttää niin vietävästi, kun millekään ei anneta enää mitään arvoa. Vai johtuuko tämä siitä, että ihmisten moraali on niin matalaa.
[/quote]
Olin ensimmäisen mieheni kanssa yhdessä 13 vuotta, siitä 10 naimisissa. Pidin liittoa ihan vakavasti otettavana, mutta viimeiset kaksi vuotta se oli pelkkää kulissia. Kun vihdoin siitä lähdin, tunsin heränneeni eloon ja se kyllä näkyi muillekin. Menin heti uuteen suhteeseen, joka on kestänyt. Ei kukaan ulkopuolinen tiedä toisten avioliitoista, eikä tarvitsekaan.
Ihastunut ihminen ei kyllä ole koskaan kovin läsnä omille lapsilleen. Tämän olen huomannut tutuistani. Ihastunut on poissaoleva ja jatkuvasti tekstaamassa tai facessa. Lapset pelaavat tuntitolkulla tms., jotta ihastunut saa olla rauhassa haavemaailmassaan.
Minä ainakin olen niin erinomainen, että hoidin oman eroni hyvin. Minun lapseni eivät saa mitään traumoja minusta, koska olen niin erinomainen.
Jos parinkymmenen vuoden liitossa ei ole panohommat ollu kunnossa niin totta helvetissä ne paineet pitää purkaa.
Älkää pihdatko tavaraa liitossa niin ne liitotkin kestää.