Tytär raskaana, ei aio tehdä aborttia

Vaikka itseä ketuttaisikin, tyttärelläsi on oikeus olla tekemättä aborttia. Eli tilanteeseen pitää vaan asennoitua siten, että vauva tulee syntymään

Nuoret äidit pärjäävät yllättävän hyvin.

Tunsin aikoinaan perheen, jossa isä oli 14 ja äiti 13 kun alkoivat odottaa lasta. Raskaus paljastui tytön vanhemmille niin myöhään, että abortti ei tullut kysymykseen - mutta vielä tärkeämpää, että lapset/nuoret halusivat pitää lapsen.

Hienoa, että nuorella on rohkeutta ottaa vastuu tekemisistään, eikä paeta helpointa reittiä. Ole nuorestasi ylpeä!

Voisin samaistua hyvin tyttäresi tilanteeseen. Mulla aikoinaan oli samankaltainen tilanne olin 20 v. No en tehnyt aborttia vaikka ei ollu juuri mitään. Sain pätkätyön ja vuokrakämpän joilla lähdin alkuun. Nyt hänestä on kasvanu urhea ja upea ihminen. 😊

No kyllä tossa yksi lapsi vielä menisi.

Lapsi muuttaa omilleen ja elättää itse lapsensa.

Siitä tulee iloinen nepsy lapsen kasvattaja sitten. Voimia mummeiluun!

Vierailija kirjoitti:

Voisin samaistua hyvin tyttäresi tilanteeseen. Mulla aikoinaan oli samankaltainen tilanne olin 20 v. No en tehnyt aborttia vaikka ei ollu juuri mitään. Sain pätkätyön ja vuokrakämpän joilla lähdin alkuun. Nyt hänestä on kasvanu urhea ja upea ihminen. 😊

Lapsestako, kun puhut hänestä? Vai itsestäsi?

Jos olisin samassa tilanteessa, niin nielisin "ylpeyteni", heittäisin sivuun omat pettymyksen tunteet ja tukisin tytärtäni täysillä. En missään nimessä päästäisi tytärtäni helpolla vaan ainakin täysi-ikäisyyteen saakka vaatisin tytärtäni opiskelemaan niin paljon kuin pystyy vauvan kanssa - eli haluaisin osoittaa hänelle, että hän voi silti opiskella edes muutamia kursseja vauvan ollessa pieni - jotta hän ei putoaisi koulutuksen ja työelämän kelkasta. Toisinsanoen tyttäreni voi yhä mennä opiskelemaan yliopistoon/korkeakouluun 22-vuotiaanakin. Vauvan synnyttyä arki pyörii vauvan ympärillä, mutta vauvan kasvaessa olisi hyvä asia tyttären kannalta, että hän opiskelee.

Jos isäehdokas on joku sekopäänarkomaani, joka ei pysty ottamaan vastuuta vauvan elämästä, niin pitäisin huolen, että tyttärestä tulisi yksinhuoltaja.

Syyttäisin itseäni. Jotain mennyt kasvatuksessa pieleen, jos 15v tytär ryyppää ja harrastaa seksiä bileissä nuorisorikollisten kanssa.

Tämä on tyttäresi päätös. Nyt loppuelämänne sujumisen kannalta on äärettömän tärkeää että kerrot tyttärellesi että tuet häntä kaikissa vaiheissa. Tämä on mahdollisuus hitsata teidän perheestä timantinkova yksikkö joka voi luottaa toisiinsa kuin vuoreen tai tämä voi myrkyttää välinne ja syntymättömän lapsen elämän peruuttamattomasti. Joudut varmasti ottamaan paljon vastuuta lapsesta, mutta sinun pitää tehdä tyttäresi kanssa hyvin kristallinkirkkaaksi se, että hänen on otettava nyt paljon vastuuta, jota länsimaissa ei tämänikäisenä yleensä oteta. Se tarkoittaa että hän ei lähde bilettämään kavereiden kanssa, interreilaamaan, tai hortoilemaan muualle, kun kotona on vauva. Hän ei varmasti vielä ymmärrä tätä. Se tulee vielä shokkina. Hänen pitää nyt kasvaa ihmisenä todella nopeasti. Voimia teille.

ps. Itse sain lapsen 37-vuotiaana ja olisin itse asiassa halunnut paljon aiemmin jotta sitten olisin jaksanut enemmän ja että voisin myöhemmin matkustella ja harrastaa lapsen kanssa samoja asioita ihan eri tasolla kuin näin vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Syyttäisin itseäni. Jotain mennyt kasvatuksessa pieleen, jos 15v tytär ryyppää ja harrastaa seksiä bileissä nuorisorikollisten kanssa.

Olitpas fiksu. Olitko itse henkisesti täysin kasvanut 15-vuotiaana? Tuon ikäisenä nuoret panevat kaikkea mikä liikkuu jos mahdollista, myöskin ne joista kasvaa vastuuntuntoisia aikuisia.

Abortti ilman muuta ja nopeasti!

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin samassa tilanteessa, niin nielisin "ylpeyteni", heittäisin sivuun omat pettymyksen tunteet ja tukisin tytärtäni täysillä. En missään nimessä päästäisi tytärtäni helpolla vaan ainakin täysi-ikäisyyteen saakka vaatisin tytärtäni opiskelemaan niin paljon kuin pystyy vauvan kanssa - eli haluaisin osoittaa hänelle, että hän voi silti opiskella edes muutamia kursseja vauvan ollessa pieni - jotta hän ei putoaisi koulutuksen ja työelämän kelkasta. Toisinsanoen tyttäreni voi yhä mennä opiskelemaan yliopistoon/korkeakouluun 22-vuotiaanakin. Vauvan synnyttyä arki pyörii vauvan ympärillä, mutta vauvan kasvaessa olisi hyvä asia tyttären kannalta, että hän opiskelee.

Jos isäehdokas on joku sekopäänarkomaani, joka ei pysty ottamaan vastuuta vauvan elämästä, niin pitäisin huolen, että tyttärestä tulisi yksinhuoltaja.

Joo, tämä on tärkeää. Jos isä on rikollinen ja ongelmia päihteiden kanssa, pitäisin kaukana tytöstä ja lapsesta. On luultavasti iloinen siitä että ei tarvitse leikkiä isää. Lisäksi, tuo opiskelupolun tekeminen on tärkeää, ettei hänestä tule kouluttamatonta yksinhuoltajaa joka elää Kelan tuilla. Tässä on teidän rooli äärettömän tärkeä.

Ajatellaan hyviä puolia. Tytön omatunto on kunnossa. Lapsi voi rauhoittaa ja hän oppii ottamaan vastuuta. Lapsi kasvaa nopeasti ja tyttö kasvaa mukana. Tyttö tarvitsee tukea. Pitää olla hyviä turvaverkkoja. Häntä pitää kannustaa, ei moittia. Pitää tehdä koulutussuunnitelma tytölle. Häntä ei saa jättää yksin, vaan on tavallaan kasvatettava kahta lasta. Minulla on asiasta omakohtainen kokemus. Kaikki on sujunut hyvin.