Lue keskustelun säännöt.
Petyin todella paljon appivanhemmista!
05.01.2014 |
Tänä viikonloppuna tapasin ensimmäistä kertaa siis miesystäväni vanhemmat. Olemme nyt seurustelleet vasta puolisen vuotta, emme asu yhdessä. Tänä viikonloppuna sain siis tavata ensimmäistä kertaa miehen vanhemmat, ja täytyy sanoa, että tunnen itseni aivan kauheaksi ihmiseksi kun melkeen itkua siinä pureskelin, kun ensimmäisen tunnin siellä kahvipöydässä istuin...
Ja nyt tuntuu, että tunteeni miestäkin kohtaan hieman muuttuivat... Emme siis ole suunnitelleet vielä tulevaisuutta pitkälle, mutta kumminkin päätimme esitellä toistemme vanhemmille nyt toisemme. Ikää minulla on 25, miehellä 28.
Olemme kertoneet toisillemme paljon perheistämme, ja mies oli kehittänyt päähäni kuvan perheestään, joka oli aivan erilainen, kuin olin kuvitellut.. Miehen vanhemmat asuvat siis n. 200 km päästä meistä, joten jäimme sinne pe-su yöksi.
Saavuimme omakotitaloalueelle, jossa oli perus 70-luvulla rakennettuja siistejä omakotitaloja, kunnes käännyimme anoppilan pihaan.... Luoja.
Piha oli kuin kaatopaikka, miehen isä on kuulemma hamstraaja, joka ei suostu/ jaksa heittää mitään pois, oli vanhoja ruostuneita mopoja, kottikärryjä, vanhoja patjoja, pihasauna, joka pursusi vanhaa kamaa, joten saunana sitä ei voinut käyttää.
En sanonut asiasta mitään etten loukkaisi ketään. Kohta anoppi tulikin jo avaamaan oven. Odotin sellaista suht. normaalin näköistä naista, mutta ovella rääkkyikin 60-vuotias noita-akka, jonka ääni oli niin viskinpolttama ja tupakkayskä vielä kaupan päälle. Ajattelin ensin, että hyvä luoja, no ehkä hän on todella mukava kumminkin. Sitten astuimme sisään asuntoon, jossa haisi niiin tunkkaiselle, että meinasin yökätä heti eteisessä. Sisällä oli sotkuista ja likaista ja se haju mikä sieltä lähti oli aivan hirveä!!! Ajattelin, että täälläkö minun täytyisi vielä nukkuakkin pari yötä! Anoppi tokaisi minulle ensin päästä varpaisiin tarkastettuaan, että "tuollainen etelänlikka.. jaha" En vain osannut sanoa siihen mitään.. Sitten anoppi huusikin miestään, joka ei kuulemma ehtinyt tulla tervehtimään kun jääkiekkomatsi oli kesken. No minä aattelin olla fiksu ja menin sitten itse sinne olohuoneeseen esittäytymään, ja sohvalla makasi merimursun kokoinen haisunäätä.. Näky oli suoraan kuin pokka pitää-sarjasta Onslow. Kaljapullo vain puuttui hänen kädestään. Esittäydyin hänelle ihan käsipäivää ja sain takaisin vaan ilkeän murahduksen, että " kyllä minä tiedän kuka sinä oot!" jaha..
Veimme tuliaisiksi heille iittalan mariskoolin, jossa oli sisällä marianne-karkkeja, johon anoppi totesi, että " eipä mun olis tällaseen tarvinnu rahojani tuhlata". Ei kiitoksen sanaa, ei mitään! Teki mieli sanoa, että anna tänne se sitten jos ei kelpaa! Se oli kyllä yhtä helvettiä.
Sitten joimmekin kahvit, tarjottavana oli oikeen makosat voipullat ja keksejä. Anoppi rupesi sitten kyselemään minun elämästäni, koulutuksestani, työpaikastani sun muusta normaalista.
Sitten tämä anoppi kysyi, että MIHINKÄ OOTTE AATELLU MENNÄ YÖKSI! Oletin, että mieheni oli puheidensa mukaan sopinut, että nukumme heillä, mutta minulle kävi aivan hyvin, että menisimme hotelliin. Mies sitten sanoi, että pitää vielä löytää hotelli jostain. Sanoin nopeasti, että minä voin katsoa netistä sopivan. Otin sitten ensimmäisen sopivan minkä löysin, sanoin että voimme lähteä samantien kyllä menemään hotellille, ettemme ole vaivaksi.
Ja takaisin en mennyt... Sanoin miehelle, että haluan tutustua kaupunkiin, ja että haluaisin olla kahdestaan hänen kanssaan. Meni hänelle ihmeen kaupalla läpi... Ilmoitin vain miehelle, että oli mielenkiintoista tavata heidät. Sanoin olevani hieman ymmälläni, kuinka kylmän vastaanoton sain :( Itse olin menossa todella hyvin mielin sinne itse.
Nyt vain haluaisin eroon koko miehestä.... Olenko aivan hirveä, kun tunnen näin? Minusta tuntuu, etten ole tarpeeksi suvaitsevainen heitä kohtaan.. :( ääh.. Onko jollakin ollut samanlainen alku, mutta ruvennutkin sujumaan ihan hyvin? inhottava tilanne.. Nyt tuntuu, etten välitä miehestäkään niin paljoa kuin ennen ...
Kommentit (48)
Paras anoppi = kuollut anoppi. Ei tosin päde siinä tapauksessa jos musta tulee joskus anoppi. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:39"]
Huono provo. Oon lukenut tän noin puoli vuotta - vuosi sitten tältä samalta palstalta jo kertaalleen. Tossa kohtaa kun appea kuvailit merimursun näköiseksi alkoi epäilys heräämään, ja kun menitte mukamas hotelliin yöksi, niin viimeistään siimä kohtaa tajusin, että tää on sama minkä oon jo kerran lukenu. Ootko se sama tyyppi, joka kirjottaa tänne kans tasasin väliajoin niitä juttuja, joissa on mukamas tapaamassa parin tunnin päästä nettituttunsa/kollegansa/ystävänsä lentokentällä ja meinaa kertoa sille tunteistaan?
[/quote]
Tää ketju on yli vuosi sitten aloitettu. Olisitko lukenut tän silloin?
Et sun niitä appivanhempia tarvitse usein nähdä. Munkin anoppi on hamstraaja ja vituttaa kun se yrittää aina tuputtaa jotain ostamaansa rojua kun sen oma kämppä on niin ahdas.. no en näe häntä kovin montaa kertaa vuodessa, sopii oikein hyvin mulle. Mies on ihan eri planeetalta kuin äitinsä. Tosin jos anoppi kohtelis mua ilkeästi, huomauttaisin miehelleni siitä.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:02"]
Lapset eivät voi mitään vanhemmilleen, eikä varsinkaan jos isä kärsii jostain hamstrausongelmasta... muuten kuulosti aika tavalliselta suomalaiselta perheeltä...
[/quote]Olen yli 60 v ja tunnen eripuolilta suomea ns. tavallisia perheitä. Tuossa porukassa ei ole mitään tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin. ehkä et sitten rakasta miestä jos hänen vastenmieliset vanhemmat vaikuttavat tunteisiin häntä kohtaan?
Minulla on kans ihan kamalat appi vanhemmat. Toinen ei halua tavata minua ollenkaan. kutsuu mieheni kylään, kun mie kertoon että ME tulemme silloin ja silloin tapaaminen peruuntuu. näin siis menty jo 3vuotta.
anoppi asuu tolossa jossa on rottia, hamstraa tavaraa ja kämpän matot on täynnä koiran kusisia mattoja jne.
Ekaa kertaa kun kävimme siellä mieheni oli varannutmeille hotellin. en millään ymmärtänyt miksi emme voi mennä appille yöksi. no sitten menimme. nukuin vaatteet päällä kylmässä koiran kusen hajuisessa huoneessa. kun pyysin että mies veisi koiran pois kun pitää ääntä sängun alla, mies vaihtoi puheen aihetta. kertoi myöhemmin että ne oli rottia. että koira ei ollut meidän kanssa samassa huoneessa.
ehkä miettisin että miten sinun mies näkee omat vanhempansa. minun mieheni ymmärtää että olemme eri planeetoilta. eikä ihannoi vanhempiaan. Jos miehesi ei ymmärrä omien vanhempien erilaisuutta, olisin huolissaan.
Tuollainen suhde kannattaa lopettaa heti, jos ei tunne oloaan mukavaksi anoppilassa. Kuvittele siihen kuvioon lasten vieminen 'ihanaan' mummolaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot varmaan ite niin hienosto kermaperse, että haluaisit vaan "tyylikästä" seuraa piireihisi... tsiisus. Varmaan oot joku vetyblondi tekokynnet ja kaikki kehäkolmosesta.
Kuulostaa ihan minun appivanhemmiltani. Minun mieheni tosin ei ole päästänyt minua sisään anoppilaan, pihassa vain olen käynyt muutaman kerran kääntymässä, kun mies on piipahtanut sisällä katsomassa, että vanhemmat ovat hengissä. Sopii minulle oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät voi mitään vanhemmilleen, eikä varsinkaan jos isä kärsii jostain hamstrausongelmasta... muuten kuulosti aika tavalliselta suomalaiselta perheeltä...
Voi ei, sääliksi käy miestä! Minkä hän idiooteille vanhemmilleen ja kotioloilleen mahtaa? Itse olen akateeminen ja fiksu nainen, mutta valitettavasti kotoisin huonoista oloista. Sinuna tukisin miestä, hänestäkin tuntuu varmasti erittäin pahalta. Kuka lapsi valitsee itse, että olisi kiva olla kotoisin tuollaisista oloista? Haloo.... Taisitte vierailla Porvoon suunnalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä odotit? Millaisen mielikuvan olit saanut?
anteeks, mua vaan nauratti tuo miten kuvailit tuota appea :D Mutta oo onnellinen, ettette asu vielä miehen kanssa yhdessä ja he ei oo sun virallisia appivanhempia vielä! Kannattaa tehdä nyt se, mikä tuntuu parhaalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa tässä on vaan se että aloit dissata miestäsi ton takia. Siis miten paljon mielestäsi pitää viettää aikaa appisten kanssa!?
Mäkin olisin heittänyt mieheni pellolle jos olisin valinnut sen appisten perusteella. Mutta enpä heittänyt, on ihana mies.
Pieni vihje, että kun käytät lainausmerkkejä, niin niitten väliin tulee se lainattu teksti.
Kirjoitit "että " eipä mun olis tällaseen tarvinnu rahojani tuhlata". Ei kiitoksen sanaa, ei mitään" Sun olisi pitänyt kirjoittaa, jos anopin sajoa lainasit, niin kuin anoppi sen sanoi että "Ei sun olis kannattanut tällaiseen rahoja tuhlata".
Tunteesi ovat ihan normaalit, olisi ollut kamala olo itsellänikin. Tuo majoitusjuttu oli kyllä todella nolo, mutta toisaalta ei tiedä minkälainen heidän majoituksensa olisi ollut, ajattele mitä täitäkkejä.
Onko miesystäväsi epäsiisti?
- Saila
Eihän ne ole sinun appivanhemmat! Menet kyllä nyt asioiden edelle.
Jos arvioit miestä hänen vanhempiensa perusteella, olet aika rajoittunut.
200 km ja etelänlikka...
Kuule, se on 800 km. Tuo etäisyys ei Suomessa vielä ole mitään vertikaaliakselilla. Aika outoa, että miehesi ei tiennyt paikallisia hotelleja, jos kyseessä oli lapsuudenkotinsa.
Huono provohan tuo oli, liikaa selittelyä ja liikaa kehyskertomusta. Muuten muistuttaisin, että kin-pääte ei tarvitse kaksoiskonsonanttia ja verbi pursua taipuu imperfektissä pursui eikä pursusi.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:02"]
Lapset eivät voi mitään vanhemmilleen, eikä varsinkaan jos isä kärsii jostain hamstrausongelmasta... muuten kuulosti aika tavalliselta suomalaiselta perheeltä...
[/quote]
Minut on esitelty kolmille vanhemmille, eikä yhdessäkään ole kyllä tuollaista aloittajan kaltaista ollut. Eikä ole kenenkään kaverienikaan vanhemmilla tuollaista..
Huono provo. Oon lukenut tän noin puoli vuotta - vuosi sitten tältä samalta palstalta jo kertaalleen. Tossa kohtaa kun appea kuvailit merimursun näköiseksi alkoi epäilys heräämään, ja kun menitte mukamas hotelliin yöksi, niin viimeistään siimä kohtaa tajusin, että tää on sama minkä oon jo kerran lukenu. Ootko se sama tyyppi, joka kirjottaa tänne kans tasasin väliajoin niitä juttuja, joissa on mukamas tapaamassa parin tunnin päästä nettituttunsa/kollegansa/ystävänsä lentokentällä ja meinaa kertoa sille tunteistaan?