Olen tosi surullinen että olen joutunut luopumaan alkoholista ja tupakasta

Mikää ei estä yhtä kessua sillon tällön sekä viinilasia. Älä ota tavaksi, mutta aika ajoin miksipä ei.

Päihteistä luopuminen on ollut itselleni iso, henkilökohtainen tragedia.

Olen ollut vuosia polttamatta mutta aina välillä tulee kauhea halu polttaa. Ei silti uskalla yhtäkään vetää kun ajattelee että jos jää heti koukkuun takaisin.

Tupakan lopettaminen on hyvä päätös mutta kai sitä nyt joskus voi vähän juoda?

Itse en polta, mutta vähän sama tunne juomisen kanssa. En siis juo usein, ja aikaisemmin silloin kun join, pystyin juomaan kohtuullisesti. Nykyään jostain ihmeen syystä kun juon niin vedän aina överit. En pysty siis hillitsemään itseäni. Ihan hirveässä kännissä oon aina ennenkuin lopulta sammun.

En voi ostaa vain sen verran, että en voi juoda liikaa koska jos juomat loppuu kesken niin suuntaan baariin, ja se on vielä pahempi. Baarissa en oo varmaan kahteen vuoteen käynyt enää.

Joka tapauksessa olen siis kääntymässä sille kannalle, että en enää juo ollenkaan, koska en pysty juomaan vain vähän. Jännä, miten ihminen joka himoitsee alkoholia sitä hörpyn saatuaan ei sitä himoitse muutoin ollenkaan.