Miksi omat kuvat näyttää aina kamalalta?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 00:52"]

Samaa olen miettinyt. Aina kaikki kuvat mitä otan on AIVAN HIRVEITÄ ja se viive milloin ne alkaa näyttää hyvälle on noin 5 vuotta. Nyt kun 25-vuotiaana katson niitä 20-vuotiaana otettuja kuvia niin ajattelen että olin ihan söpö tyttö. Varmaan kolmikymppisenä hyväksyn sitten nämä nykyiset kuvani jotka on nyt aivan kauheita. Se on vaan sitä että aika kultaa muistot.

[/quote]

Näin. Ja on vaikeaa arvioida, mitkä kuvat itsestä ovat onnistuneita ja mitkä ei. Tietenkin ne, joissa ilme outo tms. ovat itsestäänselviä, mutta noin muuten.

t.ap

Hmm, luulen että johtuu huonosta itsetunnosta tms.? Tai ainakaan itse en ole huomannut tuollaista ilmiötä itsessäni tai ystävissäni, että ajattelisimme että kuvat itsestämme olisi jotenkin huonoja tai epäonnistuneita. Tai tottakai niitä aina on joukossa, mutta noin yleisesti ottaen. Minkä ikäisiä olette? Liittyisikö siihen, että me ollaan alle kolmekymppisiä ja siten ollaan aina otettu itsestämme ja toisistamme kuvia, on ollut galtsut ja Facebookit yms. ja siihen on tottunut että niitä kuvia on aina ja joka paikassa.

Sen olen kyllä huomannut, että yleensä ihmisillä (varmaan mullakin) on ihan oma käsitys siitä, miltä he näyttävät tai milloin he näyttävät eniten itseltään, ja se voi sitten olla aika erilainen kuin se, miltä oikeasti näyttää. Ja tuolloin siis omasta mielestä joku kuva on tosi hyvä ja juuri itsen näköinen, ja kaverit on ihan toista mieltä.

Kai sitä peilistä näkee itsensä aina erilaisena kuin valokuvissa, varsinkin kun peili näyttää naaman peilikuvana. Siispä kuvaa katsoessa tulee aina sellainen olo, että enhän mä nyt tuolta näytä! Varmaan siihen kuvissa näkyvään naamaankin tottuu, jos paljon kuvailee itseään, tai toiset kuvaa, mutta silti jotkut on vain kuvauksellisempia kuin toiset. Toiset näyttää paremmalta 3D:nä, toiset 2D:nä. Vuosien päästä, kun on jo muuttunut muutenkin ja katsellut vain sitä nykynaamaa peilistä, niin ne vanhat kuvat näyttäytyy normaalimpina.

Mä näytän todella läskiltä omasta mielestäni KAIKISSA kuvissa aina sillä hetkellä kun ne otetaan. Olen järkyttyneenä katsonut parin vuoden takaisia kuvia ja ihmetellyt "MIKSI EN TAJUNNUT MITEN KAUNIS OLEN??!" Tekisi mieli palata menneisyyteen ja läpsiä itseään kasvoille, että osta nyt vähän nätimpiä farkkuja ja piristä itseäsi vaikka flirttaamalla jollekin. Aina sitä vaan piti itseään niin kamalana. Sitten kun lihoin _oikeasti_ ja musta otettiin kuva jollakin reissulla, näytin hirvittävältä. Parin vuoden päästä katsoin sitä ja näytinkin jotenkin kiltiltä, pehmoiselta ja pyöreältä. En ollenkaan läskimänkiltä miltä aikaisemmin mielestäni näytin. Olin jotenkin ihanan naisellinen. Sittemmin olen taas laihtunut ja yritän muistuttaa kokoajan että olen ihan ok.

Eiköhän se ole just se, että mielikuva itsestä on jotenkin outo, koska näkee omaa naamaansa just peilistä tai sitten valokuvista. Muita ihmisiä näkee "elävinä" koko ajan, huonoryhtisinä ja oudoilla ilmeilläkin, ja he yleensä näyttää valokuvissa ihan itseltään, samalta kuin muutenkin. Siksi toisen kuvaa voi pitää tosi onnistuneena outoine ilmeineenkin, koska se muistuttaa elävästi ko. ihmisestä. Ko. ihminen taas ei välttämättä pidä kuvastaan ollenkaan, koska ei ole siinä niin edukseen omasta mielestään.

Kun katsoo omaa viiden vuoden takaista kuvaa, näkee jo vähän eri ihmisen kuin sen joka tänään katsoo peilistä.

Samaa olen miettinyt. Aina kaikki kuvat mitä otan on AIVAN HIRVEITÄ ja se viive milloin ne alkaa näyttää hyvälle on noin 5 vuotta. Nyt kun 25-vuotiaana katson niitä 20-vuotiaana otettuja kuvia niin ajattelen että olin ihan söpö tyttö. Varmaan kolmikymppisenä hyväksyn sitten nämä nykyiset kuvani jotka on nyt aivan kauheita. Se on vaan sitä että aika kultaa muistot.