Harmittaa, kun en voi kertoa tulevan eron syitä kenellekään,

Minusta eron syyt on aina henkilökohtaisia ja on todella typerää muiden niitä udella saatikka leimata asioita tietämättä toinen syylliseksi. Meillä kävisi täsmälleen samoin, jos eroaisin, miehen suku pitäisi minua syyllisenä vaikka mies olisi tehnyt mitä. Puhetta maailmaan aina mahtuu, sinä teet niin kuin parhaaksi näet. 

Meillä pettäminen teki hommasta lopun. Voitko valottaa omaa tilannettasi? Onko kaikki keinot käytetty?

Hyvin harva kertoo eronsa oikeaa syytä kenellekään, paitsi jos on niin ilmeinen syy kuin väkivalta. En minäkään ole kertonut. Eihän se kenellekään kuulukaan. Keksit vain jonkin yleispätevän selityksen ja pysyt siinä. "Halusimme eri asioita" on yksi yleispätevä eikä edes vale. Moni tulkitsee sen niin, että toinen haluaa lapsia/enemmän lapsia kuin toinen, eikä sekään varmaan kaukana totuudesta ole.

Rasittavinta on ehkä se, että mies ei itse ollenkaan ymmärrä, miksi haluan erota. Meillä menee hänen näkökulmastaan oikein mukavasti, on hieno koti, lapset ja kaikkea. Kämppiksinä elellään. Hänelle seksi tai muunlainen läheisyys ei ole tärkeää ja mitkään keinot tässä vuosien varrella eivät ole tuottaneet tulosta.

En jaksa enää taistella ja venkoilla mahdottoman edessä. Oon nätti, hoikka ja vielä suhteellisen nuori nainen. Minulla olisi paljon lämpöä ja läheisyyttä annettavana jollekin, joka haluaa sen ottaa vastaan. Hirveä syyllisyys erosta, mutta en näe enää mitään muuta vaihtoehtoa. ap

Minulla oli 10 vuotta sitten aivan sama tilanne. Mieskin oli aluksi eron kannalla, mutta sitten kun kerrottiin sukulaisille että erotaan, niin miehen suku painosti miestä niin paljon jatkamaan, että ei sitten olisikaan halunnut erota. Itse olin tässä vaiheessa jo monta kuukautta työstänyt eroa. Tietenkin sain kaikkien vihat niskaani ja minusta tuli syyllinen eroon.

Olin kuitenkin jo monta vuotta yrittänyt korjata suhdetta ja keskustellut miehen kanssa lukuisia kertoja asioista. Meillä ei vaan kemiat kohdanneet eikä seksiä ollut viimeisen vuoden aikana yhtään. (eipä sitä paljon ollut koskaan, paitsi ihan suhteen alussa jonkin verran)

Selittelin sukulaisille sitten kaikenlaista. Miten meillä ei ollut mitään muuta yhteistä kuin lapsi (ihmettelen että sen sentään niin munaton mies sai aikaan) ym. Äidilleni lopulta sanoin (kun sekin jatkuvasti asiasta nalkutti) , että ei sen kanssa ollut edes mitään seksielämää.

Ero on ollut elämäni parhain päätös. Nykyään olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa seksi sujuu ja haluja on molemmilla paljon. Sovimme muutenkin todella hyvin yhteen ja itsetuntokin on taas kunnossa, koska olen mieheni mielestä niin haluttava ja ihana. :)

6 kiitos kun kerroit tarinasi. Tässähän alkaa ihan olla optimistinen siitä, että jotain elämää voisi olla eron jälkeen :) ap

Teet oikean ratkaisun!! Elämä ilman seksiä on hidas kuolema. Kyllä se paremmaksi muuttuu. Sinkkuna ajoittainen seksittömyyskin on helpompi kestää kun ei ole sitä halutonta osapuolta vierellä.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 11:27"]

no ehkä lähimmille ystäville, mutta muille en. Meillä ei nimittäin ole ollut mieheni kanssa seksiä ikuisuuksiin, enkä pysty elämään loppuelämääni näin. Tiedän kuitenkin, että miehen suku raivostuu. Yhteiset tuttavat ihmettelevät. Minä tulen olemaan se "pahis", joka hajotti täydellisen liiton.

[/quote]

Tilanteesi ei ole ollenkaan harvinainen. Eiköhän nykyaikana jokaisella aikuisella ihmisellä, myös miehesi sukulaisilla, ole joku "täydellinen" ystäväpariskunta, joka on ajatunut eroon sen takia, että jomman kumman seksihalut ovat kuolleet. Yleensä tällaiset pariskunnat vielä eroavat suhteellisen siististi, koska kummallakaan osapuolella ei ole syytä lähteä levittämään eron todellista syytä muuta kuin parhaille ystäville. 

Ajattele siis asia niin, että miehesihän tämän eron joutuu sukulaisilleen selittämään. Hän tulee mielummin mutisemaan jotain epämääräistä "erilleen kasvamisesta ihmisinä" kuin suoraan tunnustavan, että ei ole halunnut seksiä kanssasi tai edes tehdä asialle mitään.  

Ja jos miehesi suku olisikin tuollaista "raivostuvaa" sorttia, niin kysyisin, oletko jo puhunut miehellesi erosta vakavasti? Eli et vain uhkaillut erolla, vaan kertonut olevasi lähdössä, todellisen syyn ja sen, miten ajattelit asiassa edetä? Tiedän nimittäin tapauksen, jossa se suhteen toinen, lääkäriin- tai terapiaanmenoa turhana pitänyt osapuoli onkin  yht'äkkiä ollut halukas tutkimaan ongelman syyt, kun vaihtoehtona on ollut sosiaalinen kasvojenmenetys. 

Minä en ymmärrä tuota. Seksihän on parasta "omin käsin".

Tai tavallaan ymmärrän, jos kyseessä on nuori ihminen. Mutta ainakin itselläni seksihalut katosivat, kun emme enää yrittäneet lasta. Seksistä ikään kuin katosi mielekkyys. Läheisyyttä ja lämpöä voi saada muutenkin, keskustelemalla syvällisesti tai koskettelemalla ja halaamalla.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:01"]

Teet oikean ratkaisun!! Elämä ilman seksiä on hidas kuolema. Kyllä se paremmaksi muuttuu. Sinkkuna ajoittainen seksittömyyskin on helpompi kestää kun ei ole sitä halutonta osapuolta vierellä.

[/quote]

Kiitos tsemppauksesta. Oon lukenut täältä niitä ketjuja, joissa kysellään pariskuntien seksielämästä ja voin sanoa, että tuntuu ihan fyysisesti pahalta, oikein pala nousee kurkkuun, kun joku kertoo harrastavansa seksiä useita kertoja viikossa. Muistan kyllä, miten ihanaa se on, minulla on joskus ollut se. Eikä ole kyse vain seksistä, vaan siitä tunteesta, että olet haluttu ja kaunis. Nyt tuntuu, että minua ei ole olemassa kenellekään. ap

Mulla oli sama tilanne. Tosin uutta miestä en ole löytänyt, 5 vuotta erosta, joten äläpä laske sen varaan, että saisit seksiä enää koskaan. Mieti, kannattaako lähteä hakemaan sitä noin. Ehkä voisitte elää kämppiksinä. Keskityt omaan elämääsi vaan.

Olin erotessa 31-vuotias nätti, kaunis, iloinen, reipas, koulutettu, omillaan toimeen tukeva nainen. Olen sitä yhä, mutta 5 vuotta vanhempana. Miesystäväehdokkaita on ollut 5 ns. kunnollista miestä, mutta en ole huolinut heistä ketään. Ei ole sen arvoista tuoda uutta ihmistä lasten elämään.

Mieti tarkasti, mikä on eron hinta.

Itse olisin ehkä jäänyt sittenkin sen väärän ihmisen kanssa elämään pitemmäksi aikaa ihan vain siksi, etten olisi hajottanut perhettä. Silloin minua kuitenkin vuosia riipi seksittömyys ja se, ettei asioille voinut tehdä mitään. Jos te ette tappele tms., älä eroa.

Me on eletty kämppiksinä jo 13v. En halua lapsille kahta kotia. Nuorin täyttää pian 14v. Saa nähdä miten sitten käy, kun lapset ovat kaikki täysi-ikäisiä.

Eikö miehellesi sovi, että käyt vieraissa? Vai onko ajatus sinullekin liian vieras? Miehesi on luultavasti latentti homo, joka ei ole tullut ulos kaapista edes itseleen.

Ap:lle

Olen samaa mieltä kuin moni muukin, ei sitä syytä niin tarkkaan tarvitse kenellekkään selvittää. Omasta sukulais/tuttavapiiristäni on eronnut pariskuntia enkä mä oikein muista, että ketkään olisi se tarkemmin eron syitä setvineet meille ulkopuolisille. Enempi se on ollut just sellaista "kasvoimme erilleen", "ei ollut enää mitään yhteistä" -juttua. No, yhdessä tapauksessa mies petti ja se oli selkeä syy.

Kirjoitut ap, miten sua niin harmittaa lukea täältä ketjuja, joissa kerrotaan, miten pariskunnilla on seksiä monta kertaa viikossa. Tällä viikolla taisi muuten olla myös ketju, missä jokiukertoi käyttävänsä seksiin kaiken vapaa-aikansa eli monta tuntia päivässä! Minusta tärkeintä paisuhteen kannalta on, että ne halut ovat edes jotenkin balanssissa. Jos mies haluaa seksiä kolme kertaa viikossa ja nainen kerran puolessa vuodessa niin eihän siitä mitään tule! Sen sijaan jos vaikkapa molemmat osapuolen ovat sitä mieltä, että seksi kerran kuussa on erittäin hyvä juttu, niin ei se tee siitä pariskunnasta sen huonompaa kuin siitä, jolla on seksiä joka päivä. Tärkeää on se yhteinen sävel!

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:04"]

Minä en ymmärrä tuota. Seksihän on parasta "omin käsin".

Tai tavallaan ymmärrän, jos kyseessä on nuori ihminen. Mutta ainakin itselläni seksihalut katosivat, kun emme enää yrittäneet lasta. Seksistä ikään kuin katosi mielekkyys. Läheisyyttä ja lämpöä voi saada muutenkin, keskustelemalla syvällisesti tai koskettelemalla ja halaamalla.

[/quote]

Niin, joku voi, moni muu ei. Minä alan hyppiä seinille, jos sattuu joskus olemaan kolmekin päivää välissä. Onneksi on viriili mies vierellä. En voisi kuvitellakaan eläväni parisuhteessa ilman seksiä. Toki tiedän, että sairastumisia tai muita tilanteita voi tulla, joiden takia on taukoa. Mutta jos mies lopettaisi seksin ilman mitään syytä, niin olisi todella vaikeaa minulle jatkaa suhdetta. Lämpöä ja läheisyyttä saa keskustelemalla ja halaamalla, mutta se ei riitä.

Ap, miksi sinusta tuntuu ettet voisi kertoa eron todellista syytä niille, jotka sitä kenties kyselevät? Sanot vaan reippaasti, että liitto kaatui seksittömyyteen. Sehän on ihan hyvä ja perusteltu syy.

Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:11"]Mulla oli sama tilanne. Tosin uutta miestä en ole löytänyt, 5 vuotta erosta, joten äläpä laske sen varaan, että saisit seksiä enää koskaan. Mieti, kannattaako lähteä hakemaan sitä noin. Ehkä voisitte elää kämppiksinä. Keskityt omaan elämääsi vaan.

Olin erotessa 31-vuotias nätti, kaunis, iloinen, reipas, koulutettu, omillaan toimeen tukeva nainen. Olen sitä yhä, mutta 5 vuotta vanhempana. Miesystäväehdokkaita on ollut 5 ns. kunnollista miestä, mutta en ole huolinut heistä ketään. Ei ole sen arvoista tuoda uutta ihmistä lasten elämään.

Mieti tarkasti, mikä on eron hinta.

Itse olisin ehkä jäänyt sittenkin sen väärän ihmisen kanssa elämään pitemmäksi aikaa ihan vain siksi, etten olisi hajottanut perhettä. Silloin minua kuitenkin vuosia riipi seksittömyys ja se, ettei asioille voinut tehdä mitään. Jos te ette tappele tms., älä eroa.

[/quote]

Samaa mieltä. Ei ole jatkossakaan takeita seksistä, ellet sitten mene kapakkaan hakemaan yhden yön seuraa, mutta pidemmän päälle nekin vaan hajottaa ja kyllästyttää. Jos otat panosuhteita, hajotat niissä itsesi. Takeitahan ei ole sille, että löydät uuden miehen ja rakkauden, vaikka olisit kuinka nätti ja ihana. Mun läski ruma kaveri meni just naimisiin, toinen hoikka kaunis on aina yksin. Minä pysyisin yhdessä. Hae seksiä vaikka sit baarista, jos on pakko hakea. Ei tää sinkkuilukaan oo kuule kivaa. Kun ois vielä eksä elossa, niin menisin sen luo takaisin.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:11"]Mulla oli sama tilanne. Tosin uutta miestä en ole löytänyt, 5 vuotta erosta, joten äläpä laske sen varaan, että saisit seksiä enää koskaan. Mieti, kannattaako lähteä hakemaan sitä noin. Ehkä voisitte elää kämppiksinä. Keskityt omaan elämääsi vaan.

Olin erotessa 31-vuotias nätti, kaunis, iloinen, reipas, koulutettu, omillaan toimeen tukeva nainen. Olen sitä yhä, mutta 5 vuotta vanhempana. Miesystäväehdokkaita on ollut 5 ns. kunnollista miestä, mutta en ole huolinut heistä ketään. Ei ole sen arvoista tuoda uutta ihmistä lasten elämään.

Mieti tarkasti, mikä on eron hinta.

Itse olisin ehkä jäänyt sittenkin sen väärän ihmisen kanssa elämään pitemmäksi aikaa ihan vain siksi, etten olisi hajottanut perhettä. Silloin minua kuitenkin vuosia riipi seksittömyys ja se, ettei asioille voinut tehdä mitään. Jos te ette tappele tms., älä eroa.

[/quote]

Samaa mieltä. Ei ole jatkossakaan takeita seksistä, ellet sitten mene kapakkaan hakemaan yhden yön seuraa, mutta pidemmän päälle nekin vaan hajottaa ja kyllästyttää. Jos otat panosuhteita, hajotat niissä itsesi. Takeitahan ei ole sille, että löydät uuden miehen ja rakkauden, vaikka olisit kuinka nätti ja ihana. Mun läski ruma kaveri meni just naimisiin, toinen hoikka kaunis on aina yksin. Minä pysyisin yhdessä. Hae seksiä vaikka sit baarista, jos on pakko hakea. Ei tää sinkkuilukaan oo kuule kivaa. Kun ois vielä eksä elossa, niin menisin sen luo takaisin.

[/quote]

sinkkuna on huomattavasti parempi ku paskassa suhteessa, jossa pitää ottaa toinen huomioon vaikkei toinen ota ittiä. Se vaa on nii syvälle vanhemmat juurruttanu sen opetuksen et ota toinen huomioon. Elämä on helpompa akun ei ole riippakiviä...

oikeestikko joku on noin epätoivonen et menee naimisiin vaikka mies ei anna eikä oo läheinen tai juttele? rahako vetää vai mikä ihme siinä on että pitää mies olla väkisin? etkö pärjää yksin...

kyllä seksistä oikeasti pitävä nainen löytää seuraa. jos ei elämänkumppania, niin hyviä ystäviä joiden kanssa voi harrastaa seksiä - sekin on parempi kuin olla ilman. miehet arvostavat naisia jotka pitävät seksistä. ei siis tarvitse pelätä "loppuelämää ilman seksiä" - se on pitkälti itsestä kiinni. kun siis uskaltaa lähteä seksittömästä liitosta.

ihmiset ovat erilaisia, jotkut pystyvät elämään kämppiksinä. toivottavasti miehesi löytää sellaisen kumppanin rinnalleen, jolle riittää "lämpö ja läheisyys ilman seksiä" . sellaisiakin naisia on!

Parisuhteeseen kuuluu hellyys, koskettelu, hyvänäpito, seksi, kunnioitus, luottamus jne Eroa ihmeessä, ei kenenkään tarvi tietää miksi.