Mikä oli roolisi nuoruuden kaveriporukassasi?

Ei. Olin se hyvännäköinen. Luulen ettei kukaan kauheasti odottanut minun tekevän uraa, mutta teinpä kuitenkin. Ja nain rikkaan menestyjän, kuten kaikki oletti.

Mä olin meidän kaveriporukassa se tyttö, johon kaikki pojat aina ihastui (myös kavereideni ihastukset, ja tästä aiheutuikin sitten aina erilaisia riitoja ja välirikkoja, mulle kun kelpas sillon kaikki jotka mulle huomiota osoitti).

Olin varmaan aika kusipää ja ajattelematon. En tosin tahallani, en tiedä mikä mussa on mennyt vikaan, mutta nautin silloin (ja edelleen) ihan äärimmäisen paljon miesten huomiosta ja voisin edelleen elää elämääni iskien koko ajan vain uusia miehiä, koska ihastumisesta, huomiosta, flirtistä ja alkuhuumasta saan sellaiset kiksit, että en mistään muusta.

No siis en elä kuitenkaan enää sillä tavoin kuin nuorena, ei pysty eikä kehtaa kun on lapset ja aviomies eikä halua aiheuttaa enää "skandaaleita". Elän tylsää ja kunnollista elämää yhden miehen naisena, ja olen näivettynyt pystyyn tietyiltä osin ja lihonut ainakin 30 kg.

Juoppokuski.

Olin se joka aina oli menossa. Muut sitten olivat mukana tai eivät. Olin hyvin sosiaalinen ja moni poika ihastui minuun heti. Ystäviemme kesken myös kierrätimme joitakin miehiä toisillemme tietämättämme sitä silloin :D Kuuntelin muiden murheita, mutta en päästänyt itseni lähelle kuitenkaan helposti ketään.

Olin se fiksu ja asiallinen. Vähän viileä ja järkevä, joka kuunteli ja neuvoi muita muttei kertonut kovin paljon omia asioitaan muille.

Olin se upeimman näköinen kurvikas blondattu seksipommi. Pelottavan kaunis ja seksiä tihkuva. Eipä varmaan siinä kaveriporukassa kukaan olisi arvannut, että aloin jo lukioiässä kärsiä karmeaa vauvakuumetta ja halusin vain suuren perheen, paljon lapsia ja jäädä kotiäidiksi (en päässyt valitettavasti kotiäidiksi, töissä on käytävä).

Up

Mitä tarkoittaa "kaveriporukka"?

Olin Se, joka kuunteli muiden murheet ja ongelmat. Olin Se hiljainen, joka ei kauheasti melua itsestään päästänyt, liekö siinä syy, miksi kaveriporukkamme miehet ihastuivat minuun ja yrittivät iskeä minua silloinkin, kun menin kihloihin ja sain lapsen. Vielä vuosienkin ja muutaman lapsen jälkeen nämä pohtivat, josko jättäisin mieheni. Ei onnistu!

Oli ei-suosittu suosittujen tyttöjen porukassa. Parhaat kaverini olivat siis luokan suosituimmat, mutta itse olin liian ujo (ehkä muitakin syitä?) olemaan suosittu.

Olin yläasteella koulukiusattu hylkiö, jolla ei ollut yhtään kaveria.minua haukuttiin rumaksi, lesboksi ym. Lopetin 9 luokalla koulun kesken ja tein loput tenttimällä kotoa. minulla diagnosoitiin syvämasennus.halusin kuolla.

kävin toisella paikkakunnalla lukion. vaalensin hiuksiani, urheilin ja olin ymmälläni kun niin moni halusi yht'äkkiä olla kaverini. minua kehuttiin kauniiksi, ihanaksi ja ystävälliseksi. lukioluokkani pojista moni oli ihastunut minuun. tämä kaikki oli mulle uutta ja ihmeellistä.

pelkäsin tuohon aikaan esiintyä. esitelmien pitäminen luokan edessä oli tuskaa, joten äitini laittoi minut mallikurssille saamaan esiintymiskokemusta ja varmuutta. kurssinvetäjä halusi minun osallistuvan missikisaan ja pitkällisen suostuttelun jälkeen minä lähdin.tulin toiseksi, suureksi hämmästyksekseni vaikka tavoitteeni oli vain pystyä kävelemään lavalle kaikkien niiden ihmisten eteen. siitä alkoikin sitten 2,5 vuotta kestänyt kisaura erilaisissa missikisoissa ja tein samalla mallintöitäkin.Menestystä tuli kisoissa ja sain omaa rahaa mallintyöstä, jolla nuori nainen saattoi toteuttaa omia juttujaan.

missikisailu loppui siihen, kun tajusin kerran yksissä miss suomi karsinnoissa seisoessani muiden tyttöjen kanssa rivissä, että tämähän ei enää pelota minua! sen kun tajusin siinä rivissä, kysyin samalla itseltäni ,että no mitä ihmettä mä sitten täällä enää teen? siihen loppui malleilu ja misseily. ei enää kiinnostanut.mulle ei siis ollut tärkeää todistaa muille ,että olin se joukon kaunein. mulle oli tärkeää joka kerta, että pystyin nousemaan lavalle ja esiintymään ja siten voittamaan esiintymispelkoni.

olen aina ollut se porukan älykkö ,mutta onneksi minulla oli tuolloin ystäviä, jotka olivat myös niitä ns. älykköjä. olen myös aina ollut omantien kulkija. en ole mennyt joukon mukana, vaan olen ajatellut itse ja tehnyt niin kuin itse parhaaksi näen.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 13:27"]

Oli ei-suosittu suosittujen tyttöjen porukassa. Parhaat kaverini olivat siis luokan suosituimmat, mutta itse olin liian ujo (ehkä muitakin syitä?) olemaan suosittu.

[/quote]

Mulla sama. Olin tooodella ujo ja aika huonoitsetuntoinenkin ja kuvittelin olevani vastenmielinen ja ettei pojat tykkää musta yhtään. Jälkeenpäin sitten useampi tuonaikaien miespuolinen tuttu on kertonut, että oli minuun ihastunut, mutta olin niin etäinen, etteivät uskaltaneet lähestyä. Harmittaa myös, että epävarmuuden ja estyneisyyden vuoksi jäi paljon nauttimatta hetkistä ja kokematta asioita.