Natoon liittyminen

Nuorena miehenä olin Hollywoodin vaikutuksesta kiivas Usan mies. Muistan elävästi kun aamu-tv:ssä Nokian entinen toimitusjohtaja, miljonääri ja kirjailija Kalle Isokallio otti kantaa Nato-kysymykseen toteamalla, että harkitaan liittymistä sitten kun Nato on voittanut yhdenkin sodan mihin se on sotkeutunut. 

Silloin aloin selvittää asioita itselleni - eikö Usa muka ole voittanut sotia. Eihän se kieltämättä ole kovin menestyksekäs niissä ollut sitten toisen maailmansodan. Koreassa se ei voittanut pohjoista, Vietnamissa tuli pahasti takkiin ja sittemmin nämä Lähi-idän seikkailut. Minulle myös valkeni motiivit joilla se oli aloittanut nämä sodat. Vietnam halusi olla kommunistinen. Afganistan halusi hallita alueitaan omalla väellä - joskin heille oli/on sisäisesti epäselvää kuka se heistä on jonka pitäisi hallita, mutta selvää on, että ulkopuolisia ei sinne kaivata. Siksi se on onnistuneesti torjunut kaikki suurimmat imperialistiset voimat, jotka sitä ovat yrittäneet kesyttää, mahtipontiset kirjainyhdistelmävaltiot yksi toisensa jälkeen ovat saaneet maistaa beduiinien hiekkasandaalia: UK, USSR, USA. 

Toisaalta tämä on tuskallista. Nuoruuden mustavalkoiseen maailmaan ei enää ole paluuta. Olen joutunut toteamaan todeksi ikiaikaisen viisauden: mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän huomaat tietäväsi.