Miten suhtautuisit työnantajana jos hakija ei ole somessa?

 Tunnen erään supermenestyneen yritysjohtajan, joka rakennutti oman työtietokoneensa niin turvalliseksi, että käytännössä sitä oli vaikea edes ylläpitää :D. Herra ei lähetellyt somepäivityksiä kuten jänis papanoita erään ison maan presidentin tapaan. Uskottavimmat johtajat eivät somessa rieku. 

Yliopistojen ranking-listat perustuvat mm. rahoituksen vakauteen ja yliopiston nimissä tuotettuun tieteelliseen aineistoon sekä tietenkin siihen, miten useassa tutkimuksessa noihin tutkimuksiin on viitattu. Nobelistit ovat sitten tietysti oma luokkansa. Tällä hetkelläkin Nobel-palkintoja myönnetään ihmisille, jotka ovat työnsä tehneet jo ennen somea. Tieteelliset julkaisut, joiden artikkelien taso tarkistetaan ja todennetaan tieteellisten kriteerien mukaan, ovat olleet sitä "somea", jonka kautta tieto on kulkenut. Turhia tietoja ei ole julkaistu, paitsi mitä on tarvittu rahoituksen järjestämiseksi.  

Kuluttajamarkkinoinnissa toki some on oleellinen keino. Hikipajatuotteita pitää mainostaa. 

Nobel-juhla julkaistaan sitten somessa. Sen jälkeen kun työ on tehty. 

En edes selvittele, onko työntekijällä sometilejä. 

Musta ei löydy nimellä haettaessa sitten yhtään mitään tietoa netistä ja olen haluttu työntekijä somealalla.

Vierailija kirjoitti:

Someprofiili ei vaikuta työntekoon, joten ei kiinnosta penkoa henkilöitä, että onko someprofiilia vai ei.

Vaikuttaa. Joillakuilla kun tuntuu menevän työaikaa niiden selailuun. Oli kiellettyä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu työstä. Ja kyllä, todellakin googletetaan aina hakijat työpaikkaan. Se on ihan normaalia, kielettyä tai ei, niin kannattaa pitää huolta, että netistä löytyy vain mukavia/edustavia asioita.

Aika monissa ammateissa pitäisi outona. Fakta on, että jonkinlainen somejälki on aika normaali nykyihmisille. Jos esim. insinöörialalla oleva nelikymppinen on onnistunut hoitamaan asian niin, ettei netistä löydy googlella mitään, niin epäilisin mielenterveyttä. Tunnen näes vain kolme sellaista ihmistä, joista ei löydy edes mainintaa shakkikerhosta tai ainejärjestöstä ja ovat kuitenkin aktiivisia tietokoneiden kanssa. Kaikilla kolmella on mielenterveys jotenkin sökönä. Yksi pakenee ympäri maailmaa ja selittää, että hänen olinpaikkaansa ei saa kertoa kenellekään. Kaksi on taas sellaisia, että ne on työkavereina tosi outoja ja yhteistyökyvyttömiä, aika paranoideja. Selittävät kaikenlaisia foliohattujuttujaan. Pidetään friikkeinä, eivät ole kärkipäässä saamassa työpaikkoja, vaikea saada suosittelijoita.

Erikseen tietysti ihmiset, joiden pitää esim. työnsä puolesta salata kaikki itsestään.

Mitähän tähän osaisi sanoa. Lähinnä hymyilyttää sellainen ajattelutapa että kaikki jotka eivät ole somessa, ovat jollain lailla mielenvikaisia.

Työnantajalla/rekrytoijalla ei lain mukaan saa etsiä työntekijän someprofiileita ilman lupaa. Myöskään luvan kieltäminen tai profiilittomuus ei saa vaikuttaa valintaan. Valintaan toki voi vaikuttaa siinä kohtaa, jos kyseisessä työssä tarvitaan huomattavan hyviä some-taitoja ja silloin profiileista on tottakai etua ja niillä voi todistaa osaamistaan. Eli sinänsä se, ettei profiilia ole ei vielä voi olla syynä, mutta ilman niitä voi olla hankalampi todistaa omaa osaamistaan ja näin ollen vaikuttaa valintaan.

Minulla oli LI-profiili, kun kuulemma "töitä ei saa, jos ei ole LI:ssä"

Mua oikeasti ahdisti se, että ihan kuka tahansa sai googlella tietoonsa nimeni, koulutustaustani ja työhistoriani, mutta LI tiliä silti pidin, ikinä en sinne mitään postannut enkä tykännyt mistään. Se, mitä päivityksiä selasin, niin koko LI on narsistien leikkipaikka, jossa kehutaan kilpaa omaa erinomaisuutta. Lisäksi kaikki tuttuni, jotka olivat some-aktiivisia LI:ssä antoivat itsestään siellä todella huonon kuvan.

Sitten sain työpaikan, ihan ilman LI tiliä ja piilotin LI tilini, koska nyt ei ole enää mitään tarvetta siellä roikkua.

Joten, jos/kun tulen jossain vaiheessa olemaan rekrytoijana niin itse pistän ehdottomasti etusijalle ne hakijat, joilla joko A) ei ole sometiliä B) on, mutta ovat somessa täysin passiivisia.

Poika opiskellut  yliopistossa tietokonealaa, gradu ehkä viimeinkin saa lopullisen leiman tämän vuoden puolella. Ei mitään sometilejä. Täällä käydessään vetää kotikoneen asetukset niin tiukoille etten meinannut saada ladatuksi amerikkalaista käsityöohjetta 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli LI-profiili, kun kuulemma "töitä ei saa, jos ei ole LI:ssä"

Mua oikeasti ahdisti se, että ihan kuka tahansa sai googlella tietoonsa nimeni, koulutustaustani ja työhistoriani, mutta LI tiliä silti pidin, ikinä en sinne mitään postannut enkä tykännyt mistään. Se, mitä päivityksiä selasin, niin koko LI on narsistien leikkipaikka, jossa kehutaan kilpaa omaa erinomaisuutta. Lisäksi kaikki tuttuni, jotka olivat some-aktiivisia LI:ssä antoivat itsestään siellä todella huonon kuvan.

Sitten sain työpaikan, ihan ilman LI tiliä ja piilotin LI tilini, koska nyt ei ole enää mitään tarvetta siellä roikkua.

Joten, jos/kun tulen jossain vaiheessa olemaan rekrytoijana niin itse pistän ehdottomasti etusijalle ne hakijat, joilla joko A) ei ole sometiliä B) on, mutta ovat somessa täysin passiivisia.

Eli aiot olla rekrytoija, joka rikkoo lakia, ja ylpeilet sillä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedät kai, ettei työnantajalla ole lupaa googlettaa työnhakijan nimellä?

Omassa työssäni tarvitaan some-taitoja, joten tottakai kerroin LinkedIn- ja Twitter-tilini ansioluettelossani eli annoin työnantajalle luvan tutustua niihin halutessaan. Toisenlaisissa töissä, joihin ei kuulu some, niitä ei tietenkään kannata ilmoittaa.

Tuo ei ole yksiselitteisesti noin. Tietosuojavaltuutetun mielestä työnantaja saa ainoastaan kysyä hakijalta itseltään.

EK:n kanta taas on, että googlettaminen on aivan ok, kunhan tietoja ei rekisteröidä, jolloin se olisi tietosuojarekisterilain kieltämä rekisteri. Myöskään SAK:n mukaan varsinaista kieltoa ei ole, vaikka googlettaminen ei antaisikaan "relevanttia tietoa".

https://yle.fi/uutiset/3-8163793

"Elinkeinoelämän keskusliitossa EK:ssa katsotaan, että työnhakijan googlettaminen on ok. Työlainsäädännön asiantuntija Katja Leppänen vertaa tilannetta siihen, että työnantaja kysyisi aikaisemmilta työnantajilta millainen henkilö on kyseessä.

– Lähtökohtaisesti työnantajalla on hyvin vapaat kädet työntekijän valitsemiseksi, Leppänen sanoo.

EK:n kanta on, ettei työelämän tietosuojalakia rikota googlettamalla niin kauan kuin työnantaja ei talleta tietoja henkilötietorekisteriin.

– Henkilötieto on lain mukaan tieto, joka talletetaan jonnekin työnantajan rekisteriin, sanoo Leppänen.

Leppäsen mukaan tietojen käyttö myös rekrytointipäätöksen tukena on sallittua tiettyyn rajaan saakka. Rajat tulevat Leppäsen mukaan vastaan yhdenvertaisuuslaista. (siirryt toiseen palveluun) Leppänen korostaa, että yhdenvertaisuuslain periaatteita syrjinnän osalta ei rekrytointipäätöksessä saa rikkoa. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä esimerkiksi iän, kansalaisuuden, mielipiteen tai esimerkiksi terveydentilan perusteella. Jos googlettamisen perusteella löytää tietoa, joka täyttää syrjintäkriteerit, voi edessä olla oikeusjuttu, sikäli tietoa on käytetty rekrytointiprosessin tukena.

.....

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestössä SAK:ssa katsotaan, että rekrytoinnissa tulisi ensisijaisesti käyttää tietoja, jotka työnhakija on itse toimittanut ja jotka ovat olennaisia työtehtävän hakemisen kannalta. Sen vuoksi työnhakijan googlettamiseen suhtaudutaan SAK:ssa penseästi.

– Googlettaminen yleisesti vapaa-ajan asioista, mielipiteistä ja osallistumisesta eri kansalaisorganisaatioihin ei välttämättä ole relevanttia työnhaun kannalta. -- Siinä mielessä googlettaminen on ehkä vähän arveluttavaa, sanoo SAK:n päälakimies Timo Koskinen."

Mulla ei oo eikä kukaan oo koskaan kysynyt asiasta tai mitään työhön liittyvästi.

N24

Typerää väittä että oli kiellettyä googlata jotakin henkilöä. Kuinka tyhmä pitää olla jos niin luulee. Kuka sen estää ja kuka sitä valvoo, täh? Rekrytoijana etsin kaiken tiedon mitä löydän. Älkää laittako kaikkea nettiin jos jotakin haluatte salata.

Pitäisin tätä ehdottomasti plussana. Ei ainakaa roiku työaikana jossain instassa.