Kerro pääaineestasi/suuntautumisvaihtoehdostasi

Ja jälkiviisastelua: "kannattiko", oletko tyytyväinen valinnastasi?

Itse opiskelin ns. kutsumusammattiin, ja uskoin että alalla pärjää jos vaan on tarpeeksi motivaatiota. Enää en ole niin varma, kuinka kauan minulla on motivaatiota toteuttaa unelmaa köyhyysrajan alapuolella.

Opiskelin oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Itse opiskelusta ei nyt ole kauheasti sanottavaa, sillä koko ajan tavoitteenani oli valmistuminen ja "oikeisiin töihin" pääseminen. Opiskelulla ei ainakaan minulle ollut sikäli mitään itseisarvoa. Tässä kuitenkin jotain, mitä mieleen muistuu:

Opiskelu oli pääasiassa tenttikirjojen pänttäämistä. Kävin kyllä jonkin verran luennoillakin, koska suoritettu luentokuulustelu saattoi esimerkiksi korvata yhden tehtävän varsinaisesta tentistä. Tuolla tavoin pystyi siis hiukan keventämään tenttiin tulevan aineiston määrää ja samalla näkemään opiskelukavereita.

Tenttien ja luentojen lisäksi meillä oli ns. harjoitusseminaareja, joissa kirjoitettiin noin 20-sivuinen seminaarityö jostakin seminaarin aihepiiriin kuuluvasta asiasta. Niistä tykkäsin tosi paljon ja ne olivat hyvää valmennusta gradun kirjoittamista varten.

Opetuksen laatu oli pääsääntöisesti varsin surkeaa. Suurin osa luennoitsijoista oli 60-vuotiaita pappoja, joista näki, ettei luennon pitäminen olisi voinut vähempää kiinnostaa. Harjoitusseminaareissa oli onneksi hyvät vetäjät, mutta graduohjaajakin oli sellainen, että olisi oikeastaan ollut aivan sama, vaikka mitään ohjaajaa ei olisi ollutkaan. Onneksi pärjäsin kuitenkin hyvin itseksenikin.

Jälkikäteen arvioituna sanoisin, että kyllä ehdottomasti kannatti, sillä minulla on nyt kiva työ, jossa olen hyvä ja josta saa hyvää palkkaa. En oikein tiedä, mikä muu akateeminen työ minulle ede sopisi. Jos en olisi lakimies, olisin varmaankin jossakin käsityöläisammatissa.