Mieheni painaa 72kg ja minä 118kg

wo kirjoitti:

Aika kestämätön tilanne. Meillä itse painan about 70kg ja emännällä lähestyi pahimmillaan 80kg haamurajaa (yhteensä 20kg ylipainoa normaalipainon ylärajaan nähden). 

Pidettiin kriisipalaveri ja todettiin, että jos yhteiset harrastukset yms loppuvat siihen, että toinen ei jaksa ja tahdo ylipainon vuoksi, niin on vain ajan kysymys, milloin koko suhde loppuu. 

Ruokavalio kuntoon ja lenkkeilyä ja jumppaa. Nyt on painon nousu katkennut ja suunta alaspäin.

Olisi rankkaa olla kumppanisi asemassa.

Ihan normaalin näköiseltä pariskunnalta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

wo kirjoitti:

Aika kestämätön tilanne. Meillä itse painan about 70kg ja emännällä lähestyi pahimmillaan 80kg haamurajaa (yhteensä 20kg ylipainoa normaalipainon ylärajaan nähden). 

Pidettiin kriisipalaveri ja todettiin, että jos yhteiset harrastukset yms loppuvat siihen, että toinen ei jaksa ja tahdo ylipainon vuoksi, niin on vain ajan kysymys, milloin koko suhde loppuu. 

Ruokavalio kuntoon ja lenkkeilyä ja jumppaa. Nyt on painon nousu katkennut ja suunta alaspäin.

Olisi rankkaa olla kumppanisi asemassa.

Mun mielestä tässä on ihan oikein ja kunnioittavasti toimittu. Jos ihan kumpi tahansa alkaa liaminlyömäön terveyttään, niin että se vaikuttaa suhteeseen kun, niin tottakai siitä saa ja pitää keskustella, oli kyse sit syömisestä tai juomisesta.

Tässä on kuitenkin yhdessä juteltu ja alettu korjaamaan asioita, ei pakottamalla.

Ainakin itse haluaisin kumppanina tietää jos toinen kokee että olen laiminlyönyt suhteen ja korjaamisen varaa olisi eikä ole tyytyväinen. Suhteessa on kaksi ihmistä, joita tulee huomioida, ei se toinen voi yksipuolisesti päättää kaikesta jos haluaa olla kaksin.

Jos on menty yhteen sutjakan ja sporttisen ihmisen kanssa ja siitä kuoriutuukin suhteessa sohvaan sipsipussi kädessä juurtunut jaksamaton ihminen, niin miksi ihmeessä siitä ei saisi huomauttaa? Tottakai se on pettymys.

Eri asia sairaudet ja raskaudet mille mitään ei voi, mutta miksi on velvollisuus katsoa kun kumppani muuttuu olennaisesti ja laiminlyö terveyttään ja suhdetta?

Ihmeen hanakasti ihmiset pitää mieluummin kiinni läskeistään kuin kumppanistaan.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

wo kirjoitti:

Aika kestämätön tilanne. Meillä itse painan about 70kg ja emännällä lähestyi pahimmillaan 80kg haamurajaa (yhteensä 20kg ylipainoa normaalipainon ylärajaan nähden). 

Pidettiin kriisipalaveri ja todettiin, että jos yhteiset harrastukset yms loppuvat siihen, että toinen ei jaksa ja tahdo ylipainon vuoksi, niin on vain ajan kysymys, milloin koko suhde loppuu. 

Ruokavalio kuntoon ja lenkkeilyä ja jumppaa. Nyt on painon nousu katkennut ja suunta alaspäin.

Olisi rankkaa olla kumppanisi asemassa.

Mun mielestä tässä on ihan oikein ja kunnioittavasti toimittu. Jos ihan kumpi tahansa alkaa liaminlyömäön terveyttään, niin että se vaikuttaa suhteeseen kun, niin tottakai siitä saa ja pitää keskustella, oli kyse sit syömisestä tai juomisesta.

Tässä on kuitenkin yhdessä juteltu ja alettu korjaamaan asioita, ei pakottamalla.

Ainakin itse haluaisin kumppanina tietää jos toinen kokee että olen laiminlyönyt suhteen ja korjaamisen varaa olisi eikä ole tyytyväinen. Suhteessa on kaksi ihmistä, joita tulee huomioida, ei se toinen voi yksipuolisesti päättää kaikesta jos haluaa olla kaksin.

Jos on menty yhteen sutjakan ja sporttisen ihmisen kanssa ja siitä kuoriutuukin suhteessa sohvaan sipsipussi kädessä juurtunut jaksamaton ihminen, niin miksi ihmeessä siitä ei saisi huomauttaa? Tottakai se on pettymys.

Eri asia sairaudet ja raskaudet mille mitään ei voi, mutta miksi on velvollisuus katsoa kun kumppani muuttuu olennaisesti ja laiminlyö terveyttään ja suhdetta?

Ihmeen hanakasti ihmiset pitää mieluummin kiinni läskeistään kuin kumppanistaan.

N33

Pikkaisen eri juttu kun meillä, koska olin jo tämän kokoinen tavatessamme. ap

Hei sinä painat 16 kioa enemmän kuin ylipainoinen 194cm pitkä mieheni! Tuossa mitassa sitä ei kyllä huomaa.