Moni feisbuukin käytön lopettanut kokee huojennusta

en keksi mitään asiaa, minkä haluaisin jakaa itsestäni kenellekään facebookissa. Millaisia asioita siellä yleensä sitten jaetaan?

Ajan kuluessa tuttavapiiri vaihtuu. Mä olin siellä vuodet 2007-2013 ja siinä ajassa sai ihan haalimattakin kavereiksi tyyppejä, joiden kanssa ei ole enää tekemisissä oikeassa elämässä (exien kavereita, ex-työkavereita...). Mun kohdalla facebookin elinkaari tuli yksinkertaisesti päätepisteeseensä. Se siitä. :)

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:05"]

Musta tuntuu, että mitä enemmän kavereita, sitä tyytymättömämpi facebookin käyttäjä on. Tulee vähän pellefiilis, kun kaikki mahdolliset tutut on haalittu sinne kavereiksi. Jos taas fb-kaveripiiri on pieni, facebook on ihan ok, eikä mikään hirmu iso asia tai ahdistuksen aihe, jos parillekymmenelle läheiselle jakaakin jotain.

[/quote]

Näin ajattelen minäkin.

Itse olen koko ajan inhonnut Facebookia, mutta se johtuu tosiaan siitä, että tunnen oloni epämukavaksi ja jotenkin "alastomaksi" kaikkien niiden ihmisten edessä - kaiken maailman vanhoja koulukavereita, osa sellaisia jotka eivät edes pitäneet minusta koulussa, mutta ovat pyytäneet kaveriksi jostain käsittämättömästä syystä... iso osa ihmisistä vetää jotain roolia satapäiselle yleisölle ja loput pelaavat jotain pelejä, joista sitten täytyy kuuluttaa koko kansalle ("X X osti lehmän Farmipelissä!" ihanko totta?)... tai en tiedä ovatko nuo pelit edes enää muotia, en ole kirjautunut sinne pitkään aikaan kun koko paikka on niin vastenmielinen.

Inhoan Facebookissa myös sitä, että se tosiaan seuraa sinun netinkäyttöäsi silloinkin, kun olet kirjautunut ulos.

Mutta minulla on silti monta hyvää ystävää, joiden kanssa haluaisin olla Facebookissa(kin) yhteydessä, joten olen ajatellut, että avaan uuden tilin hieman eri nimillä, lisään kaveriksi vain ne muutaman ihmisen jonka kanssa oikeasti olen kaveri, laitan kaikki yksityisyysasetukset tiukimmilleen, ja käytän Facebookia eri selaimella. En näe tarvetta jakaa elämääni siellä, mutta parhaiden kavereiden juttuja olisi kuitenkin kiva kommentoida.

Facebook on kommunikaatiokanava siinä missä muutkin, mutta ainakin minun tapauksessani sen kanssa täytyy olla tarkkana, tai muuten alkaa ahdistaa ja ärsyttää.

Jos se Facebook noin paljon ahdistaa, miksi sinne sitten teette mitään tunnuksia? En voi ymmärtää, että täysin vapaaehtoinen nettipalvelu tuottaa joillekin suurta tuskaa. Miten selviätte noin yleisesti ottaen elämästä, kun kaikki on niin vaikeaa? Vai syöttekö jotain rauhoittavia vai mielialalääkkeitä?

Onpa teillä hankalaa sen kanssa. Minulla ei ole kuin 40 kaveria ja päivittelen joskus, jos on jotain asiaa. Ei ole ikinä ollut stressiä asian kanssa.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:07"]

en keksi mitään asiaa, minkä haluaisin jakaa itsestäni kenellekään facebookissa. Millaisia asioita siellä yleensä sitten jaetaan?

[/quote]

Minä en jaa oikeastaan mitään, mutta kun nyt mietin parhaita kavereitani, joiden päivitykset EIVÄT ärsytä millään tavalla, niin... hyvä resepti on:

- jotain arkipäivän kuulumisia, mutta vähän tavallista mielenkiintoisempia sellaisia ja huumorilla höystettynä (ei kiitos mitään väliaikapäivityslistaa "Töissä, ulkona sataa." "Nyt vuorossa Kauniit ja rohkeat." "Vähän iltapalaa ja saunaan.")

- jotain oikeasti mielenkiintoisia linkkejä (ei kiitos musavideolinkkiä jokaiseen kappaleeseen, jota milloinkin kuuntelet)

- jotain ajankohtaista keskustelunaihetta (joskus keskustelut venyvät satojen kommenttien pituisiksi, kun vauhtiin päästään)

- muutama kuva silloin tällöin sellaisista asioista, jotka luultavasti kavereita kiinnostavat (ei kiitos satoja naamakuvia päivässä tai tuhatta kuvaa nukkuvasta vauvasta/koiranpennusta/kissanpennusta vähän eri kuvakulmista)

Jotain tuollaista. Minuun ainakin vetoaa huumori eritoten.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:05"]

Musta tuntuu, että mitä enemmän kavereita, sitä tyytymättömämpi facebookin käyttäjä on. Tulee vähän pellefiilis, kun kaikki mahdolliset tutut on haalittu sinne kavereiksi. Jos taas fb-kaveripiiri on pieni, facebook on ihan ok, eikä mikään hirmu iso asia tai ahdistuksen aihe, jos parillekymmenelle läheiselle jakaakin jotain.

[/quote]

Näin ajattelen minäkin.

Itse olen koko ajan inhonnut Facebookia, mutta se johtuu tosiaan siitä, että tunnen oloni epämukavaksi ja jotenkin "alastomaksi" kaikkien niiden ihmisten edessä - kaiken maailman vanhoja koulukavereita, osa sellaisia jotka eivät edes pitäneet minusta koulussa, mutta ovat pyytäneet kaveriksi jostain käsittämättömästä syystä... iso osa ihmisistä vetää jotain roolia satapäiselle yleisölle ja loput pelaavat jotain pelejä, joista sitten täytyy kuuluttaa koko kansalle ("X X osti lehmän Farmipelissä!" ihanko totta?)... tai en tiedä ovatko nuo pelit edes enää muotia, en ole kirjautunut sinne pitkään aikaan kun koko paikka on niin vastenmielinen.

Inhoan Facebookissa myös sitä, että se tosiaan seuraa sinun netinkäyttöäsi silloinkin, kun olet kirjautunut ulos.

Mutta minulla on silti monta hyvää ystävää, joiden kanssa haluaisin olla Facebookissa(kin) yhteydessä, joten olen ajatellut, että avaan uuden tilin hieman eri nimillä, lisään kaveriksi vain ne muutaman ihmisen jonka kanssa oikeasti olen kaveri, laitan kaikki yksityisyysasetukset tiukimmilleen, ja käytän Facebookia eri selaimella. En näe tarvetta jakaa elämääni siellä, mutta parhaiden kavereiden juttuja olisi kuitenkin kiva kommentoida.

Facebook on kommunikaatiokanava siinä missä muutkin, mutta ainakin minun tapauksessani sen kanssa täytyy olla tarkkana, tai muuten alkaa ahdistaa ja ärsyttää.

[/quote]

Ajattelen juuri kuten sinä.

Kaikki aikuiset eivät käyttäydy kuin aikuiset. Mulla oli lähtiessäni 180 kaveria ja syy kyllästymiseen oli muutaman huono käytös. Löysin miehen ja perheellistyin yli 30-vuotiaana ja päivitykset ovat kertoneet elämästäni kuten siihenkin asti. Kaksi vapaaehtoisesti lapsetonta on haukkunut mun päivityksiäni mun seinällä tai yksityisviestinä, yksi katkera nainen haukkui mun mieheni yksityisviestillä, kaksi exää on nyyhkinyt mua kännipäissään takaisin mun seinällä, ulkkikset valittivat säännöllisesti, kun päivitän liikaa suomeksi. Turha sanoa, että minä otin feissin liian vakavasti. :D Pikemmin sain tarpeeksi niistä, jotka ottavat.

Juuri keskustelin parin kaverini kanssa eräästä asiasta toisen seinällä liittyen hänen postaukseensa. Sain hyvän vinkin ja postaaja ehkä parikin uutta juttua. Kumpaakaan en ole tavannut nyt pitkään aikaan, mutta ovat vanhoja opiskelukavereitani. Toisen opiskelukaverin kanssa juteltiin toisista asioista chatissä, kuten tavallisestikin. En nyt tiedä, miten minun elämäni siitä paranisi, jos en näitä keskusteluja kävisi.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:06"]

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:03"]

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 17:58"]

Minä tunnen huojennusta. Eipähän tarvitse enää saada nyrpeitä katseita ja huutoa ihmisiltä joiden kaveripyyntöä en hyväksynyt :D

[/quote]

Oletko 12 v.?

Ei kukaan normaali aikuinen ihminen tee tuollaista :D

[/quote]

Tee mitä?

[/quote]

Huuda, tai muuten reagoi siihen jos toinen aikuinen ihminen ei hyväksy facekaveriksi, todella lapsellista touhua. 

[/quote]

Ai minä olen 12-vuotias, jos muut huutavat minulle, kun en hyväksy heidän kaveripyyntöjään? :D Vai kirjoitinko epäselvästi?

Huh. Kyllä mua ainakin ahdistaisi, jos en saisi pidettyä helposti yhteyttä kavereihin. Koskaan ei ole Facebook ärsyttänyt tai aiheuttanut ongelmia. Joa en pidä jonkun jutuista, piilotan ne. Yksinkertaista.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:10"]Ajan kuluessa tuttavapiiri vaihtuu. Mä olin siellä vuodet 2007-2013 ja siinä ajassa sai ihan haalimattakin kavereiksi tyyppejä, joiden kanssa ei ole enää tekemisissä oikeassa elämässä (exien kavereita, ex-työkavereita...). Mun kohdalla facebookin elinkaari tuli yksinkertaisesti päätepisteeseensä. Se siitä. :)

[/quote]

Tätä ei vain haluta ymmärtää. Roikotetaan ihmisiä, joiden kanssa oli jotain yhteistä viime vuosituhannella, mukana ja valitellaan kun ei kiireiltä ehdi tavata. Niitä ehtii tavata, joita haluaa, hyvänpäiväntutut saavatkin vaihtua.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:07"]

en keksi mitään asiaa, minkä haluaisin jakaa itsestäni kenellekään facebookissa. Millaisia asioita siellä yleensä sitten jaetaan?

[/quote]

Minä en jaa oikeastaan mitään, mutta kun nyt mietin parhaita kavereitani, joiden päivitykset EIVÄT ärsytä millään tavalla, niin... hyvä resepti on:

- jotain arkipäivän kuulumisia, mutta vähän tavallista mielenkiintoisempia sellaisia ja huumorilla höystettynä (ei kiitos mitään väliaikapäivityslistaa "Töissä, ulkona sataa." "Nyt vuorossa Kauniit ja rohkeat." "Vähän iltapalaa ja saunaan.")

- jotain oikeasti mielenkiintoisia linkkejä (ei kiitos musavideolinkkiä jokaiseen kappaleeseen, jota milloinkin kuuntelet)

- jotain ajankohtaista keskustelunaihetta (joskus keskustelut venyvät satojen kommenttien pituisiksi, kun vauhtiin päästään)

- muutama kuva silloin tällöin sellaisista asioista, jotka luultavasti kavereita kiinnostavat (ei kiitos satoja naamakuvia päivässä tai tuhatta kuvaa nukkuvasta vauvasta/koiranpennusta/kissanpennusta vähän eri kuvakulmista)

Jotain tuollaista. Minuun ainakin vetoaa huumori eritoten.

[/quote]

Siksi varmaan aina osaa ärsyttää kaikki, koska ihmiset on kiinnostuneet eri asioista. Minä en jaksa kiinnostustua yhteiskunnallisista satojen mielipiteiden ketjuista. En huumoripitoisista arkipläjäyksistä yms.

Minä olen taas valinnut kaverit sillai, että kirjoittelevat joskus ihan kuulumisiaan muutamalla sanalla. On kiva kuulla, jos joku kaveri lähtee reissuun tai on alkanut uuden harrastuksen tai jotain muuta ihan tavallista elämästään. 

Mutta tosiaan, onneksi voi poistaa ne ihmiset, joiden päivityksiä ei jaksa lukea. En tosiaan itsekään välitä musiikkilinkeistä ja kymmenistä naamakuvista tai kymmenistä lapsikuvista. 

Ennemin viihdyn eri harrasteryhmissä, kuin oikeastaan selailen ihmisten henkilökohtaisia sivuja.

En halua kuulla sanaakaan yhdenkään tutun tai puolitutun parisuhderiidoista ja eroista. Olen joutunut rajoittamaan yhteydenpitoa muutenkin näihin eroaviin enkä ole osapuolena heidän eroissaan. Osaan soittaa ihmisille jos on asiaa.

Miksi Facebook on ongelma kenellekään? En ymmärrä. Se on viestintäväline, paljon kätsympi kuin sähköposti, ja sieltä löytää mainioita ryhmiä varsinkin harrastuksiin liittyen. Jaa mitä haluat kenen kanssa haluat, lue toisten juttuja jos huvittaa, piilota jos ärsyttää, siivoa kaverilista jos siltä tuntuu. Jaa seinällä vain sellaista, jota ei tarvi salata  keneltäkään. Elkää repikö ressiä joutavista, elämässä tulee kyllä vastaan oikeitakin ongelmia. :)

Niin varmaan. En kyllä tiedä yhtään, joka sitä käyttäisi. Feisbuukkia siis.

Uskon sen. Moni taas viihtyy siellä ihan hyvin. Minullekin Face on melkein ainoa tapa pitää yhetyttä tuttaviin.

Kannaataako siihen nyt niin hirmu vakavasti suhtautua?

Mikä ihme siinä on että ei osata sitä facea pitää normaalina kanavana pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, vaan haalitaan kavereiksi kaikenkarvaiset ihmiset, julkkikset ja kaverinkaverit joita ei oikeasti edes tunneta, ja sitten ahdistaa kun ei kerkiä vuorokauden aikana lukea kaikkea mitä muut sinne suoltaa.

Mulla on kavereita n. 50 ja muutama heistä kirjoittaa jotain yhden päivän aikana, ei mene montaa minuuttia niitä selata, ja tulee luettua kuulumisia sukulaisilta joita muuten näkee harvoin, eikä sitä ystäviäkään näe kovin usein kun moni asuu aika kaukana.

Suurin osa ihmisistä ei käy edes päivittäin tai viikottain facessa, eikä tarvikaan, ei ole mitään lakia että siellä pitäisi jatkuvasti kytätä, että laittaako joku nyt jotain seinälleen, tuleeko jonkun firman mainos vai mitä tapahtuu, normaaleilla ihmisillä on ihan oikea elämä elettävänä.

Minä tunnen huojennusta. Eipähän tarvitse enää saada nyrpeitä katseita ja huutoa ihmisiltä joiden kaveripyyntöä en hyväksynyt :D