Kysy mitä vain entiseltä mielenterveysongelmaiselta

No mikä se entinen ongelma oli? Ts. miksi olet niin varma että se on entinen, eikä palaa?

Niitä on monia. Virallisesti papereissa on ollut vain ahdistuneisuushäiriö, masennus ja anoreksia nervosa. Olen näiden lisäksi kuitenkin kärsinyt paniikkikohtauksista, bulimiasta ja jonkinlaisesta ahmimishäiriöstä ilman oksentamista.

En voi tietää sairastunko joskus uudelleen. Toivottavasti en, kun olen jo kerran itseni pohjalta nostanut :).

Tervehdys, "entinen mielenterveysongelmainen" ja kiitos rohkeasta aloituksesta!

Koska sinulla siis ilmeisesti on kokemusta aiheesta, niin kysyisin, että mitä ajattelet oheisesta keskusteluohjelmasta - siinä psykiatri Leena Korhonen ja mielenterveyteen sekä pastoraalipsykologiaan erikoistunut teologi Petri Välimäki keskustelevat. Onko mielestäsi asiallisia näkökulmia, miten henkilökohtaisesti koet? Ohjelma käynnistyy tästä http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-045-w.MP4

Katsoin tätä pikakelauksella tässä..

Olen Leena Korhosen kanssa samaa mieltä siitä, että masentuneisuuden tunne on eri kuin masennus sairautena. On minullakin masentunutta mielialaa välillä, kuten meillä jokaisella. En kuitenkaan enää sairasta masennusta, joka on ihan eri asia. Tärkeä pointti oli myös se, että masentuneelle on tärkeää tulla hyväksytyksi. Itseäni ei ainakaan auttanut se, että mun ongelmia hävettiin. Olo oli vielä enemmän arvoton.

Itse en uskoisi olevani hengissä, jos en olisi syönyt mitään lääkkeitä. Petri Välimäki sanoi, että itki masentuneena paljon. Itse olin niin masentunut, että en edes kyennyt itkemään enää.

En ymmärrä, miten kristillisyys nyt liittyy tähän. Ei minulla ollut mitää miksi kysymyksiä jumalalle, kun en ole kristitty. No enteilinkin jotain tällaista, kun on TV7:n ohjelma :D.

-AP

Ap tarkentaa: Ehkä otsikko olisi ollut parempi, jos olisin muotoillut sen jotenkin "mielenterveysongelmista parantuneelta" eikä "entiseltä mielenterveysongelmaiselta". Näköjään tuo yksi kommentti sai peukutuksia, joten ehkä otsikko johtaa harhaan :D. Nämä minun ongelmat kun ovat ihan parannettavissa, osa sairauksista taas vaatii loppuelämän lääkityksen jne. Koen itse olevani parantunut näistä, joten mielestäni on myös perusteltua sanoa niin. Myös muita näkökulmia tähän asiaan olisi kiva kuulla :)

21: Oletko siis tehnyt pätkätöitä, vai aina jäänyt samasta paikasta tarvittaessa saikulle? Miten ovat muut suhtautuneet? Ainakaan kouluissa ei kauhean hyvin olla suhtauduttu, jos joutuu olemaan vähän väliä pois :/. 

AP

Jos joku haluaa kysyä vielä jotain, niin linjoilla ollaan!
AP

Mielenterveysongelmat eivät parane... joten et voi olla entinen mielenterveysongelmainen

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 13:25"]

Mielenterveysongelmat eivät parane... joten et voi olla entinen mielenterveysongelmainen

[/quote]

Mulla tosiaan pisti silmään tuo otsikko. Jotenkin kai sitä on sisäistänyt että sitä on vähintään mielenterveyskuntoutuja aina, vaikka oireet sinänsä olisivatkin siltä erää vähentyneet huomaamattomiksi.

t. 2, itse mt-ongelmainen, joka ei usko parantuvansa, mutta toivoo että elämää pahimmin haittaavat oireet joskus helpottaisivat

Toivottavasti tuo otsikko nyt ei loukannut ketään, vaikka täsmensinkin sen jo tuossa yhdessä viestissä :). No paraneminenhan on suhteellista, jokainen määritelköön sen itse. Koen olevani henkisesti yhtä terve kuin ennen mun sairastumista. En koe olevani enää mielenterveyskuntoutuja, koska ei ole lääkäri-/psykologikontakteja eikä lääkitystä.

Aika loukkaavaa oikeastaan sanoa, että esimerkiksi masennuksesta ei voisi parantua. Kyllä voi, mutta siihen voi sairastua myös uudelleen. Sitä en voi tietää, mutta tällä hetkellä olen terve eli siis entinen masentunut. Myös muiden ongelmien kohdalla sama juttu.

AP 

Moikka ap :) Olen myös parantunut vaikeasta masennuksesta. Silti olen edelleen työkyvytt.eläkkeellä. Tässä iässä ja pari vuosikymmentä pois työmarkkinoilta minulla ei ole sen enempää kysyntää kuin edellytyksikään palata työhön. Akat. loppututkinto on mutta tiedot ja taidot vanhentuneet.

Elän täysillä ja minulla on monta projektia meneillään, toimin vapaaehtoisena.

No, en kysynyt vielä mitään... Kauanko olit mt-ongelmainen? Kauanko on siitä, kun koit olevasi terve? :)

Jotain masennusoireita mulla oli jo lukiossa, oikeastaan melkein koko lukioaika. Olisi pitänyt heti tajuta hakea apua, mutta en jotenkaan kehdannut. Eikä silloin ollut mitenkään täysin lamauttavaa, joten en kehdannut puhua näistä kenellekkään. Muutin siitä sitten omilleni kun aloitin opiskelut, ja romahdin. Jätin opiskelut kesken ja jäin saikulle. Terapiassa kävin useamman vuoden, lääkitys oli myös vuosia. Syömishäiriöstä koen parantuneeni täysin ehkä neljä vuotta sitten. Viimeisen kerran oksensin tahallisesti 5v sitten, ja olin silloin jo paranemisprosessissa ihan hyvällä mallilla.

AP

Opiskeletko, kokopäiväisesti? Käytkö työssä, kokopv? Oletko tyytyväinen elämääsi? Koetko että sinulla on "kaikki mahdollisuudet", siis samat kuin ilman sairastumista? :)

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:09"]Moikka ap :) Olen myös parantunut vaikeasta masennuksesta. Silti olen edelleen työkyvytt.eläkkeellä. Tässä iässä ja pari vuosikymmentä pois työmarkkinoilta minulla ei ole sen enempää kysyntää kuin edellytyksikään palata työhön. Akat. loppututkinto on mutta tiedot ja taidot vanhentuneet.

Elän täysillä ja minulla on monta projektia meneillään, toimin vapaaehtoisena.

No, en kysynyt vielä mitään... Kauanko olit mt-ongelmainen? Kauanko on siitä, kun koit olevasi terve? :)

[/quote]

Miten vaikea ja millainen masennuksen pitää olla, että on työkyvyttömyyseläkkeellä? Itse olen monet masennuskaudet käynyt läpi ja sairaslomat ovat olleet viikosta max kahteen kuukauteen. Vaikka oon joutunut suljetullekin, niin sieltä päästyäkin on rohkaistu menemään töihin, jotta pääsee takaisin elämään kiinni.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:22"]

Opiskeletko, kokopäiväisesti? Käytkö työssä, kokopv? Oletko tyytyväinen elämääsi? Koetko että sinulla on "kaikki mahdollisuudet", siis samat kuin ilman sairastumista? :)

[/quote]

Nykyään opiskelen kokopäiväisesti, ja työskentelen opintojen ohella osa-aikaisesti. En ole ihan täysin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, koska takana on vaikea syksy (ero, läheisen kuolema jne), mutta kyllä tämä tästä taas ajan kanssa. Kyllä mulla on samanlaiset mahdollisuudet elämässä kuin kaikilla muillakin :). En voi tosin olla varma, onko anoreksia aiheuttanut lapsettomuutta tms.

AP

Miten menee Pythagoraan väittämä?

Vastaan 14:lle

Uskon että eläkkeelle/kuntoutustuelle "pääsyn" kriteerit ovat kiristyneet siitä kun itse olin asioimassa. En olisi edes halunnut eläkkeelle ja olisin mielelläni mennyt koulutusta vastaamattomiin hommiin. Vaan ei käynyt kuntoutuslääkäreille! Nyt sentään tajutaan, ettei ihmisiä kannata hyllyttää vaan pitää aktiivisina. Ja siinäkin mennään pieleen, kun ajattelevat että jaksaisi samassa työssä missä sairastui... Minulla oli taustalla useita kriisejä henk.koht. elämässä ja siitä johtunut burn-out. Dg depr mentis gravis. En ole ollut suicidaalinen wikä osastohoitoja paitsi kerran halusin mennä avo-osastolle lepäämään viikoksi, kun 2 lasta olivat pieniä. Terv. 11 :))

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:38"]

Miten menee Pythagoraan väittämä?

[/quote]

hah hah, ihan hyvä. Olisikohan ap:lla "voimia" vastata, kun kaikki voimat tuntuvat menevät oman itsensä tuotteistamiseen mt-kuntoutujana. Se on rankka ammatti. Kaikki on hyvin eli töihin joutaisi meidän muiden mukaan mutta ei, sillä kuntoutuja tarkoittaa sitä, että vaikeudet ovat ohi mutta töihin ei kuitenkaan mennä, koska nyt ollaan kuntoutujia eli otetaan ilo irti siitä, että saadaan luvan kanssa tuhnuttaa kotisohvalla muiden tehdessä veromarkat valtiolle. Kun nääs on vähän näitä mt-tauteja tullut sairastettua niin ei enää voi.

Mites kun mulla on ollu flunssa. Mutta mä oon nyt niin kun flunssa-kuntoutuja. NIin kai mäkin saan jäädä kotiin? Maksatko mun tuhnuttelun vuorostaan, jooko mt-kuntoutuja?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:44"][quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:38"]

Miten menee Pythagoraan väittämä?

[/quote]

hah hah, ihan hyvä. Olisikohan ap:lla "voimia" vastata, kun kaikki voimat tuntuvat menevät oman itsensä tuotteistamiseen mt-kuntoutujana. Se on rankka ammatti. Kaikki on hyvin eli töihin joutaisi meidän muiden mukaan mutta ei, sillä kuntoutuja tarkoittaa sitä, että vaikeudet ovat ohi mutta töihin ei kuitenkaan mennä, koska nyt ollaan kuntoutujia eli otetaan ilo irti siitä, että saadaan luvan kanssa tuhnuttaa kotisohvalla muiden tehdessä veromarkat valtiolle. Kun nääs on vähän näitä mt-tauteja tullut sairastettua niin ei enää voi.

Mites kun mulla on ollu flunssa. Mutta mä oon nyt niin kun flunssa-kuntoutuja. NIin kai mäkin saan jäädä kotiin? Maksatko mun tuhnuttelun vuorostaan, jooko mt-kuntoutuja?

[/quote]

Mutta ap:han opiskelee JA käy töissä. Hänestä tulee kansantaloudellisesti tuottava yksilö. Mitä valitat ja halveksit???

Kyka tahansa patologisesti masentunut vaihtaisi sairautensa terveyteen ja työpaikkaan. Mielihyvin. Kun et ole ollut siinä kuopassa, et voi tietää mitä soopaa puhut.

Pythagoran väittämä pätee suorakulmaisesessa kolmiossa. Kateetin pituus toiseen potenssiin + toisen kateetin pituus toiseen potenssiin = hypotenuusan pituus toiseen potenssiin. En kyllä erityisemmin loista matematiikassa, menikö oikein?

18: Anteeksi? En ole enää mt-kuntoutuja ;). Opiskelen ja käyn töissä, eli en elä sinun verorahoillasi. Tietysti sinä toivoisit, että vain istuisin kotona ja pääsisit mollaamaan elämääni. Ketuttaako, kun ei mennytkään ihan niin?

AP