Lue keskustelun säännöt.
Ystävät lähtee, yksi toisensa jälkeen
07.01.2014 |
Minulla oli kolme kouluaikaista ystävää, ja tänään heräsin siihen, että ei enää yhtään: typerä ja lapsellinen Facebook kertoi että minulle on viesti ja viestissä se viimeinenkin laittoi välit poikki.
Että olen draamaqueen, ja kannattaisi katsoa vain peiliin. Itken täällä, sillä en ymmärrä, mitä olen tehnyt väärin. Olen ollut pitkään naimisissa, elänyt elämääni ilman draamoja, käynyt töissä, saanut lapsia, ja nyt haaveilen opiskelusta. Olen ollut koko ajan sama ihminen, mutta viimeksi kun nähtiin meinasin saada kyyneleet silmiin kun tämä nyt katkaissut ystävä tyrmäsi unelmani täysin. Menin (ravintolan) vessaan, keräsin itseni ja ajattelin, että ei tässä mitään, ihmisillä saa olla mielipiteitä ja että jatketaan nyt iltaa. Mutta tämä oli jotenkin täysin väärin, ja "viimeinen naula arkkuun".
Minä en ihan totta jaksaisi enää. Olen ihan tavallinen nainen, joka kaipaa ystäviään. Yritin kysyä, että MIKÄ minussa oli sellaista että käsitit näin, niin ei vastausta.
Ja hän on sentään lapseni kummikin.
Kommentit (7)
Minusta ap jättää jotain olennaista kertomatta. Ei kukaan noin vaan katkaise välejä. Olet ehkä sellainen ystävä joka puhuuu jatkuvasti itsestään ja ongelmistaan, mutta ei sitten kuuntele kaverin ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä hän sanoi syyksi välien poikki laittamiseen? Kokeeko hän että sinä olet tehnyt jotain huonosti häntä kohtaan tai ollut huono ystävä, vai ovatko hänen mielestään tienne menneet vain erilleen? Aika radikaalilta kuitenkin kuulostaa, jos aikuinen ihminen ihan kunnolla lyö välit poikki, vaikka kummikin on lapsellesi.
Joka tapauksessa, kyllä ystävän menettäminen aina satuttaa, varsinkin jos itse vielä haluaisi olla ystävä. Älä kuitenkin jää katkeroitumaan asiasta, vaan yritä saada uusia kavereita/tuttuja/ystäviä, esimerkiksi harrastusten tai vaikkapa opiskelun kautta.
Minulla on ystävä, joka laittoi kerran välit poikki vaikka minussa ei varsinaisesti ollut vikaa. Tuolloin väitti että olen muuttunut, mutta jälkikäteen pyyteli anteeksi ja sanoi ettei tarkoittanut. Hänellä itsellään oli tuolloin vaikeaa ja otti kuulemma koville kun kaikilla muilla tuntui menevän hyvin.
mun lapsuuden ystävä teki koko ajan pieniä ohareita. Tarjosi apua, mutta viime tipassa peruutti, sovittiin illanistumisesta, ei ikinä ilmoittanut ettei tule. Mulla oli aika vähän ystäviä ja jotenkin roikuin vain hänessä.
Sitten hän sai lapsen ja olin todella onnellinen raskaudessa mukana. Hirveesti kuuntelin hänen vauvahöpinöitä ja virkkasin ja neuloin hänelle vauvan nuttuja jne. Suorastaan liikuttui niitä aina saadessaan.
Hän pyysi minua usein heille viikonlopuksi, sanoi lapsi vatsassa kuulee ääneni ja on hyvä että tuleva kummi on koko ajan mukana elämässä. Olin otettu. Vauva syntyi, olin heti katsomassa ja auttamassa. Pidimme yhteyttä säännöllisesti, mutta kummiudesta ei mitään puhuttu. Kun lapsi oli pari kk vanha, ystävä kertoi puhelimessa ristiäiset olivat ja lapsen nimi on x. Minusta ei tullut kummia, koska olen sinkku ja he halusivat kummiksi pariskunnan, joten kumpikin vanhemmista sai valita yhden ystävän, joka on naimisissa.
Tämä tietenkin hiersi välejä, mutta yhtäkkiä mies tapasi toisen naisen, ystäväni jäi yh.ksi ja yhtäkkiä minun seura taas kelpasi. Isä ei myöskään hoitanut ikinä lastaan ja ystäväni muutti vieraalle paikkakunnalle kaksin vauvansa kanssa. Muutti sen verran kauaksi ettei siellä sitten käynyt muu kuin minä, jopa omat vanhemmat eivät jaksaneet ajaa niin kauaksi.
Kunnes tapasi miehen, kenen kanssa meni naimisiin ja saivat kasan lapsia. Taas sen jälkeen minä en kelvannut.
Viimeisen oharin teki kun kutsui meidät kylään, ajoimme 200 km ja kun tulimme heille, eivät olleet kotona. Soitin ja olivat kylässä. Menimme annettuun osoitteeseen, ystäväni tuli pihalle n 15 minuutiksi, jonka jälkeen sanoi menee takaisin kyläpaikkaan, oli kiva nähdä. Kyläpaikka sijaitsi ehkä 10 min ajomatkan päästä heiltä.
Tämän jälkeen en ole ollut missään tekemisissä hänen kanssaan.
Meidän yhteiselle ystävälle tämä kyseinen henkilö oli minut haukkunut, kun yhtäkkiä en enää pidä mitään yhteyttä. Niin, hän itse ei pidä minuun mitään yhteyttä, kun minä en ota yhteyttä, olen itsekäs.
Usko pois, jotain on tapahtunut. Ehkä et itse näe.
Kyllä kivoille ihmisille ystäviä riittää.
Kyllä kivoille ihmisille ystäviä riittää.
Minä olen muuten koko ajan pysynyt samalla paikkakunnalla, opiskelemassa kävin muualla, mutta olin onnekas saadessani työpaikan täältä. Olen matkustellut miehen kanssa, sitten saanut lapset, elänyt pikkulapsiaikaa ja sitten taas jatkanut elämistä. En ole tehnyt ohareita, tämäkin ystävä on itse muuttanut satojen kilometrien päähän minusta. Olemme nähneet kaksi-kolme kertaa vuodessa, muuten pitäneet yhteyttä toisin.
Ehkä en sitten ole kiva, jospa se on sitä. Ei minulla ole enää ystäviä, ihmisiä on tullut ja mennyt. Syytän kyllä itseäni, mutta en tosissaan tiedä, mitä pahaa olen tehnyt. En ole puhunut selän takana kenestäkään, en ole ilkeä puheissani. Olen enemmän positiivinen kuin negatiivinen, mutta osaan kyllä puhua vaikeastikin asioista. Ehkä en ole tarpeeksi avoin? Paitsi että kun olin, niistä unelmista, sain paskaa niskaani.
En tosiaan tiedä, mikä minussa on vialla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten vika on tosiaan itsessäsi. Näin voisi olettaa jos ystävät yksi toisensa jälkeen lähtevät.
Eihän omia vikojaan itse huomaa.
Eikö ystävä tosiaan sanonut mitään syytä, vai etkö vain halua täällä kertoa? Kuulostaa nimittäin ihan super teiniltä, kirjoittaa fb:ssä viesti toiselle et: Hei, en enää halua olla sun kaveri. t.Tiina. Kai siinä nyt ap jotain muutakin luki, mikä antaa viitettä hänen ajatuksenkulustaan?