Lue keskustelun säännöt.
Miksi urheilijoille uran jälkeinen elämä on usein vaikeaa?
09.01.2014 |
Viime viikon Hesarissa oli juttua nyrkkeilijä Amin Asikaisesta, joka kertoi olleensa jonkun aikaa ilman päämäärää uran loppumisen jälkeen, kunnes pääsi osakkaaksi tutunsa kuntosalille. Ja näitä tarinoita, kun sopeutuminen on ollut paljon hankalampaa on vaikka kuinka.
Mistä tuo johtuu?
Urheilijoiden elämähän on hyvin kurinalaista, luulisi, että paljon vähemmän vaativa "Normaalielämä" olisi urheilijaelämään tottuneelle helppoa ja kevyttä.
Kommentit (5)
No ammattiurheilijallehan ei riitä se, että treenaat. Siihen hommaan suhtaudutaan intohimoisesti. Se on enemmän kuin ammatti. Sun koko persoonallisuus rakentuu sen homman ympärille kun olet sitä yleensä pikkulapsesta saakka tehnyt ja muu elämä on vain tukenut kehittymistä lajissasi.
Sitten se yht'äkkiä loppuu, yleensä verraten nuorena. Enää et treenaakaan kahta kertaa päivissä, et tapaa niitä tuttuja ihmisiä ja valmentajia (joihin on usein hyvin syvä suhde), joiden kanssa olet viettänyt tuntikausia joka päivä. Ne jatkaa uusien lupausten parissa.
Miten tyydytät menestymisen janosi? Pärjäätkö missään muussa? Jos on tottunut menestymään tai ainakin pärjäämään omassa lajissa, saanut siitä kiitosta ja ylistystä, saattaa olla vaikea hyväksyä, että nyt sun pitäis loppu elämä tehdä jotain, missä oletkin ehkä ihan tavallinen pulliainen, et mitään erityistä.
Ja paljon muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan ennen vanhaan usealla urheilijalla ei ollut lukiota kummoisempaa koulutusta käytynä siinä urheilun ohella. Sitten kun urheilu, kaikki mitä varten olet elänyt pidemmän aikaa, loppuu, niin siinä sitä onkin ihmettelemistä, että mitä sitten seuraavaksi tekisi. (Etenkin jossei ole kunnon koulutusta). Joten ei ihme, että elämä on vaikeaa urheilu-uran jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 23:33"]
Ainakaan ennen vanhaan usealla urheilijalla ei ollut lukiota kummoisempaa koulutusta käytynä siinä urheilun ohella. Sitten kun urheilu, kaikki mitä varten olet elänyt pidemmän aikaa, loppuu, niin siinä sitä onkin ihmettelemistä, että mitä sitten seuraavaksi tekisi. (Etenkin jossei ole kunnon koulutusta). Joten ei ihme, että elämä on vaikeaa urheilu-uran jälkeen.
[/quote]
Ei ne psyykkiset kriisit varmaankaan vaan koulutuksen puutteesta johdu.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 00:57"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 23:33"]
Ainakaan ennen vanhaan usealla urheilijalla ei ollut lukiota kummoisempaa koulutusta käytynä siinä urheilun ohella. Sitten kun urheilu, kaikki mitä varten olet elänyt pidemmän aikaa, loppuu, niin siinä sitä onkin ihmettelemistä, että mitä sitten seuraavaksi tekisi. (Etenkin jossei ole kunnon koulutusta). Joten ei ihme, että elämä on vaikeaa urheilu-uran jälkeen.
[/quote]
Ei ne psyykkiset kriisit varmaankaan vaan koulutuksen puutteesta johdu.
[/quote]
Ne pahimmat kriisit nimenomaan johtuu siitä, että kurinalaisesti muut voittamaan pyrkinyt ja lajissaan pärjännyt tyyppi huomaa yhtä-äkkiä olevansa tilanteessa, ettei kelpaakaan enää minnekään.
Sama sinnikkyys ja yrittäminen on tallella, mutta ei usein anneta edes mahdollisuutta yrittää olla hyvä jossakin muussakin.
Sama ilmiötä on nähty mm. tekniikan uralla ihan riittävästi, joskus jopa hyvin nuorenakin ohjelmistotekniikan gurun asemaan päässeitä, hyvin palkattuja kavereita åutoaa teknologiamuutosten jälkeen tyhjän päälle, eikä pääse edes siivojaksi vanhaan paikkaansa, vaikka sama kyky ottaa asiat haötuun on edelleen olemassa.
Tänä päivänä tämä kohtaa monia muitakin työttömiä, ei pelkästään työttömiä urheilijoita.
Nopeat muutokset elämässä yleensä pistävät pasmat enemmän tai vähemmän sekaisin. Kun on tottunut treeniohjelman ja matkustelun rytmittämään elämään, voi olla aikamoinen shokki kun ihan yhtäkkiä elämästä puuttuu se totuttu rytmi ja sisältö.