Miten käyttäydyt sellaisen seurassa johon olet äärettömän ihastunut?

Ramppaan vessassa ripuloimassa.

Ihan normaalisti, eihän se kohde tiedä että olen ihastunut.

Typerästi. En juurikaan puhu, tai jos puhunkin niin vain jotain todella typerää. Vaihdan väriä, etsin hieman pälyillen exit-kylttiä, vaikken missään nimessä haluakaan paeta. Saatan mulkoilla.

Näin visualisoin itseni etukäteen:

Iloinen mutta rauhallinen, hauska muttei pelle, salaperäisesti etäinen mutta silti ystävällinen ja helposti lähestyttävä.

... ja näin käy:

Hihitän hysteerisesti posket punaisina kaikelle, olen yhtäkkiä epäkorrektin avoin mutta samanaikaisesti epäselvä, käsken itseäni lähtemään hyvän sään aikana, mutten lähde, ja tieni käy posket helottaen kohti vielä säkenöivempiä epäonnistumisia.

:D

en ainakaan luontevasti, enkä omana itsenä...en tiedä mikä siinä on niin vaikeaa;)

Olen ilkeä. En tiedä miksi, mutta alussa siis näin melkein aina. Ehkä tapa "puolustaa" itseäni, jos hän ei olekaan kiinnostunut musta.

Jos on kiinnostunut niin olen kiltti :D

Mutta se kiinnostushan voi olla vähän vaikeaa osoittaa ilkeästi käyttäytyvälle ihmiselle, 7? Ja sinäkö annat siinä sitten itsestäsi vaikutelman että oletkin sillä tavalla toimiessasi kiinnostunut? Ja toisaalta jos se toinen onkin ollut edellä mainittua lajia, niin voihan olla ettet sä vaan ole tajunnut kiinnostusta olleenkin?

Olen jäänyt katsomaan pitkäksi aikaa häntä silmiin vastaan kävellessä vähän hymyillen, kompastunut johonkin, koska en katso eteeni ja kuullut hänen nauravan minulle. Seuraava vaihe on kasvoilla näkyvä kehon lämpötilan nousu, ja toive, etten törmää häneen tai mihinkään muuhunkaan enää jatkossa.

t. Mies

Epärationaalisesti. Sehän on ihan normaali tapa käyttäytyä jos on kovasti ihastunut. Silloin ei hallitse käytöstään ja tekee mahdollisesti ihan toisin kuin haluaisi. Voi vältellä toista ja juosta karkuun, katsoa pois jne. Itsestä nämä on helppo sanoa, mutta toisesta onkin tosi vaikea päätellä mitään. 

Jos siis on kyse tilanteesta jossa toinen ei edes tiedä ihastuksesta niin olen vaan tosi jäässä. Sitten jos yritän väkisin heittää jotain rentoa juttua niin kuulostan aivan idiootilta eikä jutuissa ole mitään järkeä. Tyydyn siis vaan olemaan jäässä.

Hymyilen paljon, katselen kohdetta, liian pitkäänkin... käännän katseen pois kun tajuan tuijottavani ja pian huomaan taas tuijottavani tuota miestä.

Olen omassa haave maassa, usein en nää... enkä kuule mitään.

Saatan räpsätä ohi mennen kuvan, jota kotona saatan kuolata