Lue keskustelun säännöt.
Ystävä unohti, kun vauva syntyi
22.12.2013 |
Minulla on eräs ystävä, jonka olen tuntenut n. 15 vuoden ajan ja olemme olleet aina varsin läheisiä, jakaneet surut ja ilot. Olen kokenut hänet yhdeksi läheiseksi ihmiseksi kaikkien tuttavien ja vähemmän läheisten kavereiden joukossa.
Ystäväni masentui jossain vaiheessa, ja yritin parhaani mukaan olla mukana ja tukea, kuunnella jne.
Sain vauvan loppukeväällä, eikä ystäväni ole tullut tuoretta äitiä ja vauvaa katsomaan. Vieläkään. Koen tämän todella loukkaavaksi ja asia on jäänyt vaivaamaan. Vauvan synnyttyä lähetin kavereille ja tutuille yleisviestin vauvan syntymästä, siihen ystäväni tekstasi onnitteluvastauksen. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut kuin muutaman kerran tekstareilla kun olen monta kertaa kysynyt hänen kuulumisia ja vointia ym. Silloinkaan ei yhtäkään kysymystä vauvasta tai vastavuoroisesti kuulumisten kysymistä...
Jos oma hyvä ystäväni saisi lapsen, menisin ilman muuta, tietysti katsomaan ja onnittelemaan heitä! En voi tajuta hänen käytöstään. Ymmärrän, että masentuneena toisen vauvauutiseen voi olla vaikea osallistua, mutta hei, jos se on hyvä ystävä? En voi tajuta. Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Entä pitäisikö ko. "kaveri" vain unohtaa?
Kommentit (17)
Koita ymmärtää, masentuneesta kun usein tuntuu ettei millään ole väliä eikä välttämättä aina jaksa pitää yhteyttä. Jos olette todella olleet läheisiä, ystävyytenne kestää pienen hiljaiselon.
Toisaalta voi olla, että häntä itseään harmittaa, ettei ehkä voi saada lapsia, tai ei ole sopiva elämäntilanne niille, ja on vaikea katsoa sinun onneasi omasta lapsestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sinä ja sinun vauva. Saattaapa ystävälläsi olla vaikka omia asioitaan jotka painaa, eikä vaan jaksa nyt sinua ja sinun vauvaa ja sinun pikku maailmaa ja sen napaa. Muttei halua sinua rasittaa omillakaan jutuillaan.
Keskity sinä nyt vaan siihen vauvaasi.
Mä ymmärrän tällä hetkellä ystävääsi ilmeisesti paremmin kuin sinä. Masentuneena en minäkään ole jaksanut riehaantua toisen onnesta. Kun tuntuu, että koko oma maailma romahtaa ei toisen vauvaonnea tunnu oikein luontevalta kohdata.
En toki tunne kumpaakaan teistä, mutta ainakin omalla kohdallani toivon omilta ystäviltäni hieman enemmän ymmärrystä. Masennus on vaikeaa aikaa ilman kiukuttelevia ystäviäkin. Ei silloin jaksa olla kiinnostunut muiden asioista, koittaa vain jaksaa jatkaa eteenpäin. Huh, tulipa paha mieli sun ystävän, ei sun puolesta.
Sä taidat olla aika nuori? Jos ystävälläsi on diagnosoitu depressio, hän ei edes huomaa olevansa epäkohtelias sinua ja vauvaasi kohtaan.
Oletko nimenomaan kutsunut hänet kylään? Monet on tosi varovaisia kylään tulemisen suhteen lapsen syntymän jälkeen, että eivät häiritse ja odottavat, että vauvan saanut selkeästi kutsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan "uskaltanut" aikoinaan kaverille laittaa viestiä, että koska voi pikkuista tulla katsomaan, ettei tule juuri tunnetta, että nyt se on pakko ottaa tänne nurkkiin, vaikka on hirveä kiire/ ei jaksa vieraita ym. (koska halukkaita vieraita oli kaikki isovanhemmat, iso suku ja suuri ystäväpiiri, niin ei sitä varmasti jaksa nähdä heti ensipäivinä koko sakkia). Ehkä siis kaveri odottaa aloitetta sinulta?
Jos et ole kutsunut kylään, sinulla ei ole mitään syytä valittaa. Itse en koskaan kutsu itseäni toisten vaivoiksi, en etenkään juuri lapsia saaneiden luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Olen monta kertaa pyytänyt käymään, nimenomaan sanonut että milloin tahansa voi tulla käymään. Ja kyllä, hänen vointiaan/mielialaa olen kysynyt, mutta niinhän se on, että en minä hänen masennustaan voi parantaa, olla vain olemassa, jos hän tukea tarvitsee ystäviltään.
Olemme siis tämän ystävän kanssa ennen pitäneet yhteyttä hyvin, tavanneet toistemme luona tai muualla ym. Siksi tämä yhteydenpidon katkeaminen yhtäkkiä harmittaa. Ja tietysti huolestuttaakin, koska todennäköisesti hän todella on masentunut enemmän tai vähemmän, kyllähän hän muuten olisi antanut kuulua itsestään.
-ap
Omituista, että olet ollut nyt ystävääsi yhteydessä vain tekstarein?? Minä kyllä soittaisin hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko tai älä, on ihmisiä joita sinsppikoneet kiinnostaa yhtä paljon kun kilo paskaa.
Täytyy muuten vielä lisätä, että en ole kertaakaan tälle ystävälleni ilmaissut mielipahaani siitä, ettei hän ole osoittanut kiinnostusta tähän omaan elämänmuutokseeni. Kysymykseni ydin on se, että eikö ystävyys ole juuri sitä, että on kiinnostunut toisen elämästä? Masentunut ei varmasti jaksa tällaisia miettiä, mutta jos on todella hyvä ystävä, eikö hänelle juuri voi sanoa mitä vain, myös niitä negatiivisia asioita? Ehkä asia on niin kuin joku yllä ehdotti, ettei ystäväni jaksa "rasittaa" minua vauvaonnessani omilla suruillaan. Surullista, sillä sitä varten ystävät juuri ovat.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:53"]
Usko tai älä, on ihmisiä joita sinsppikoneet kiinnostaa yhtä paljon kun kilo paskaa.
[/quote]
Ei kyse ole siitä, kiinnostaako kaverin vauva, vaan se, että kaveri on kokenut ison asian elämässä, ja yleensä sellaiset asiat merkitsevät ystävyydessä.Sama juttu jos jotain muuta tärkeää elämässä tapahtuisi. En todellakaan luule, että juuri minun vauvani olisi hänelle mitenkään erikoinen asia. Minä ainakin olen ollut kiinnostunut hänen elämäntaipaleen merkkipaaluista.
-ap
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:53"]
Usko tai älä, on ihmisiä joita sinsppikoneet kiinnostaa yhtä paljon kun kilo paskaa.
[/quote]
Ei kyse ole siitä, kiinnostaako kaverin vauva, vaan se, että kaveri on kokenut ison asian elämässä, ja yleensä sellaiset asiat merkitsevät ystävyydessä.Sama juttu jos jotain muuta tärkeää elämässä tapahtuisi. En todellakaan luule, että juuri minun vauvani olisi hänelle mitenkään erikoinen asia. Minä ainakin olen ollut kiinnostunut hänen elämäntaipaleen merkkipaaluista.
-ap
[/quote]
En halua ilkeillä, mutta etkö sä ymmärrä ettei se ole mikään valintakysymys. Jos on oikeasti masentunut, niin ei yksinkertaisesti JAKSA olla kiinnostunut yhtään mistään. Ei kyse ole kettuilusta sinulle, vaan siitä ettei masentuneena jaksa ajatella omaa napaa kauemmas. Kaikki voima menee päivästä selviämiseen.
Sen sijaan, että kutsut tulemaan milloin vain, kutsu tulemaan se ja se päivä siihen ja siihen aikaan. Ehkä sitten saa tarmoa tulla paikalle. Masennus rasittaa jokaista suhdetta, mutta sen yli on vain elettävä. Ystävän hylkääminen sen takia on hirveintä mitä toiselle voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outoa, että täällä ei tunnuta tajuavan AP:n pointtia ollenkaan. Jos depressiosta kärsivä ystävä jaksoi aiemmin tavata, miksi hän ei nyt yhtäkkiä jaksakaan? Ei tarvitse olla kiinnostunut vauvasta, mutta hän ei vaikuta olevan enää kiinnostunut myöskään AP:stä.
Itselläni kävi vähän samoin: yksi aiemmin läheinen ystävä lopetti yhteydenpidon heti kuultuaan raskaudestani. Onnitteli ja sen jälkeen on vältellyt (olen ottanut itse aktiivisesti yhteyttä, mutta "on niin kiire, soittelee kyllä sitten kun ehtii", ja tämä oli 3 kk sitten, kun ennen juteltiin useita kertoja viikossa). Ehkä hän tosiaan on kiireinen, ken tietää. Jotenkin kummasti yhteydenpito vaan katkesi kuin seinään raskaudesta kerrottuani. Harmittaa, mutta olen yrittänyt hyväksyä sen, että tätä ystävää ei nyt elämäni oikeasti tainnut kiinnostaakaan.
Olen muuten itsekin krooninen depressiopotilas, joten tiedän kyllä, miten vaikeaa se voi olla. Depression kourissa jaksaminen ja kiinnostus ei kuitenkaan vaihtele tällaisten asioiden mukaan, ellei taustalla ole oma kipeä lapsettomuus tms., minkä vuoksi raskaana olevan seura pahentaisi oloa.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:41"]
Kiitos vastauksista. Olen monta kertaa pyytänyt käymään, nimenomaan sanonut että milloin tahansa voi tulla käymään.
[/quote]
Tuo ei ole kunnon kutsu.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:41"]
Ja tietysti huolestuttaakin, koska todennäköisesti hän todella on masentunut enemmän tai vähemmän, kyllähän hän muuten olisi antanut kuulua itsestään.
-ap
[/quote]
Niin siis oikeasti et edes tiedä, onko hän masentunut vai ei. Tämä on vain oma päätelmäsi, koska hän ei ole kiinnostunut tulemaan katsomaan vauvaasi. Ehkä hänellä on elämässään jotain tosi kivaa tai jännää meneillään eikä hän ehdi tavata sinua. Esim. työpaikan vaihtaminen, uusi mies kiikarissa jne.
Ensin hän on yksi läheisimmistä ystävistäsi, sitten vain "kaveri".
Ensin ymmärrät, ettei hän jaksa kysellä vauvastasi, sitten et ymmärräkään.
Olen sitä mieltä, että kyllä ja ei.