Lue keskustelun säännöt.
Miehen köyhyys
Niin
13.10.2020 |
Miten vähävarainen miehesi pitäisi olla ettet pystyisi jatkamaan suhdetta? Siis jos asutte erillään? Itse seurustelen miehen kanssa jolla ei varaa vuokraan eikä siksi varaa asua omillaan.
Kommentit (41)
Varo, kohta pummaa sulta kaikenlaista,vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko maksamattomia lainoja tms? Jos tuet menee velkoihin, pakko olla jonkun onnettoman katon alla elätettävänä.
Ei ole mitään lainaa ikinä ottanu
Ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peli on menetetty jos ei saa riittävän kokoista lainaa valkoiseksi sisustettuun omakotitaloon.
Ei ole kyse tuollaisesta, vaan ihan että ei ole varaa asua omillaan edes vuokralla vaan asuu äitinsä kanssa.
Minä kyllä edellytän parisuhteelta sitä, että asutaan yhdessä ja maksetaan asumisesta yhdessä Tyyppi, joka elää äidin luona, koska ei ole varaa yhtään maksaa vuokraa ei kiinnosta. Eihän tuollaisen kanssa pysty tekemään mitään yhdessä ellei maksa kaikkia kuluja.
Se asuu vielä äiskän kanssa, koska saa ruuan naaman eteen, puhtaat vaatteet...jatkanko?
Sitäpä vaan, että tuo on sitten toimeenkuvasi, kun muutatte yhteen.
Kaikilla on suomessa varaa vuokraan. Kela maksaa asumistukea ja sossu toimeentulotukea. Onko tämä muunneltu versio niistä raivostuttavista ketjuista missä jokin vajaa kyseli kuinka muuttaa pois kotoaan kun ei ole rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo että aikuinen asuu äitinsä kanssa kun ei raha riitä elämiseen, kertoo sen, että on taustalla uhkapeliongelmaa tms. ja/tai itsenäistyminen ja aikuistuminen ei ole tapahtunut normaalisti. En seurustelisi tuollaisen miehen kanssa, koska haluan aikuisen ja omista asioistaan huolehtivan puolison. Rahalla ei tässä ole merkitystä, työtön ja pienessä vuokrakämpässä asuva mies olisi aivan ok, jos muuten synkkaisi.
Eri asia, jos on työtön ja vanhempi on huonossa kunnossa ja mies toimii omaishoitajana tällle. Mutta silloin asumisjärjestelyt eivät johdu rahasta suoraan, ja silti miettisin suhdetta, koska en haluaisi uudessa suhteessa "osapuoleksi" arkiseen elämään toisen vanhempaa. Oma anoppi taas voisi hyvinkin muuttaa mun puolesta meille, jos sairastuisi eikä pärjäisi yksin. Mutta meillä anopin kanssa takana pitkä yhteinen historia ja tullaan hyvin toimeen.
Ei ole uhkapeluri eikä krokiakaan ota ikinä. 4 vuotta yhdes oltu mutta tuo että kortteeraa äitinsä luona ei muutu. Se täs on ongelma. Aluksi valehteli asumismuotonsa.
Voi olla ihan kunnon kaveri sinulla. Itsellä on huono kokemus äidin kanssa asuvasta miehestä, se romanssi loppui lyhyeen. Toivotan teille onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahalla ei väliä. Tulen toimeen omillani.
Niin minäkin tulen. Mutta en ala elättämään miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun nettotuloni ovat noin 2000e/kk. Asun omistusasunnossa. En siis ole mikään rikas, mutta tulen ihan ok toimeen omillani. Tapailin muutama kuukautta köyhää miestä - töitä ei ollut juuri koskaan tehnyt, ammattia ei ollut ja toimeentulo koostui erilaisista tuista. Mies oli yh-isä, joten sai myös jotain tukea lapsesta.
Tapailuvaiheen alussa ajattelin, että minulle ei ole merkitystä onko miehellä rahaa vai ei. Mutta alkoihan se jossain kohtaa harmittamaan, kun emme voineet mennä esimerkiksi treffeille. Ei kuulemma ollut rahaa leffalippuun tai ravintolaan. Tästä selvittiin kekseliäisyydellä - treffattiin esimerkiksi puistoissa ja tehtiin kotona itse halpaa ruokaa.
Kun mies alkoi ehdottelemaan, että voitaisiin siirtyä tapailusta seurusteluun, iski todellisuus. Millainen tulevaisuus meillä oikeasti voisi olla yhdessä? Tajusin, että emme voisi koskaan esimerkiksi matkustella, edes halvoilla pakettimatkoilla. Emme voisi käydä ravintolassa syömässä. Paitsi jos minä maksaisin kaiken. Jos joskus muuttaisimme yhteen, minun pitäisi myydä oma asuntoni ja muuttaa vuokralle, pois omalta asuinalueeltani halvemmalle alueelle miehen lapsen koulun perässä. Pelkästään minun tulojeni vuoksi mies ei saisi enää asumistukea tai toimeentulotukea, joten minun pitäisi elättää sekä mies että lapsi. Jos tekisimme yhteisen lapsen, en pystyisi tarjoamaan lapselle sellaista elintasoa, johon minun palkkani riittäisi, koska me kaikki, myös mies ja hänen lapsensa olisi minun vastuulla. En voisi jäädä hoitamaan lasta kotiin, vaan töihin olisi mentävä heti. Emme voisi haaveilla yhteisestä talosta, kesämökistä tai mistään muustakaan kahden työssäkäyvän aikuisen talouden eduista.
Köyhyys oli osasyy sille, että päätin tapailun. Syitä oli lopulta muitakin, mutta todennäköisesti suhde olisi päättynyt viimeistään siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt muuttaa yhteen, ja olisin joutunut luopumaan nykyisestä elintasostani. Joka on ihan ok, ei mitenkään erikoinen, mutta ainakin voin käydä leffassa tai tilata pizzan, jos siltä tuntuu.
En aikuisena ihmisenä voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa, joka ei tule toimeen omillaan. Ja omillaan toimeentulemiseksi lasken palkkatuloilla tai eläkkeellä elämisen, myös tilapäinen työttömyysavustuksella eläminen on ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peli on menetetty jos ei saa riittävän kokoista lainaa valkoiseksi sisustettuun omakotitaloon.
Ei ole kyse tuollaisesta, vaan ihan että ei ole varaa asua omillaan edes vuokralla vaan asuu äitinsä kanssa.
Minä kyllä edellytän parisuhteelta sitä, että asutaan yhdessä ja maksetaan asumisesta yhdessä Tyyppi, joka elää äidin luona, koska ei ole varaa yhtään maksaa vuokraa ei kiinnosta. Eihän tuollaisen kanssa pysty tekemään mitään yhdessä ellei maksa kaikkia kuluja.
Tuota kutsutaan avoliitoksi. Onhan sekin parisuhteen muoto, mutta parisuhde itsessään ei edellytä yhdessä asumista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole varaa vuokraan? Missä se mies sit asuu?
Suomessa ei ketään jätetä asunnottomaksi, täällä on tukia, eikö se hae niitä vai eikö saa vai mikä vialla? Elämänhallinta?
Oon mä seurustellut työttömän tuolla eläjän kanssa, ei siinä ole ongelmaa. Ongelma on sit kun itsekin elän tuilla ja toinen hassaa omansa ja sit mä joudun ruokkimaan ja vaatetta maan ja ostamaan kaiken muun lahdelle yksinään.
Suomessa on tuhansia asunnottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En aikuisena ihmisenä voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa, joka ei tule toimeen omillaan. Ja omillaan toimeentulemiseksi lasken palkkatuloilla tai eläkkeellä elämisen, myös tilapäinen työttömyysavustuksella eläminen on ymmärrettävää.
Eli pääomatuloilla eläminen ei kelpaa. Se on oikein se. Työn orjat, sorron yöstä nouskaa!
Minun miesystäväni elää toimeentulotuella. Edellisestä suhteesta olevan lapsen elareita ei itse maksa, vaan kela. Valittaa aina kuinka rahaa ei oo, mutta ei viitti kuitenkaan mennä kunnon töihin, sillä silloin "ei jäisi aikaa harrastuksille" ja muille pilipalijutuille. Elää jossain harhakuvitelmassa, että työllistyy vielä taiteelliselle alalle, vaikka ko. alan työt on aina olleet hyvin tiukassa ilman koronaakin. On pyytänyt muutamia kertoja rahaa lainaksi tai minua maksamaan jonkun hänen laskunsa, mutta kertaakaan en ole niin tehnyt. Reissut ym. "kalliit huvit" teen ystävien kanssa. En aio alkaa elättää ketään jos toisella ei ole edes aikomusta yrittää ensin itse elättää itseään :D ja joo, vtuttaa jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Minun nettotuloni ovat noin 2000e/kk. Asun omistusasunnossa. En siis ole mikään rikas, mutta tulen ihan ok toimeen omillani. Tapailin muutama kuukautta köyhää miestä - töitä ei ollut juuri koskaan tehnyt, ammattia ei ollut ja toimeentulo koostui erilaisista tuista. Mies oli yh-isä, joten sai myös jotain tukea lapsesta.
Tapailuvaiheen alussa ajattelin, että minulle ei ole merkitystä onko miehellä rahaa vai ei. Mutta alkoihan se jossain kohtaa harmittamaan, kun emme voineet mennä esimerkiksi treffeille. Ei kuulemma ollut rahaa leffalippuun tai ravintolaan. Tästä selvittiin kekseliäisyydellä - treffattiin esimerkiksi puistoissa ja tehtiin kotona itse halpaa ruokaa.
Kun mies alkoi ehdottelemaan, että voitaisiin siirtyä tapailusta seurusteluun, iski todellisuus. Millainen tulevaisuus meillä oikeasti voisi olla yhdessä? Tajusin, että emme voisi koskaan esimerkiksi matkustella, edes halvoilla pakettimatkoilla. Emme voisi käydä ravintolassa syömässä. Paitsi jos minä maksaisin kaiken. Jos joskus muuttaisimme yhteen, minun pitäisi myydä oma asuntoni ja muuttaa vuokralle, pois omalta asuinalueeltani halvemmalle alueelle miehen lapsen koulun perässä. Pelkästään minun tulojeni vuoksi mies ei saisi enää asumistukea tai toimeentulotukea, joten minun pitäisi elättää sekä mies että lapsi. Jos tekisimme yhteisen lapsen, en pystyisi tarjoamaan lapselle sellaista elintasoa, johon minun palkkani riittäisi, koska me kaikki, myös mies ja hänen lapsensa olisi minun vastuulla. En voisi jäädä hoitamaan lasta kotiin, vaan töihin olisi mentävä heti. Emme voisi haaveilla yhteisestä talosta, kesämökistä tai mistään muustakaan kahden työssäkäyvän aikuisen talouden eduista.
Köyhyys oli osasyy sille, että päätin tapailun. Syitä oli lopulta muitakin, mutta todennäköisesti suhde olisi päättynyt viimeistään siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt muuttaa yhteen, ja olisin joutunut luopumaan nykyisestä elintasostani. Joka on ihan ok, ei mitenkään erikoinen, mutta ainakin voin käydä leffassa tai tilata pizzan, jos siltä tuntuu.
Kiitos, näin minäkin ajattelen. Jos oltaisiin 25v asia olisi ok, mutta näin 40+ se häiritsee.
No mua ei haittaa vaikkei miehellä ole rahaa syödä ulkona tai muutenkaan tehdä mitään erikoista. Ihan hyvin voidaan käydä kävelyillä, urheilemassa ja kyhnöttää viltin alla telkkua katsoen. Mutta siinä menee raja, kun aletaan pyytämään lainaa. Se ei kuulu seurustelusuhteeseen ja avio/avopuolisoina tykkään siitä, että rahat ovat jollain muotoa yhteisiä. Tuolloinkaan ei siis tarvitse pyytää "lainaa".
Pari kertaa olen tällaiseen mieheen törmännyt. Se lähtee aina samalla kaavalla: nyt ei ole palkka/tuki vielä tullut, niin voitko lainata ihan vain 20e kännykkälaskuun. Se usein maksetaankin takaisin. Sitten tuleekin jo isompi pyyntö: voisitko lainata 200e kun se tai tuo nyt hajosi ja pitäisi saada uusi. Sitä ei sitten maksetakaan seuraavasta rahasta mitä tulee, vaan "onks sillä niin kiire, kun mulla on tämä ja tämä maksu tässä kuussa". Kohta hän kysyy: voisitko lainaa mulle tonnin? On joku tosi hyvä vaikka käytetty kamera myynnissä ja siitä saa heti voittoa ainakin 500e kun sen myy eteen päin. "Saat kato heti sen tonnin takaisin ja sitten ne muut pikkulainat siinä samalla". Hyväuskoisena olen lainannut.
Sitten jossain kohdin tajuaa, ettei enää oikein edes muista mistä kaikesta mies olikaan velkaa. Sen vain muistaa, että sitä on paljon. Tulee riitoja ja ennen pitkää sitä on itse mukamas ahne kiristäjä. Tulee ero ja rahat jäävät tietenkin saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Varo, kohta pummaa sulta kaikenlaista,vähitellen.
Kaikki köyhät ovat mielestäsi pummeja ja huijareita?
Aika kylmä asenne. Äänestätkö kokoomusta vai persuja?
Vierailija kirjoitti:
No mua ei haittaa vaikkei miehellä ole rahaa syödä ulkona tai muutenkaan tehdä mitään erikoista. Ihan hyvin voidaan käydä kävelyillä, urheilemassa ja kyhnöttää viltin alla telkkua katsoen. Mutta siinä menee raja, kun aletaan pyytämään lainaa. Se ei kuulu seurustelusuhteeseen ja avio/avopuolisoina tykkään siitä, että rahat ovat jollain muotoa yhteisiä. Tuolloinkaan ei siis tarvitse pyytää "lainaa".
Pari kertaa olen tällaiseen mieheen törmännyt. Se lähtee aina samalla kaavalla: nyt ei ole palkka/tuki vielä tullut, niin voitko lainata ihan vain 20e kännykkälaskuun. Se usein maksetaankin takaisin. Sitten tuleekin jo isompi pyyntö: voisitko lainata 200e kun se tai tuo nyt hajosi ja pitäisi saada uusi. Sitä ei sitten maksetakaan seuraavasta rahasta mitä tulee, vaan "onks sillä niin kiire, kun mulla on tämä ja tämä maksu tässä kuussa". Kohta hän kysyy: voisitko lainaa mulle tonnin? On joku tosi hyvä vaikka käytetty kamera myynnissä ja siitä saa heti voittoa ainakin 500e kun sen myy eteen päin. "Saat kato heti sen tonnin takaisin ja sitten ne muut pikkulainat siinä samalla". Hyväuskoisena olen lainannut.
Sitten jossain kohdin tajuaa, ettei enää oikein edes muista mistä kaikesta mies olikaan velkaa. Sen vain muistaa, että sitä on paljon. Tulee riitoja ja ennen pitkää sitä on itse mukamas ahne kiristäjä. Tulee ero ja rahat jäävät tietenkin saamatta.
Ex mieheni sai jotenkin eronkin hoidettua niin että hänelle jäi minun luotollani ostamat tavarat. Siis kun hän ei voinut hankia kallista tavaraa maksuhäiriömerkinnän takia niin maksatti minulla. Vasta jälkeenpäin tajusin, että vaikka hän ne kaupasta ulos kantoi niin minunhan ne oli kun ne maksoinkin! Osaa ne manipuloida niin ettei huomaakaan. Puhumattakaan ihan käteisestä mitä sekin oli velkaa.
Rahalla ei väliä. Tulen toimeen omillani.