Lue keskustelun säännöt.
Frendille nainen, tai siis tyttöystävä
11.01.2014 |
Eli siis ihmettelen vaan kuinka vaikeaa hänelle on löytää seur spekseillä akkaa :Ikä n 30-40 raitis,savuton,ateisti,lapseton ja urheilullinen..onko jo liian tiukat kriteerit? Hän ei kyllä luovu noista mistään vaatimuksesta ja sen takia joutuu vaihtamaan naista liian usein tai olemaan ilman,ymmärtääkseni tarkoitus olisi löytää elinkumppani ei sänkykumppania..varsinlin ateisti/raitis kombo ei millään onnistu aina on joko tai mikä ihmetyttää muakin aika paljon,heh...
Kommentit (7)
Kokeilkaa olla kutsumatta naisia akoiksi, saattaa hieman auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitseeko niiden kriteerien olla niin ehdottomia? Pitäisi kuitenkin löytää myös ihminen, josta kaverisi pitää ja joka pitää vastavuoroisesti kaveristasi, joten tosi tiukat etukäteiskriteerit voivat supistaa hakujoukon turhan pieneksi. Esimerkiksi onko pakko olla täysraitis, vai riittäisikö, että alkoholinkäyttö on vähäistä? Voisiko nainen olla tapakristitty tai agnostikko, aika harva nainen taitaa määritellä itseään ateistiksi, se kuulostaa monille jotenkin äärimmäiseltä? (itse olen nainen ja ateisti, mutta näin olen kanssasisarteni mielipiteet ymmärtänyt).
En kyllä tunne tuollaisia naisia. Minä täytän kriteerit, mutten ole urheilullinen. Tosin jos urheilullinen on peitesana hoikalle, sellainen kyllä olen (painoindeksi alle 20). Varattu olen valitettavasti myös, joten siinäkään mielessä minusta ei ole apua.
Oi voi... tulee kun on tullakseen, kolahtaa jos... ja kun alkaa tuntua siltä ettei millään onnistu, on viisasta tutkiskella itseään: miksi minä edellytän kumppaniltani tämän kaiken ja
Juuri nämä asiat? Mikä minulle on todella tärkeää? Tunnenko itseni?
harrastus, netti, onhan noita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen tuo mies itse on? Täyttääkö hän itse omat kriteerinsä? Mitä vikoja hän on valmis hyväksymään naisessa? Mitä vikoja hänessä itsessään on? Mitä annettavaa hänellä on tuollaiselle naiselle? Mitä hän suhteelta toivoo?
Veikkaisin, että valtaosa tällaisista tapauksista (kun joku ei yrityksistä huolimatta löydä elämänkumppania) vika on siinä, että katsotaan itseä ruusunpunaisten lasien läpi kun taas kumppaniehdokkaita suurennuslasin läpi.
Miksi pitää olla absolutitisti? Itse täytän nuo kriteerit muutoin, tosin minulla ei ole tarvetta korostaa, että olen ateisti, vaikka en usko jumalaan ja en kuulu kirkkoon. (Minulle toisen vakaumus on ok, jos se on perusteltu eikä toinen yritä käännyttää minua.)
Tiedän myös, etten saa alkoholinkäytöstä itselleni ongelmaa enkä ole alkoholia paljon viime aikoina käyttänytkään. Mutta en haluaisi olla jonkun tiukkiksen kanssa, jolla on fiksaatio asiasta. Kun alkoholinkäyttö ei ole itselleni ongelma, miksi sen pitäisi olla jollekin toiselle.