Ahdistaa niin perkeleesti
ei tästä paskasta (=parisuhteen irvikuva) tule mitään, mutta niin vaikea kuitenkin ottaa ja erota :(. Kaikki päällisin puolin ok, mutta yhteiselo on kuin kaveruksilla konsanaan.
Eroa vaikeuttaa se, että tiedän esikoisen ottavan raskaasti jos eroamme. Vitun vittu sentään.
Kommentit (21)
Hirveän vaikeaa päättää, koska suhde on ihan ok, mutta olemme kavereita. Ei sekään kyllä ole oikein, miehen ja naisen välillä, että ollaan vuositolkulla ilman intohimoa, vaan kavereita. Ei sovi minulle, mutta silti on kauhean vaikea tehdä lopullista päätöstä. Toisaalta sitä ei halua satuttaa toista, sitä minä suren ehkä eniten. Miehen mielestä " kaikki on ihan ok" .
hakkais tai pettäis kerran niin ois helppo lähteä kävelemään!
Vierailija:
Hirveän vaikeaa päättää, koska suhde on ihan ok, mutta olemme kavereita. Ei sekään kyllä ole oikein, miehen ja naisen välillä, että ollaan vuositolkulla ilman intohimoa, vaan kavereita. Ei sovi minulle, mutta silti on kauhean vaikea tehdä lopullista päätöstä. Toisaalta sitä ei halua satuttaa toista, sitä minä suren ehkä eniten. Miehen mielestä " kaikki on ihan ok" .
t. nelonen
ps. en siis tosissani halua hakatuksi, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
Tosin mun mies on vielä tuurijuoppokin, mutta esikoiselle niin tärkeä.. Ja onhan se vaikea kuvitella myös omaa elämää ilman häntä..
Vierailija:
Toisaalta sitä ei halua satuttaa toista, sitä minä suren ehkä eniten. Miehen mielestä " kaikki on ihan ok.
En tajua miten mies voi tyytyä tähän tilanteeseen!!
ap
Vierailija:
t. nelonenps. en siis tosissani halua hakatuksi, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
Lapset saavat joskus jopa parempaa huomiota isältään eron jälkeen kuin riitaisassa ja väsyneessä ydinperheessä.
Minunkin tulee sanottua miehelleni aika usein pahasti ja eihän se ole ketään kohtaan oikein. Kauhean ikävää, olenkin päätynyt siihen, että se on merkki siitä, ettei oikein synkkaa, mutta suunnattoman pahalta tuntuu kyllä olla itse se osapuoli, joka tällaista harkitsee. Olen itse ollut aina se jätetty osapuoli. Ehkä se on kuitenkin kivuttomin rooli loppujen lopuksi.
Itse olen koko kesän miettinyt tätä, ja vastausta ei ole vieläkään.. Meillä vähemmän tapellaan, äksyillään silloin tällöin, mutta äsken just mietin, että eipä ole kumminkaan puolin tullut minkäänlaista sanallista rakkauden tunnustusta liki puoleen vuoteen.. Ja oikeasti on isompiakin huolia mutta..
Ja olen aina ollut sitä mieltä, että meille olisi ollut paljon parempi jos isä ja äiti olisivat eronneet kun oltiin pieniä ja asiat olisi ehkä pystytty sopimaan suht inhimillisesti.
Vanhempieni ero tapahtui kuitenkin vasta kun olimme jo yläasteikäisiä ja vanhempien välit jo mahdottomat, eli ihan helvettiä se sitten vasta olikin kun äiti katkeroitui..
Siksi ihmettelenkin, miksi edelleen kitkutellen tässä suhteessa. Ehkä siksi, että avioerolapsena tiedän miten paljon lapsi toivoo vanhempien yhdessä oloa, ja olen elätellyt toiveita, että ehkä meillä kuitenkin muuttuisi parempaan suuntaan asiat. Eipä näytä muuttuvan ja tosiaankin alkaa olla aika tehdä päätöksiä :(. Mutta tuntuupa vaan niin helvetin vaikealta, onhan sitä tietysti itsekin toiseen kiintynyt vuosien varrella, mutta kaikki intohimo on ollut kateissa pitkään :(.
Siis mitä itse rikkinäisestä kodistani muistan, totta kai kasvuympäristö muuttui rauhallisemmaksi, tasaisemmaksi, kun vanhemmat lähtivät eri teille. Silloinhan lapsi ei aisti kodin ilmapiirissä tietynlaista valtataistelua, sanasotaa tms. Vaikka ei suoranaista riitelyä olekaan, lapsi " haistaa" (ainakin itse haistoin) tyytymättömät/tyydyttymättömät vanhemmat. Se vasta on epäterve kasvuympäristö nuorille kasvaville lapsille.
Vierailija:
Siis mitä itse rikkinäisestä kodistani muistan, totta kai kasvuympäristö muuttui rauhallisemmaksi, tasaisemmaksi, kun vanhemmat lähtivät eri teille. Silloinhan lapsi ei aisti kodin ilmapiirissä tietynlaista valtataistelua, sanasotaa tms. Vaikka ei suoranaista riitelyä olekaan, lapsi " haistaa" (ainakin itse haistoin) tyytymättömät/tyydyttymättömät vanhemmat. Se vasta on epäterve kasvuympäristö nuorille kasvaville lapsille.
jos isä pitää yhteyttä epäsäännöllisesti, ja juomisensa takia on huono pitämään lupauksiaan? miten äitinä tulisi toimia? Tosin vielä ei olla erottukkaan..
-9-
Vierailija:
jos isä pitää yhteyttä epäsäännöllisesti, ja juomisensa takia on huono pitämään lupauksiaan? miten äitinä tulisi toimia? Tosin vielä ei olla erottukkaan..
-9-
eli kyllä isän epäluotettavuuden voi helpommin selittää ehkä juuri silloin kun asutaan erillään. Kun kotona on juopotteleva mies, sitähän ei selitetä lapsille millään.
mies juo ja siksi olen onneton ja mieskin oikeastaan ja sen takia samat mietteet. Että ei se rakkaus ja intohimokaan auta vastaavasti jos muuta pielessä. Ei taatusti ole lapsille hyväksi tämä, joten ero edessä ja sama ahdistava tilanne täälläkin. Tsemppiä teille kaikille!
Mies lähtee baariin juopottelemaan, ja saattaa viipyä pidempään.. Ei juo kotona, mutta on ihan kirjaimellisesti poissa kun juo.. Joten ehkä on helpompi, nyt kun lapset ovat pieniä, jatkaa tarinaa " isi on töissä" , vaikka olisi jo toisessa osoitteessa..
Jotenkin sitä vain toivoisi, että " isi" tajuaisi vastuunsa, ja rikkauden minkä nämä pienet antavat.. Viina vaan vie ja pistettäköön kaikki sen piikkiin...
vaihtoehto, kuin ero, vaikkei sekään helppo ratkaisu ole. Monen teidän kohdalla kuulostaa siltä, että voisitte sopia kuitenkin lasten huollosta sovussa ja heidän takiaan eron jälkeen kunnioittaa toisianne. Silloin lapsi kärsii vähiten.
En ymmärrä kulissiavioliittoja enkä lasten takia yhdessä pysymistä, jalo ajatus tuo viimeinen, mutta se ei toimi, sillä lapsi vaistoaa ristiriidat ja tilanne on painostava. Omaa kokemusta valitettavasti on.
tsemppiä kakkosellekin..