Haluaisimme mieheni kanssa muuttaa keskustaan, mutta meillä 2 pientä lasta

Tottakai muutatte, jos sinne kaipaatte. Sopiva koti varmasti järjestyy. Itse kanssa suunnittelen muuttamista isoon kaupunkiin keskustaan 3 lapsen kaa.

Suosittelen! Itse asumme "keskellä kaikkea" keskisuuressa kaupungissa, perityssä kolmiossa. Ei sovi tavaroiden hamstraajille, mutta itse yritämme lainata, vuokrata, kierrättää mahdollisimman paljon, ettei kotona olisi mitään muuta kuin mitä siellä siinä elämäntilanteessa tarvitaan. Mutta tosiaan sijainti on kaiken a ja o: olimme onnekkaita kun tämä asunto sattui sijaitsemaan rautatieaseman lähellä, ison leikkipuiston lähellä, uimarannallekaan ei ole pitkä matka jne. Ja kaupat tietty kaikki vieressä. Oma kauhuskenaarioni olisi asua näissä uusissa peltolähiöissä, vaikka kuinka olisi hienoja ja isoja omakotitaloja, kuitenkin kaukana kaikesta elämästä. Suomessa kun kuitenkin jo kaupungiessakin on ihan tarpeeksi kuollutta, etten nyt ainakaan mitään "omaa rauhaa" tämän enempää tarvitse. ;)

Riippuu varmaankin ihan kapungistakin, mutta uskoisin että lapset tottuu kunhan saavat omanikäisiä kavereita nähdä jne. Ja kaupungissa tosiaan on myös lapsille paljon kaikkea, leikkipuistot, elokuvat yms. Parempi minusta keskusta kuin joku kunnon lähiöhelv-etti jossa ei saa edes olla rauhassa!

Omakohtaista kokemusta ei tosin ole, mutta tunnen kyllä useita jotka lapsineen asuvat keskustassa.

Onnistuu siten että pakkaatte tavaranne ja muutatte :d.

Mikä tässä on se ongelma? Oman pihan puuttuminen? Miksi ihmeessä se on joku autuus ja sen takia kärvistellään jossain syrjäkylillä jossa ei viihdytä.

Joo, mutta pääsetkö sinne kahville ja elokuviin, ja onko kiva mennä ilman miestä? Lasten kanssa ei kauhean spontaani voi olla. Kaipaatko kaupunkia vai nuoruutta?

Voi kun ihania viestejä ja kannustaa tosiaan tekemään haaveista totta. Tämä aihe kun on pääni sisällä jo muodostunut jonkinlaiseksi ongelmaksi. Olen aina haaveillut asuvani vanhassa kivitalossa ja näen itseni istumassa ikkunasyvennyksessä kahvikuppi kädessä vilttiin käärityyneenä. :D Joo, voi kuulostaa hauskalta, mutta se on mun unelma ja en saa rauhaa siltä. 

Muutenkin varmaan joku kolmenkympin kriisi tulossa, kun tekee mieli tarkastella elämää uudestaan ja lopetta "sit ku" ajattelu. Elämähän on tässä ja nyt. Huomisesta ei tiedä. 

Ja ainahan sieltä tosiaan pois pääsee, jos nyt sattuis jotain isompia sopeutumisongelmia tulemaan. Tällä hetkellä ne vaan tuntuu kovin mahdottomilta. uskon, että viihtyisimme erittäin hyvin. Joka tapauksessa, nykyinen asunto on irtisanottu ja ratkaisuja pitää alkaa pian tekemään. Voipi olla, että repästään ja pisetään elämä kerralla uusiks.

Lisäksi asumiskulut meillä jopa pienenisi aika paljonkin, kun nykyinen asuntomme on iso paritalo. Olisi varaa sitten käyttääkin niitä kaupungin palveluita.. :)

-ap

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 00:05"]

Joo, mutta pääsetkö sinne kahville ja elokuviin, ja onko kiva mennä ilman miestä? Lasten kanssa ei kauhean spontaani voi olla. Kaipaatko kaupunkia vai nuoruutta?

[/quote]

Pääsen, kun otan lapset mukaan. :) Se ei ole ongelma. Minulla on sosiaaliset, reippaat lapset, jotka nauttisi varmasti itsekin kun pääsisivät ravintolaan, kahvilaan yms. :) Tarkoitus on nimenomaan ottaa lapset mukaan siihen elämäntyylinn, eikä jättää paitsi kaikesta hauskasta.

-ap

Olen kasvanut Helsingin ydinkeskustassa, enkä koe, että lapsuuteni olisi ollut mitenkään traumaattinen keskellä betoniviidakkoa, ilman omaa pihaa ja perunamaata;) Ihania puistoja löytyy ja opimme me ihan pienestä pitäen tuon kahvilakulttuurinkin...Eli ehdottomasti keskustaan vaan rohkeasti! 

Asumme keskustassa lasten kanssa, takapihalla on luontoa ja leikkipuisto, joka paikkaan lyhyt matka. Emme tarvitse edes autoa. Kaupungissa asukkaita yli 100 000. Yksi hienoimmista asioista on se kun voi aamulla lähteä hakemaan kahvit jostain jo ennen kuutta ja katsella heräilevää kaupunkia. Ei pihan hoitoa, ei talon hoitoa, kaikki pelaa ja jää aikaa harrastaa. 

Eikö lähiöstä pääse? asuimme aiemmin keskustassa, nyt lähiössä, mutta edelleen voidaan mennä kahville, syömään, näyttelyihin, tai tehdä kotiseutumatkoja eri puolille. Ei sii sillä, etteikö keskustassakin ole kiva asua. 

Hyvä pointti, että miksi se piha tai isot neliöt tekisi jotenkin autuaaksi. Itsekin kuvittelin, että kun lapsia tulee niin pitää olla se rivarinpätkä jne. Mutta eih, tämä elämäntyyli ei vaan tunnu sopivan vaikka kuinka yritän. Siksipä mietittiinkin miehen kanssa, et jospa alkaisimmekin elää jo nyt, lasten kanssa. Suorastaan hävytöntä, eikö? :D ( ja lisäys vielä, että minulla on myös runsaasti vapaa-aikaa, miehelläni on säännöllinen 8 h/pv ja viiknloput vapaat, joten omasta ajastakaan ei puutetta ole)

-ap

Lycka till! Toki muutatte, jos sinne kaipaatte. Lapsiperhe-elämä kuitenkin on hyvin erilaista kuin 2 aikuisen.

ä

Idylliltä kuulostaa "ottaa lapset mukaan"... Ainakin meidän esiteinin ja eskarin kanssa käydään ravintolassa syömässä, eli lautanen tyhjäksi ja tämä oli tässä. Paria pientä vielä kuljettaa mukaan, mutta lasten kasvaessa heitä ei ehkä enää kiinnostakaan "kaupungin tarjonta". lasten harrastukset alkavat viedä niin paljon aikaa, ettei siellä kaupungin ravintoloissa ja ostoksilla enää kuljeteta, ainakaan lasten kanssa.

itse haikailin kaupunkiin muutosta kun lapset olivat kotihoidossa ja pieniä. Nyt olen onnellinen että lähiön omakotitalossa on tilaa ison poikaporukan peleihin. Ääntä riitää ja aktiviteettejä samoin. Elämäntilanteet muuttuu. Kokeilkaa!

Vastaus numerolle 11, varmasti pääsee täältäkin, mutta minä kaipaan sinne sykkeeseen, ytimeen. Olen hirveän huono lähtemään ja liikkumaan esim. autolla. Kaupassakin käyn mieluiten tuossa meidän lähikaupassa, automarketteja suorastaan kammoan. Olisi niin ihana hakea leipomosta tuoreet leivät, kesällä torilta kasvikset ja marjat ja tosiaan take away kahvi mukaan aamulla, kun lähtee esim. vaikka sinne puistoon. 

Arvostan hirveästi helppoa elämää ja sitä, että pääsen nopeasti hoitamaan asioita ilman liikenneruuhkia ja kilometrien jonoja. 

Sen kun lähtis ovesta pihalle ja keskustaan kävelylle ja voisi samalla ostaa vaatteita ja muuta mitä nyt mieli tekee. Inhoan tätä ainaista "lähtemistä". Täällä päin ainakin myös koulut ja päiväkodit on parhaimmasta päästä. Löytyis myöskin vaikka mitä harrastuksia lapsille. 

Kuulostaa siltä, että olen päätökseni jo tehnyt. Mitä mä vielä aikailen? :D

Kiinnostaisi vielä tietää, että miten tiiviisti te asutte?

-ap

Kait se on vaan kokeiltava. Uskon kyllä, että myös huonoja puolia on, mutta olisiko niitä hyviä kuitenkin enemmän, kuin tällä hetkellä täällä nukkumalähiössä.. 

-ap

Todellakin, mitä vielä aikailet?!? :)

Terv. Se suosittelija