Minkä takia 20-luvun suurin ongelma näyttää olevan sukupuolettomuus?

Ei se minusta mikään ongelma ole, vaan osoitus henkisestä kasvusta ja ymmärryksen syventymisestä ihmisyyttä kohtaan. Kuka hemmetti haluaa olla liian sidoksissa oman sukupuolensa tiukkoihin raameihin ja touhuta miehelle tai naiselle sallituissa konservatiivissa tai yltiöromantisoiduissa  puitteissa? Jos ihmiskunta olisi pitänyt kiinni parista suppeasta näkemyksestä sukupuolia kohtaan niin paljon olisi jäänyt tapahtumatta koskipa se miesten tai naisten oikeuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Kenelle sukupuolettomuus on ongelma?

Jos henkilö ei halua identifioitua mieheksi tai naiseksi, niin ketä se haittaa? Ei ketään.

Mediassa on ollut aiheesta paljon juttua koska avoimmuus tässä asiassa on uutta ja kiinnostaa ihmisiä. Ei kaikki jutut joista mediassa kirjoitetaan/puhutaan ole ongelmia.

Miten voit olla noin puusilmäinen? Kyllä se vaan haittaa aika moniakin. Minäkin voisin yhtäkkiä keksiä, etten tunne itseäni naiseksi vaan muunsukupuoliseksi, ja alkaa vaatia erityiskohtelua sen takia. Kuka edes määrittelee, millaiseksi minun pitäisi itseni tuntea, kun olen nainen?

Mitä ihmeen erityiskohtelua? Ei ole erityiskohtelua jos toivoo tulevansa kohdelluksi yksilönä eikä jonain streotypisenä sukupuolensa edustajana.

Minua on aina kohdeltu yksilönä, ei jonain ”stereotypisenä sukupuolensa edustajana”. Ei se, että olen nainen, asiaan mitenkään ole vaikuttanut. Millä 1800-luvulla oikein elät?

Koet noin koska oma identiteettisi on riittävän lähellä sitä yleistä joten et huomaa mitään ristiriitaa. Jos kokisit oman sukupuoli-identiteettisei jollain enemmän valtavirrasta poikekavalla tavalla niin huomaisit taatusti sen miten stereotypiset odotukset ihmisille edelleen on.

Eiköhän jokainen ihminen ole aika erilainen identiteetiltään, jos oikein aletaan verrata. Antaisitko esimerkin, miten vaikka juuri naisen pitäisi tuntea kelvatakseen naiseksi?