Lue keskustelun säännöt.
Liioitellaanko ja dramatisoidaanko köyhyyttä?
12.10.2020 |
Sohaisen varmaan muurahaispesää, mutta...
On hyvä, että isoista tuloeroista ja esimerkiksi lapsiperheköyhyydestä puhutaan paljon nykyään. Ongelma on vakava. En voi kumminkaan välttyä lehtijuttuja ja keskusteluohjelmia seuratessani ajatukselta, että aihetta liioitellaan ja dramatisoidaan todella paljon. Ei ole varaa viettää joulua, ei ole varaa viedä koulun retkikassaan vitosta, meidän lapsilla ei ole varaa harrastaa yhtään mitään...
En usko tätä. Olen itse elänyt yhden vuoden toimeentulotuella ja lisäksi monta vuotta yksinyrittäjänä todella pienillä ja epävarmoilla tuloilla. Suu säkkiä myöten on todella välillä eletty, mutta ikinä ei ollut rahatilanne sellainen, etteikö olisi ollut varaa viettää joulua tai että lapsi ei olisi voinut viedä jotain kahta euroa koulun retkikassaan.
Minua pienituloisena olisi ottanut päähän, jos olisin joutunut tällaisen säälin sekaisen kauhistelun ja voivottelun kohteeksi. Miksi pitää liioitella ja dramatisoida asiaa, joka varmasti on vaikea muutenkin?
Kommentit (50)
41/50
|
12.10.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Painukaa te köyhien arvostelijat helvettiin ja mädäntykää siellä!!! Te ette määräile mitä köyhä ei saisi omistaa vaikka ei olisi rahaa te saatanan palvelijat!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa moni pienituloinen ja töissä käyvä ihminen saa kuukaudessa vähemmän käteen, kuin joku lusmu työtävieroksuva sossupummi, jolle Kela ja sossu maksaa kaiken. Yhteiskunnassa on suurin vika juuri siinä, että työssä käyvän toimeentulosta ei olla kiinnostuneita. Sitten ihmetellään kuin jotkut työt ei kiinnosta! Kyllä jokaisesta työstä pitäisi maksaa sen verran palkkaa, ettei kenenkään tarvitsisi edes harkita kumpi on kannattavampaa, jäädä kotiin loisimaan vai mennä töihin.
Höpöhöpö. Jos työssäkäyvälle jää kuussa vähemmän rahaa käteen kuin toimeentulotukea saavalle, hän on silloin oikeutettu toimeentulotukeen, ellei ole realisoitavissa olevaa omaisuutta tai säästöjä. Toimeentulotuki takaa jokaiselle saman minimisumman kuussa rahaa.
Olen elänyt toimeentulotuella joten tiedän asiasta jotain. Nyt olen säännöllisessä työssä ja palkastani jää käteen lähes sama, kuin mitä sain toimeentulotukea. Vuokran ja sähkön maksan nykyään itse ja asumistukea en saa, vaikka olen hakenut. Toimeentulotuella saatoin huoletta käydä hammaslääkärissä juurihoidoissa vailla huolen häivää maksuista. Apteekissa kalliskaan lääke ei maksanut mitään. Edes omavastuuta. Oli ne huolettomia aikoja. Olen toki mieluusti nykytilanteessa, vaikka rahaa jää saman verran, kuin toimeentulotuesta. Ylpeyttä sen verran, ettei kehtaa maksattaa kaikkea muilla. Toimeentulotuen asiakas voittaa esim. terveydenhoito kuluissa satoja ellei tuhansia euroja moneen palkansaajan nähden. Nähtiinhän se jo silloin, kun p*suolaisten hampaat laitettiin kuntoon ilmaiseksi. Sama kaava toimii moneen suomalaiseenkin.
Sen verran mitä olen itse köyhyyttä kokenut ja sitä seurannut, niin perusturvalla pärjää ok tasan niin kauan, kuin on terve. Sairastaminen on tässä maassa todella kallista pienituloiselle, koska omavastuut on hilattu jatkuvasti ylöspäin ja käytännössä yksityislääkäreitäkin on pakko joskus käyttää, jos haluaa pitää henkensä. Yksityiseltä kun saa helpommin lähetteitä poliklinikoille, joita terkkarissa pantataan, jos olet tuottamaton eli liian vanha, sairas tai työtön. Hammaslääkärikustannukset ja esimerkiksi silmälasit maksavat todella paljon, ja esimerkiksi vahvoja laseja ei käytännössä saa kokonaan maksettuna, jos ei halua näyttää ihan pöllöltä. Ongelmat alkavat äkkiä kasautua, vaikka et itse esim. käyttäisi päihteitä tai tekisi muuta tyhmää. Elämänpiiri kapeutuu ja yhteiskunta lähettää viestiä, että voisit vaikka k u olla pois, kun olet tuottamaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa moni pienituloinen ja töissä käyvä ihminen saa kuukaudessa vähemmän käteen, kuin joku lusmu työtävieroksuva sossupummi, jolle Kela ja sossu maksaa kaiken. Yhteiskunnassa on suurin vika juuri siinä, että työssä käyvän toimeentulosta ei olla kiinnostuneita. Sitten ihmetellään kuin jotkut työt ei kiinnosta! Kyllä jokaisesta työstä pitäisi maksaa sen verran palkkaa, ettei kenenkään tarvitsisi edes harkita kumpi on kannattavampaa, jäädä kotiin loisimaan vai mennä töihin.
Höpöhöpö. Jos työssäkäyvälle jää kuussa vähemmän rahaa käteen kuin toimeentulotukea saavalle, hän on silloin oikeutettu toimeentulotukeen, ellei ole realisoitavissa olevaa omaisuutta tai säästöjä. Toimeentulotuki takaa jokaiselle saman minimisumman kuussa rahaa.
Olen elänyt toimeentulotuella joten tiedän asiasta jotain. Nyt olen säännöllisessä työssä ja palkastani jää käteen lähes sama, kuin mitä sain toimeentulotukea. Vuokran ja sähkön maksan nykyään itse ja asumistukea en saa, vaikka olen hakenut. Toimeentulotuella saatoin huoletta käydä hammaslääkärissä juurihoidoissa vailla huolen häivää maksuista. Apteekissa kalliskaan lääke ei maksanut mitään. Edes omavastuuta. Oli ne huolettomia aikoja. Olen toki mieluusti nykytilanteessa, vaikka rahaa jää saman verran, kuin toimeentulotuesta. Ylpeyttä sen verran, ettei kehtaa maksattaa kaikkea muilla. Toimeentulotuen asiakas voittaa esim. terveydenhoito kuluissa satoja ellei tuhansia euroja moneen palkansaajan nähden. Nähtiinhän se jo silloin, kun p*suolaisten hampaat laitettiin kuntoon ilmaiseksi. Sama kaava toimii moneen suomalaiseenkin.
Paitsi että kaikkia hoitoja ei makseta tt-tuesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa moni pienituloinen ja töissä käyvä ihminen saa kuukaudessa vähemmän käteen, kuin joku lusmu työtävieroksuva sossupummi, jolle Kela ja sossu maksaa kaiken. Yhteiskunnassa on suurin vika juuri siinä, että työssä käyvän toimeentulosta ei olla kiinnostuneita. Sitten ihmetellään kuin jotkut työt ei kiinnosta! Kyllä jokaisesta työstä pitäisi maksaa sen verran palkkaa, ettei kenenkään tarvitsisi edes harkita kumpi on kannattavampaa, jäädä kotiin loisimaan vai mennä töihin.
Höpöhöpö. Jos työssäkäyvälle jää kuussa vähemmän rahaa käteen kuin toimeentulotukea saavalle, hän on silloin oikeutettu toimeentulotukeen, ellei ole realisoitavissa olevaa omaisuutta tai säästöjä. Toimeentulotuki takaa jokaiselle saman minimisumman kuussa rahaa.
Olen elänyt toimeentulotuella joten tiedän asiasta jotain. Nyt olen säännöllisessä työssä ja palkastani jää käteen lähes sama, kuin mitä sain toimeentulotukea. Vuokran ja sähkön maksan nykyään itse ja asumistukea en saa, vaikka olen hakenut. Toimeentulotuella saatoin huoletta käydä hammaslääkärissä juurihoidoissa vailla huolen häivää maksuista. Apteekissa kalliskaan lääke ei maksanut mitään. Edes omavastuuta. Oli ne huolettomia aikoja. Olen toki mieluusti nykytilanteessa, vaikka rahaa jää saman verran, kuin toimeentulotuesta. Ylpeyttä sen verran, ettei kehtaa maksattaa kaikkea muilla. Toimeentulotuen asiakas voittaa esim. terveydenhoito kuluissa satoja ellei tuhansia euroja moneen palkansaajan nähden. Nähtiinhän se jo silloin, kun p*suolaisten hampaat laitettiin kuntoon ilmaiseksi. Sama kaava toimii moneen suomalaiseenkin.
Et selkeästikään tiedä, kuinka systeemi toimii. Työssäkäyvälle syntyy ihan samalla tavalla toimeentulotukioikeus, jos terveydenhuoltokuluja on sadoilla tai tuhansilla euroilla ja tulot menoihin suhteutettuna liian vähät. Se on ihan yksinkertaista matematiikkaa.
Rautalangasta: Työtön, joka saa toimeentulotukea, saa automaattisesti julkisen terveydenhuollon kulut korvattuina. Jos käy töissä ja saa vaikka 200 euroa kuussa enemmän rahaa kuin toimeentulotuen saamisen raja olisi, maksaa terveydenhuoltokulut 200 euroon asti itse. Jos kuitenkin kuukauden aikana terveydenhuoltomenoja on yli 200 euroa, niihin saa toimeentulotukea. Eli rahaa ei sinulle jää käteen yhtään vähemmän kuin työttömälle toimeentulotuen saajalle. Tämä toki edellyttää, ettei sinulla ole säästöjä tai realisoitavaa omaisuutta. Omistusasunto saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että itse en ymmärrä ruoan jakamista ilmaiseksi. Eikös tukien pitäisi riittää ruokaan...
Olen samaa mieltä! Meidän järjestelmämme on tosi viallinen, kun se jättää ihmisiä tilanteeseen, että rahaa ruokaan ei ole ja joutuu turvautumaan leipäjonoon.
Leipäjonoissa ei ole oikeastaan mitään tekemistä köyhyyden kanssa. Alunperin se oli EU:n tapa päästä eroon maatalouden ylijäämätuotteista, jaettiin ilmaisiksi halukkaille. Edelleen EU rahoittaa leipäjonoja. Se ei liity mitenkään kunkin maan sosiaaliturvaan vaan on sen päälle irrallinen tapa toimia. Käytännössä jokainen tuossa jonossa oleva saa normaalin sosiaaliturvan, mutta syysttä tai toisesta jättää ruokapuolen ruokajonon varaan. Meneekö toimeentulotuki sitten kaljaan vai mitä. Ja jos aikaa on, niin miksipä ei hakisi ruuat ilmaiseksi.
Hyvä, että ylijäämäruoka jaetaan, vaikka siitäkin kuulemma moni heittää 'ei niin mieluisat' suoraan lähimpään roskiin.
Mutta - JOS Suomessa tulisi jostain syystä tilanne, ettei leipäjonoja enää olisi - yksikään näistä jonottajia EI kuolisi nälkään. Raha siirtyisi jostain muusta tällä hetkellä tärkeämmästä siihen punalaputettuun ostoksen.
Siinä mielessä leipäjonoja ja köyhyyttä kyllä dramatisoidaan varsin vahvasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet elänyt vuoden toimeentulotuella, et voi verrata tilannettasi ihmiseen, joka syystä tai toisesta on elänyt sillä kymmenen vuotta. Vuodessa ei tarvitse tehdä ehkä mitään suurempia hankitoja, mutta entä kun köyhyys pitkittyy? Hajoaa pesukone, sänky, kahvinkeitin, imuri ja sohva. Lapset tarvitsevat luistimia, suksia ja harrastusvälineitä. Niiden kavereilla on vuodessa useampia synttäreitä, joihin pitäisi viedä lahja. Menee rikki kenkiä, liinavaatteit, vaatteita ja verhoja. Saatat sairastua ja tarvita hoitoa, jota toimeentulotuki ei korvaa, kuten pidemmän jakson fysioterapiaa. Vuoden sitä seisoo vaikka päällään, kun ei tarvitse kustantaa kuin ruoat ynnä muut juoksevat kulut, mutta tule kokeilemaan tehdä sitä samaa viisitoista vuotta, kuten itse olen joutunut sairauden vuoksi tekemään.
Lisäksi joulunvietto on itselleni köyhänä oikeasti ongelma. Jos ostettaisi mieheni kanssa kaikille perhepiirissä lahjat, kulut on satoja euroja. Jos lahjoja ei osta, mutta menee mukaan joulun viettoon, tuntuu todella pahalta, kun muut avaavat röykkiöittäin toisten hankkimia lahjoja, ja itse et ole ostanut mitään. Siksi eristäydyn jouluna. Ei ole yksinkertaisesti varaa tuollaiseen.
Jännä juttu tuo joulunvietto muuten - tuntuu siltä, että ihmiset, joilla on vähemmän rahaa, kokevat paljon tärkeämmäksi 'kaikkien serkkujen ja kumminkaimojen' lahjomisen - lopputulos on tietenkin se, että rahaa menee aivan suhteettomasti johonkin pskaan mitä jostain Tigeristä tai Rustasta saa halvalla haalittua.
Kun taas näppituntuma on se, että aikuiset, joilla on ihan ok toimeentulo eivät halua lahjoa toisiaan vaan lahjat annetaan vain läheisille lapsille. Ja trendi tuntuu nykyään olevan myös melko hyödyllisissä lahjoissa (toki ihan joulupukki-ikäisille sitä peruskuvastoakin).
Myös tuossa jouluapua keräyksessä silmiin pistävää on se, että joka vuosi toivotaan joulukoristeita ja usein siellä lukee "muut luvattu, joulupukin vierailua vielä odotetaan" - mikä välttämättömyys se joulupukki on? Senhän voi käydä moikkaamassa joulutorilla ja sitten aattona hän vain on jättänyt lahjat parvekkeelle tai oven taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että ihminen EI OLE köyhä jos hänellä on varaa polttaa tupakkaa, käyttää huumeita, juoda alkoholia, pelata uhkapelejä, ostella mitä sattuu hetken mielijohteesta, pitää lemmikkieläimiä, käydä ulkomaanmatkoilla säästämällä Kelan maksetuista tuista tämä matka, tällainen ihminen ei ole köyhä. Köyhällä ei ole varaa tuollaisiin harrastuksiin. Oikeasti köyhä hoitaa ensin asumismenot ja muut pakolliset menot, ostaa ruoat jne. Eli nämä ruokajonossa tönöttäjät ovat näitä, jotka harrastavat noita alussa mainittuja asioita mihin heillä EI TODELLAKAAN OLISI VARAA. Laittavat tukensa näihin harrastuksiin ja menevät sen vuoksi kerjäämäään ruokaa ruokajonoista. PISTE.
Terveisin: 100 prosenttinen yksinhuoltaja ja työtön, jonka tuet menee näihin pakollisiin menoihin eikä harrastuksiin, eikä todellakaan mihinkään säästöön jää mitään saati ulkomaanmatkoihin, jos joku pystyy säästämään ulkomaanmatkan sosiaalituista, on sosiaalituet liian suuret Suomessa.
Et sinä voi toisten puolesta sanoa, miksi ruokajonossa ovat. Jokaisen tilanne on niin erilainen. Joku on voinut tarvita vaikka uuden tietokoneen lukiolaisen opintoja varten ja rahat menneet siihen.
Siitä toki olen samaa mieltä, että eipä ole varaa yhteiskunnan tuilla harrastaa, matkustaa tai syödä ravintoloissa. Ja oikeasti, jokainen, joka vähättelee köyhyyttä, voisi miettiä, millaista on elämä, jossa ei hirveästi ole nautintoa tai vaihtelua. Ilmaiset harrastukset käyvät kymmynessä vuodessa tylsiksi. Olen kiitollinen saamastani tuesta, mutta jatkuva kieltäytyminen ravintoillalliaista, yhteisistä Ikea-reissuista naapurikaupunkiin, teatterissa ja leffassa käymisestä alkaa jossain vaiheessa masentaa. Sitä ei ymmärrä, kuinka yksitoikkoisuus ja kokemusten puute voi masentaa ja syrjäyttää, jos ei ole itse kokenut. Jopa ystävän polttarit ja häät toisessa kaupungissa jouduin jättämään väliin rahan vuoksi, kun ei ollut varaa matkoihin, häälahjaan ja hotelliyöhön. Kun ei pysty tekemään edes töitä, kaikki on pelkkää harmaata joskus, vaikka kuinka yrittäisi saada iloa pienistä asioista.
Oon samaa mieltä!
Olin (onneksi vain puolisen vuotta) ihan järkyttävän köyhä. Opinnot loppusuoralla, opintotuki loppunut (toinen tutkinto), typerä pikavippi jonka piti maksaa heti pois, mutta joka pääsi paisumaan. Sain toimeentulotukea pari kuukautta, mutta se meni täysin vuokraan ja vipin maksuun. Ei oikeasti ollut ruokaa ja laihduin alipainoiseksi. Kun oli nälkä, ei ajatus juoksenut. Yritin etsiä pulloja, poimia marjoja metsästä, myydä kaiken rahanarvoisen jne. Ruokakaapissa ei ollut mitään ja keneltäkään en kehdannut pyytää apua. Mietin jo että kävelen järveen. Onneksi lopulta sain asiat järjestymään ja nyt on kaikki hyvin. Kaikki oli varmasti ihan omaa tyhmyyttäni ja kykenemättömyyttäni, ehkä pieni eron tuoma masennuskin taustalla. Mutta muistan kyllä tuon ajan ja sen toivottomuuden ikuisesti ja olen järjettömän kiitollinen siitä miten asiat nyt ovat.