Millainen mies ei kestä elämän vastoinkäymisiä eikä pysty olemaan tukena?
Siinäpä kysymys lyhyesti otsikossa. Minulla on ollut haasteita ja ikäviä vastoinkäymisiä yhdessä olomme aikana (yhdessä tallattu n. 3v.), emme asu yhdessä. On tullut vastaan exän kanssa vaikeuksia, töiden osalta (lomautukset, töiden osa-alueiden päättyminen) jne. En saa mieheltä tukea lainkaan, hän kääntää selkänsä ja jos yritän purkaa mielipahaa, hän joko poistuu paikalta tai sulkee puhelimen. Mies 51v, minä 10v nuorempi.
Eilenkin yritin puhua lomautuksen tuomasta ahdistuksesta, olen yksin ja minulla ei ole mitään turvaa, jos työt päättyy, eikä keskustelukumppania. Kaipaisin sitä, että asioista voisi puhua ja yhdessä miettiä mahdollisuuksia, jos pahin mahdollinen tulisi vastaan. Koen, etten voisi nojata häneen oikein missään.
Hän suuttui ja raivosi, ettei jaksa tällaista negatiivisuutta. Jäin taas yksin.
Perusluonteeltani olen positiivinen ja iloinen, mutta välillä tulee vaikeuksia niin kuin kai kaikilla ja silloin en osaa vain hymyillä. Tuntuu, että kelpaan vain hymy huulilla hänelle.
Kommentit (27)
Kakkahattutäti kirjoitti:
Mitkä asiat ovat sellaisia, jotka kannattelevat suhdettanne? Mihin miehessä alun alkaen ihastuit? Mitä olette puhuneet tulevaisuudesta?
Tuo onkin hyvä kysymys, mutta huomaan, etten osaa antaa vastausta. Meillä on samanlainen huumori, yhdessä vietetty aika on mukavaa ja leppoisaa. Tosin vuorokausirytmimme on aivan erilainen, minä haluan oman ajan illalla, kun lapset menee nukkumaan ja talo hiljenee. Hän menee nukkumaan jo viimeistään kymmeneltä. Näistä syistä sanoo nukkuvansa mieluummin yöt omassa kotona pääasiassa.
Olemme keskustelleet tai ennen keskustelimme yhteisestä kodista ja kihloista, mutta asia ei ole ollut enää esillä viimeiseen kahteen vuoteen. Hän haluaa kuulema ensin suhteen raiteilleen, minä taas en halua tuhlata aikaani. Jos tuon esille, etten näe tätä aikuisten parisuhteena, minä perseilen. Lisäksi hän asuu naapurikunnassa, hänen poikansa on vuoroviikoin hänellä ja siksi ei ole mahdollista mennä eteenpäin.
Teillä kummallakin on siis lapsia. No se mutkistaa kieltämättä.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Alkuperäinen kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Mitkä asiat ovat sellaisia, jotka kannattelevat suhdettanne? Mihin miehessä alun alkaen ihastuit? Mitä olette puhuneet tulevaisuudesta?
Tuo onkin hyvä kysymys, mutta huomaan, etten osaa antaa vastausta. Meillä on samanlainen huumori, yhdessä vietetty aika on mukavaa ja leppoisaa. Tosin vuorokausirytmimme on aivan erilainen, minä haluan oman ajan illalla, kun lapset menee nukkumaan ja talo hiljenee. Hän menee nukkumaan jo viimeistään kymmeneltä. Näistä syistä sanoo nukkuvansa mieluummin yöt omassa kotona pääasiassa.
Olemme keskustelleet tai ennen keskustelimme yhteisestä kodista ja kihloista, mutta asia ei ole ollut enää esillä viimeiseen kahteen vuoteen. Hän haluaa kuulema ensin suhteen raiteilleen, minä taas en halua tuhlata aikaani. Jos tuon esille, etten näe tätä aikuisten parisuhteena, minä perseilen. Lisäksi hän asuu naapurikunnassa, hänen poikansa on vuoroviikoin hänellä ja siksi ei ole mahdollista mennä eteenpäin.
Ja vielä jatkan, kai ihastuin hänen olemukseensa, jollakin tavalla "paha poika" ja silti hellä lapsille. Siitä se syveni rakkaudeksi hiljalleen. Mutta satuttaa toki, ettei enää puhettakaan sitoutumisesta. Tulee kelpaamaton olo. Olen vain jumissa tässä ja ajattelen, jospa sittenkin asiat etenisi. Eletään aikalailla omia elämiämme, sellaista yhteistä ei juuri ole, muuta kuin pyritään kuitenkin edes näkemään joka päivä jollakin tavalla.
Onko nimikirjaimet KL? Minun eksäni.
Vierailija kirjoitti:
Onko nimikirjaimet KL? Minun eksäni.
Ei taida olla sama mies. Mutta hänkin on siis exä?
Jospa trollipojat menisivät ko. miekkosen tykö narisemaan kymmeneksi vuodeksi näitä ainaisiaan. Ei varmaan kyllästyisi koskaan.
Sellanen mies jonka puolison elämä tuntuu olevan yhtä vastoinkäymistä