Miten tällainen pelle kehtaa omalla naamallaan kertoa tarinansa?

"Lopulta Henrin oireilu johti siihen, että lastenkodin henkilökunta ilmoitti, ettei tule enää toimeen pojan kanssa. Seuraava pysäkki, vuonna 2006, oli Pohjois-Pohjanmaalla Muhoksella sijaitseva Toivola-koti.

- Siellä minua kohdeltiin kuin lasta, Henri puuskahtaa."

Jep, ja minkä ikäinen hän silloin oli? 14 vuotias. Täysi kakara vielä.

Jutussa ei kerrota lainkaan hänen kotioloistaan eikä siitä, mikä oli vanhempien kyky tai motivaatio hoitaa lastaan, joten jutun perusteella on mahdotonta ottaa kantaa, oliko huostaanotto aiheellinen vai ei. Poika itse olisi toivonut enemmän kuntoutusta ja terapiaa ja perhehän oli kieltäytynyt perhekuntoutuksesta, joten ilmeisesti siellä kotona ei ainakaan olisi apua saanut.

Sosiaalilautakunta tulkitsi kokonaistilannetta siten, että "vanhemmat eivät kykene toimimaan lapsen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi ja edistämiseksi eivätkä hahmottamaan kokonaisvaltaisesti lapsen tarpeita." Joten ehkä kotona ei kuitenkaan kaikki ollut ihan ok. Toki on myös ymmärrettävää, että lapsi haluaisi asua kotona ja vanhempiensa luona, vaikka olosuhteissa olisi toivomisenkin varaa.

Toivola-kotihan on vammaisten hoitoyksikkö? Että ymmärrän kyllä jos siellä kohdellaan kuin lasta, ainakin ennen siellä oli pienen lapsen tasolla olevia vaikeammin vammaisia suurin osa, eikä mitään aspergereita.

Pohjolakoti on mielestäni se koulukotiyksikkö.

on se niin väärin, että on ihan rangaistuksia poloinen jotunut kärsimään :( tietokoneen ja kännykän vieminen teiniltä on sama, kuin telkeäisi pieneen häkkiin. voi nyyhkis. 

Hyvinhän tuolla jampalla nyt menee sijoitustraumasta huolimatta. se miten menisi ilman sijoitusta, on vain arvuuttelua. 

Oho tuo on samassa koulussa kun mä :O 

Hänen olisi pitänyt antaa olla kotona. Miten se lastensuojelu auttoi riehumiseen?

Lastensuojelussa eikä muuallakaan ei tajuta,e ttä lapsi ei ole robotti vaan elämän ( perheen) vastoinkäymiset vaikuttavat lapseen. tavalliseen luokkaan ei silti saisi laittaa riehumaan vaan erityisluokat takaisin.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:48"]

Jutussa ei kerrota lainkaan hänen kotioloistaan eikä siitä, mikä oli vanhempien kyky tai motivaatio hoitaa lastaan, joten jutun perusteella on mahdotonta ottaa kantaa, oliko huostaanotto aiheellinen vai ei. Poika itse olisi toivonut enemmän kuntoutusta ja terapiaa ja perhehän oli kieltäytynyt perhekuntoutuksesta, joten ilmeisesti siellä kotona ei ainakaan olisi apua saanut.

Sosiaalilautakunta tulkitsi kokonaistilannetta siten, että "vanhemmat eivät kykene toimimaan lapsen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi ja edistämiseksi eivätkä hahmottamaan kokonaisvaltaisesti lapsen tarpeita." Joten ehkä kotona ei kuitenkaan kaikki ollut ihan ok. Toki on myös ymmärrettävää, että lapsi haluaisi asua kotona ja vanhempiensa luona, vaikka olosuhteissa olisi toivomisenkin varaa.

[/quote]

Perhekuntoutus tarkoittaa sitä (ainakin täällä) että perhe muuttaa epämääräiseksi ajaksi yksikköön (esim. 3kk tai pidemmäksi ajaksi) jossa on liuta muitakin perheitä, ja siellä sitten vain tarkkaillaan ja haetaan vikoja.

Eletään päivittäistä elämää samalla laittaen ruokaa koko laitoksen asiakkaille ja henkilökunnalle, ja katsotaan että pystytkö siinä samalla hoitamaan oman lapsesi ilman apua. Tällainen kokemus minulla, yksin laitoin ruokaa kymmenellekin hengelle päivittäin, ja samalla tarkkailtiin olenko vaaraksi lapsen kehitykselle kuten oli väitetty. Mitään apuahan siellä ei saa.

Ymmärrän kyllä että perhe jonka lapsella on mielenterveydellisiä ongelmia ja tarvitsisi tukea niihin, mutta muuten ihan normaali koti, ei varmaankaan halua muuttaa puoleksi vuodeksi johonkin laitokseen.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:55"]

Hänen olisi pitänyt antaa olla kotona. Miten se lastensuojelu auttoi riehumiseen?

Lastensuojelussa eikä muuallakaan ei tajuta,e ttä lapsi ei ole robotti vaan elämän ( perheen) vastoinkäymiset vaikuttavat lapseen. tavalliseen luokkaan ei silti saisi laittaa riehumaan vaan erityisluokat takaisin.

[/quote]

Jos se riehuminen oli oire kotioloista tai jostain, mitä kotona tapahtui?

Jo on teillä tulkinnat!

Miksi ihmeessä psyykkisesti oirehtiva lapsi HUOSTAANOTETAAN? Selittäkääpä mulle, kun tuossa korostettiin hänen vanhempiensa käyneen töissä, keskusteluyhteyden toimineen ja vanhempien suostuneen lapsen psykiatriseen hoitoon.

Mitä tukea ja terapiaa sairas lapsi saa lastenkodissa?

Pointtihan oli, että perheen kanssa ei päästy yksimielisyyteen perheterapiasta (perhe mitä ilmeisimmin piti sitä turhana tukimuotona ja toivoi jotain toista tilalle), ja sitten lapsi päätettiin huostaanottaa pitkälti tuon erimielisyyden takia. Vähän niin kuin kostoksi, kun ei homma sujunut sossutädin tahdon mukaan.

Tää on niin tätä.

Sitten täällä av-mammerot uhoaa, että oikein oli paskapäälle lapselle. Ihan kuin rivissä vaaditte siinä RANGAISTUSTA lapselle siitä, että sillä on pönttö sekaisin ja koulunkäynti ei suju. Lapsihan olisi tarvinnut lisää tukitoimia ja vaikkapa osastojaksoa lastenpsykiatrisella, eikä mitään sulkemista lastenkotiin.

Toistan: lastenkoti ei ole ratkaisu terapiatarpeeseen.

Aihepiiristä muuten oli juurikin tärkeä kirjoitus HS:n mielipidesivulla, aivan samaa ongelmaa sivutaan siinä. Kopioin sen tähän, koska kaikki eivät varmaan pääse HS:n arkistoon:

"

Yksi perheemme lapsista on ollut laaja-alaisen kehityshäiriönsä (autismin kirjo) vuoksi lastenpsykiatrisen hoidon tarpeessa varhaisvuosista alkaen. Pojan ollessa viisivuotias kokenut lastenpsykiatri sanoi, että hän tarvitsee kasvuikänsä aikana aina silloin tällöin lastenpsykiatrisia osastojaksoja.

Viime vuosiin asti olemmekin saaneet julkisen terveydenhuollon kautta tarvitsemaamme apua. Nyt murrosiän muutokset ovat alkaneet.

Lapsen vointi on heitellyt ja olemme tilanteessa, jossa tarvitsisimme vahvempaa tukea. Lapsi on muutaman kerran syksyn aikana ollut vaaraksi itselleen ja ympäristölle, jolloin hänet on viety koulusta ja kotoa päivystysosastolle.

Lastani ei kuitenkaan enää oteta hoitoon osastolle, vaan hänet kirjataan ulos viimeistään seuraavana aamuna. Aikaisemmin hänen kaltaisiaan nuoria hoidettiin sairaalassa usean kuukauden mittaisilla osastojaksoilla tai intervallijaksoilla.

Lasten ja nuorten psykiatrisia osastoja on viime vuosina karsittu rajusti, mikä on johtanut siihen, etteivät vaikeahoitoisimmat lapset pääse enää sairaalahoitoon. Lisäksi hoito-osastot ovat avoimia, eikä niihin oteta hoitoon, ellei nuori itse sitä halua (eikä aina sittenkään).

Psykiatrisen osastohoidon sijaan hoitotaho painostaa lastensuojelua ryhtymään hoidolliseen huostaanottoon ja sijoittamaan lapsi yli 600 kilometrin päähän lastensuojelulaitokseen, koska koko pääkaupunkiseudulla ei ole sopivaa hoitopaikkaa.

Perheessä ei muuten ole lastensuojelutarvetta eli lapsen tarpeista huolehditaan ja lapsella on paljon läheisiä ihmisiä. Toisella lapsen vanhemmista on pitkä kokemus hoitotyöstä lastensuojelulaitoksissa.

Sijoittamalla lapsi toiselle puolelle maata tälle ei turvata hänen kehityksensä kannalta tärkeitä, jatkuvia ja turvallisia ihmissuhteita, vaan sijoituspaikan etäisyys on este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin - toisin kuin lastensuojelulaissa edellytetään.

Emme ole yksin tässä tilanteessa. Vaativien lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen heikkeneminen merkitsee vääjäämättä sitä, että hoidolliset huostaanotot lisääntyvät ja lastensuojelu ylikuormittuu.

Lapset ja nuoret, jotka aikaisemmin pääsivät useaksi kuukaudeksi hoitoon lasten ja nuorten psykiatrisille osastoille, työnnetään nyt lastensuojelun vastuulle. Tämän seurauksena lastensuojelulle jää entistä vähemmän resursseja hoitaa lapsia, jotka ovat todella lastensuojelun tarpeessa eli asuvat perheissä, joissa vanhemmat eivät pysty turvaamaan tasapainoista kasvuympäristöä.

Tällä tavoin myös terveydenhoidon laskuja siirretään lastensuojelun maksettavaksi.

Ketkä ovat vastuussa tästä muutoksesta, ja millä sitä perustellaan? Kuka ottaa vastuun, kun hoitotaho pallottelee asiaa lastensuojelulle, kun tilanne kodin, koulun ja lastensuojelun näkökulmasta on se, että nuori tarvitsee nuorisopsykiatrista hoitoa? Onko huostaanotto ainoa vaihtoehto? Onko tulevaisuudessa tarkoitus tehdä mitään toimia, jotta apua saisi pääkaupunkiseudulta?

13-VUOTIAAN ÄITI JULKAISEMME KIRJOITUKSEN

POIKKEUKSELLISESTI NIMIMERKILLÄ.
(HS 2.1.)"
 
Minusta tuo on kamalaa, sanalla sanoen. Ei ole millään tavalla järkevää heikentää lastenpsykiatrista laitoshoitoa ja siirtää ne ongelmat lastensuojelun kontolle, siitä kärsii myös lastensuojelu, joka herra paratkoon ei kylve resursseissa sekään.
 
Ja puhumattakaan siitä, miten siitä kärsivät lapset, jotka jäävät käytännössä hoidotta lastenkodeissa ja joutuvat eroon perheistään.
 
 

Vanhemmat sinetöivät lapsensa kohtelun. Heistä itsestään oli kiinni mikä on Henrin kohtalo. Tässäpä tarinassa esiintyi hyvin nämä "huolehtivaiset ja välittäväiset vanhemmat". 

On ihan ok että kertoo ja saa kertoa, eikö se ole sananvapautta. Asioilla on monta puolta, hän kertoo omaa kokemustaan, ei toisenkäden tietoja.

Miksi ei olisi oikein?

Kallis poika yhteiskunnalle :(

Ei olisi tarvinnut ottaa huostaan, vaan kuntouttaa ja tukea kotona asumista.

Kiitos 10. Vihdoin tässä umpiluupäiden ketjussa joku järkevä.

Mulle on kyllä aika selvää, että se huostaanotto EI ole mikään ratkaisu, vaan useimmiten ei auta lapsen ongelmiin vaan pahentaa niitä ja traumatisoi kunnolla. Kun vanhemmat kykenevät käymään (tarvittaessa) töissä, hoitamaan lastensa perustarpeet, ketään ei pahoinpidellä eikä vanhemmat ole sekaisin päihteistä kotona, lapsia eikä nuoria ei tulisi huostaanottaa heidän omien ongelmiensa/kehitysvaiheidensa takia vaan hoitaa ongelmia muuta kautta, kotona asuen.

Maailmassa on aina ollut villejä, hankalia ja temperamenttisia lapsia, ja se ei todellakaan lastenkodissa tai muussa vieraassa ympäristössä muutu, vaan ongelmia tulee lisää kun lapsi kokee hirveän ranhgaistuksen, erottamisen rakkaistaan. Lastenkodit eivät ole mitään kivoja koteja, joissa yksilöllisesti hoidetaan ongelmalasta/nuorta, vaan raakaa ja kovaa selviytymistä monine lisäongelmineen, ilman rakkautta ja läheisiä. Usein ne ongelmat vasta alkavat sieltä, ja lastenkotitausta on paljon vaikeampi ponnistaa normaaliksi kuin huonommastakaan kodista.

Jotain on vinoutunut tässä systeemissä, kun sosiaaliviranomaisten, ei kenenkään, tarvitse olla vastuussa lapsen hyvinvoinnista huostaanoton yhteydessä eikä sen jälkeen, ja toisaalta ei myöskään ennen sitä, kuten Erikan tapauksessa.

Erikan tapauksen jälkeen julkaistiin lukuisia raportteja siitä, kuinka lastensuojelun systeemit ovat mätiä, toiminta on mielivaltaista ja juurikin tämän salassapidon varjolla sosiaaliviranomaiset eivät ole vastuussa kenellekään, voivat tehdä tai jättää tekemättä mitä vain, papereihin voidaan kirjata mitä vain tai jättää kirjaamatta, systeemi ei toimi ja sen pitäisi olla paljon läpinäkyvämpi.

Kiinnostaa niin aiheettomien ja raakojen huostaanottojen, kuin myös niiden, joissa mitään ei tehdä vaikka pitäisi, osalta, onko näistä eri tutkimusryhmien raporteista ollut muuta seurausta, kuin suosituksia, että käytäntöjä pitäisi muuttaa kokonaisvaltaisesti? Onko mitään tehty käytännön toimien muuttamiseksi?

Tuokin on vain yksi näkemys. Värittynyt sellainen.

Huh kun olisi tehnyt mieli näpyttää alaspäin peukaloa tuota lukiessa! Vaikutti juuri siltä, että 11 ensimmäistä vuotta oli annettu perseillä ihan miten sattuu, ja sitten vasta perseily alkaakin, kun joku auktoriteetti ensimmäistä kertaa oikeasti rajoittaa tekemisiä (tyylillä tietokone pois määräajaksi, jos ei osaa toimia sääntöjen mukaan). Kyllä pisti mietityttämään ainakin siltä osalta, että kasvatuksessa pitäisi olla oikeasti vanhemmilla jämäkkyyttä heti pienestä pitäen. Miksi ei oltu muuten mainittu, että kyseessä erikoislapsi? IL:n propagandaa?

Siis perhehän oli saanut kaikenlaista apua jo siitä saakka kun poika oli 4-vuotias, olivat olleet kuntoutuksessakin Nokian perhekeskuksessa. Pojalla oli jopa koulunkäyntiavustaja joka auttoi läksyjen kanssa, kunnes _ajoi sen rappukäytävään harjan kanssa_ (koska koira oli kuollut, WTF?). 

Kyllä selvästi tuosta pojankin kertomuksesta käy ilmi, että perhettä oli yritetty auttaa perheenä, mutta se ei riittänyt. Perheen sisäisestä tilanteestahan emme tiedä mitään, onko taustalla ollut jotain muutakin kuin "vähän vilkas lapsi". Jos lapsi oireilee noin pahasti heti pienestä, niin kotihoito ei välttämättä ole paras ratkaisu tai edes mahdollisuus. 

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:55"]

Hänen olisi pitänyt antaa olla kotona. Miten se lastensuojelu auttoi riehumiseen?

[/quote]

Ei se kotonakaan oleminen mitään auttanut riehumiseen. 

17, mistä saat päähäsi, että kyse on erityislapsesta? Se, että lapsella on psyykkisiä ongelmia ei tarkoita, että hän on ns. erityislapsi eli neurologisesti poikkeava. VOI olla, että hänellä on sitäkin taustalla, mutta siinä tapauksessa kurittaminen, rajoitukset tai lastenkotiin siirto eivät auta sitten niin millään tasolla!

Joka tapauksessa rajoitukset eivät yksin auta, jos lapsella on psyykkisiä ongelmia.

Eikä kaikki lasten oirehdinta johdu vanhemmista.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 16:33"]

Siis perhehän oli saanut kaikenlaista apua jo siitä saakka kun poika oli 4-vuotias, olivat olleet kuntoutuksessakin Nokian perhekeskuksessa. Pojalla oli jopa koulunkäyntiavustaja joka auttoi läksyjen kanssa, kunnes _ajoi sen rappukäytävään harjan kanssa_ (koska koira oli kuollut, WTF?). 

Kyllä selvästi tuosta pojankin kertomuksesta käy ilmi, että perhettä oli yritetty auttaa perheenä, mutta se ei riittänyt. Perheen sisäisestä tilanteestahan emme tiedä mitään, onko taustalla ollut jotain muutakin kuin "vähän vilkas lapsi". Jos lapsi oireilee noin pahasti heti pienestä, niin kotihoito ei välttämättä ole paras ratkaisu tai edes mahdollisuus. 

[/quote]

Ei se kotihoito aina pelitäkään, monasti vaikeasti oirehtivia lapsia joudutaan ottamaan lastenpsykiatriselle osastolle sairaalajaksolle.

Mutta ihan varmaa on, että huostaanotto ei ainakaan auta, jos kotona kumminkin homma toimii, vanhemmat käyvät töissä ja hoitavat lastaan. Ei auttanut tuota poikaakaan niin pätkän vertaa.

Joten mitä sä oikeastaan höpiset? Luitko sä ollenkaan esmes kympin kirjoitusta. Suosittelen lukemaan.