Onko armeija epäreilu?

En nyt ota kantaa noihin kokeisiin ja niihin valmisteluihin vaan armeijaan. Niin eihän tuo ole millään tavalla tasa-arvoista että pakollinen asevelvollisuus koskee vain miehiä. Olen sitä mieltä että tuo on näkyvin ja yksi isoimmista (ellei isoin) epätasa-arvoisista asioista sukupuolten välillä. Tasa-arvostahan puhutaan hyvin paljon, mutta jostain syystä tämä asia ei silti saa kovin paljoa tilaa mediassa. Ja jotenkin mututuntumalta heittäen uskon että suurinta osaa suomalaisista tämä tilanne ei haittaa.

Mutta onhan se kornia että puhutaan kaiken maailman ammattinimikkeiden vaihtamisesta sukupuolineutraaleiksi ja sukupuolikiintiöistä hallituksissa yms, mutta sitten ihan oikeat asiat unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

JhS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JhS kirjoitti:

Olet vielä niin kovin nuori, että vuosi tuntuu pitkältä ajalta. Sillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä loppuelämäsi kannalta kun nyt kuvittelet. Suurempi merkitys on niillä taidoilla joita siellä armeijassa opit. En nyt tarkoita rynkyn purkua ja teltan pystytystä vaan ryhmätyötä, erilaisten ihmisten sietämistä ja epämiellyttävien asioiden tekemistä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Ymmärrät myös, että et ole mitenkään erikoinen. Ikäryhmässäsi on ihan yhtä osaavia ja mukavia tyyppejä, osa on jopa sinua lahjakkaampia.

Elämä ei ole miesten ja naisten välinen taistelu. He eivät ole vihollisiasi. Yritä suhtautua asiaan niin, että saat ilmaisen kokemuksen. Kokemuksen jollaista et saa sen jälkeen mistään muualta. Sotapeli livenä. Se on - ihan oikeasti on.

Esimerkkinä vaikka oma muistoni. Oli joku harjoitus ja meidät vietiin johonkin skutsiin, aamuyöllä ja yllättäen. Pienissä ryhmissä sitten palasimme kohti kassua. Kukaan ei tiennyt missä hitossa oikein olimme ja se piti aluksi selvittää. Tämä oli opetettu ja selvisi kartasta. Lähdimme etenemään ja piti ylittää vesistö tai kiertää todella pitkä matka. Kaikki kannossa olevat rojut sadeviitasta tehtyyn vettäpitävään pussiin ja uimaan. Tämäkin oli opetettu ja vesistö ylitettiin. Tunteja myöhemmin saavutimme pisteen, jossa odotti toinen ryhmä ja panssaroitu ajoneuvo. Sillä siirryimme hetken, kunnes kohtasimme tietysti "vihollisen". Alkoi taistelu ja kaikki vetivät roolinsa läpi. Päivä oli lopulta erittäin raskas, mutta siitä jäi niin hyvä muisto, että kirjoitan siitä vauvapalstalle 20 vuotta myöhemmin.

Tämä kokemus myös muutti. Siellä ymmärsi olla kiitollinen rauhasta. Ymmärsi, että sota on hirvittävä asia ja jokaisen pitäisi tehdä kaikkensa sitä välttääkseen. Ymmärsi myös omat rajansa, mutta myös sen, että ihminen pystyy aika hurjiin suorituksiin jos on pakko. Yöllä jossain vartiossa, tyhjän kiväärin kanssa pilkkiessä tajusi, että jos tilanne olisi ihan oikea ja hengenvaaralinen niin siitä jäisi todennäköisesti elinikäinen trauma.

Ei sun sitäpaitsi ole pakko mitään tehdä. Jos ei kotimaa ja menneiden sukupolvien uhraukset senvertaa kiinnosta niin voit kieltäytyä. Lue sitten numeroita paremmiksi ja kilpaile tyttöjen kanssa jos se suuremman riemun tuo. Vain syntymä ja kuolema ovat pakollisia asioita - loput voit jättää tekemättä. Silloin et kyllä elä siinä välissä, mutta ei tarvinnut mitään tehdä.

Joo oon miettiny totaalikieltäytymistä pantarangaistulsem muodossa. Voisin opiskella ja olla parempi ku tytöt ja ei tarvitsisi minnekään metsään lähteä rämpimään! Sitten vielä se että osoittaisin mielipiteeni tästä suurimmasta tasa-arvo ongelmasta.

Se voi olla hyvä idea. Kukin tavallaan ja en tuomitse. Armeija on myös muuttunut aika paljon noista omista ajoistani ja muistan kuinka hemmetin epämiellyttävää oli katkaista oma tyttöjen jahtaaminen vuodeksi. En vaan tajua, että miksi koet heidät kilpakumppaniksesi? Tuossa iässä yritin lähinnä miellyttää heitä ja päästä pussailemaan mahdollisimman montaa. Pidin heistä. Hitto, itseasiassa tein paljon itseni eteen ihan vaan tyttöjä miellyttääkseni. Mikä sinut motivoisi? Ne hyvät arvosanat, koulumenestys ja työ vai?

Kaikkea hyvää ja mieti vielä. Sitä armeijapaperiakin arvostetaan ja jos pelaat korttisi oikein niin voit saada sen hyvän työn just sillä erotuksella, että sulla on johtajakoulutus ja toisella hakijalla ei. Ei se sun tehtäväsi ole olla mikään miesten oikeuksien puolustaja tai tasa-arvon esitaistelija. Yhteiskunnassa on vääryyksiä ja epätasa-avoa vaikka kuinka, ei niistä voi kaikista välittää tai stressaantuu.

Tämä on kuitenkin ainoa tasa-arvo ongelma joka on kirjattu lakiin ja jota valtio vapausrangaistuksen uhalla vahtii.

Vai onko se ihan oikeasti vaan jaloudeksi naamioitu tekosyy olla menemättä? Pelkäät, että et pysty ja päädyt häpeään keskeyttämällä? Moni tyttö kykenee, miksi sinä et usko, että pärjäisit tytöille? Jos jätät väliin niin ketään ei kiinnosta tuo tasa-arvoargumentti. Vaikka kuinka sitä hokisit niin se ei muuta sitä faktaa, että et kyennyt.

Yhteiskunnassa on suurempiakin ongelmia ja koska meillä on täällä asevelvollisuus, joka koskee miehiä, niin se on hyväksyttävä. Se että epävarma poika siitä höpöttää ei sitä tule muuttamaan. Miehet soveltuvat siihen paremmin kuin naiset ja on todella outoa, että sodan hetkellä olisit valmis laittamaan naisia rintamalle ihan vaan, koska se olisi jotenkin reilua. Ei se ole, oikea mies tahtoo suojella naisia, lapsia ja vanhuksia. Olisitko itse töninyt naiset pois pelastusveneistä, koska tasa-arvo. Kasva nyt jooko vähän niin joku saattaa jopa kuunnella mielipiteitäsi. Nyt tuo on niin läpinäkyvää, että sinua ei usko edes oma äitisi.

JhS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JhS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JhS kirjoitti:

Olet vielä niin kovin nuori, että vuosi tuntuu pitkältä ajalta. Sillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä loppuelämäsi kannalta kun nyt kuvittelet. Suurempi merkitys on niillä taidoilla joita siellä armeijassa opit. En nyt tarkoita rynkyn purkua ja teltan pystytystä vaan ryhmätyötä, erilaisten ihmisten sietämistä ja epämiellyttävien asioiden tekemistä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Ymmärrät myös, että et ole mitenkään erikoinen. Ikäryhmässäsi on ihan yhtä osaavia ja mukavia tyyppejä, osa on jopa sinua lahjakkaampia.

Elämä ei ole miesten ja naisten välinen taistelu. He eivät ole vihollisiasi. Yritä suhtautua asiaan niin, että saat ilmaisen kokemuksen. Kokemuksen jollaista et saa sen jälkeen mistään muualta. Sotapeli livenä. Se on - ihan oikeasti on.

Esimerkkinä vaikka oma muistoni. Oli joku harjoitus ja meidät vietiin johonkin skutsiin, aamuyöllä ja yllättäen. Pienissä ryhmissä sitten palasimme kohti kassua. Kukaan ei tiennyt missä hitossa oikein olimme ja se piti aluksi selvittää. Tämä oli opetettu ja selvisi kartasta. Lähdimme etenemään ja piti ylittää vesistö tai kiertää todella pitkä matka. Kaikki kannossa olevat rojut sadeviitasta tehtyyn vettäpitävään pussiin ja uimaan. Tämäkin oli opetettu ja vesistö ylitettiin. Tunteja myöhemmin saavutimme pisteen, jossa odotti toinen ryhmä ja panssaroitu ajoneuvo. Sillä siirryimme hetken, kunnes kohtasimme tietysti "vihollisen". Alkoi taistelu ja kaikki vetivät roolinsa läpi. Päivä oli lopulta erittäin raskas, mutta siitä jäi niin hyvä muisto, että kirjoitan siitä vauvapalstalle 20 vuotta myöhemmin.

Tämä kokemus myös muutti. Siellä ymmärsi olla kiitollinen rauhasta. Ymmärsi, että sota on hirvittävä asia ja jokaisen pitäisi tehdä kaikkensa sitä välttääkseen. Ymmärsi myös omat rajansa, mutta myös sen, että ihminen pystyy aika hurjiin suorituksiin jos on pakko. Yöllä jossain vartiossa, tyhjän kiväärin kanssa pilkkiessä tajusi, että jos tilanne olisi ihan oikea ja hengenvaaralinen niin siitä jäisi todennäköisesti elinikäinen trauma.

Ei sun sitäpaitsi ole pakko mitään tehdä. Jos ei kotimaa ja menneiden sukupolvien uhraukset senvertaa kiinnosta niin voit kieltäytyä. Lue sitten numeroita paremmiksi ja kilpaile tyttöjen kanssa jos se suuremman riemun tuo. Vain syntymä ja kuolema ovat pakollisia asioita - loput voit jättää tekemättä. Silloin et kyllä elä siinä välissä, mutta ei tarvinnut mitään tehdä.

Joo oon miettiny totaalikieltäytymistä pantarangaistulsem muodossa. Voisin opiskella ja olla parempi ku tytöt ja ei tarvitsisi minnekään metsään lähteä rämpimään! Sitten vielä se että osoittaisin mielipiteeni tästä suurimmasta tasa-arvo ongelmasta.

Se voi olla hyvä idea. Kukin tavallaan ja en tuomitse. Armeija on myös muuttunut aika paljon noista omista ajoistani ja muistan kuinka hemmetin epämiellyttävää oli katkaista oma tyttöjen jahtaaminen vuodeksi. En vaan tajua, että miksi koet heidät kilpakumppaniksesi? Tuossa iässä yritin lähinnä miellyttää heitä ja päästä pussailemaan mahdollisimman montaa. Pidin heistä. Hitto, itseasiassa tein paljon itseni eteen ihan vaan tyttöjä miellyttääkseni. Mikä sinut motivoisi? Ne hyvät arvosanat, koulumenestys ja työ vai?

Kaikkea hyvää ja mieti vielä. Sitä armeijapaperiakin arvostetaan ja jos pelaat korttisi oikein niin voit saada sen hyvän työn just sillä erotuksella, että sulla on johtajakoulutus ja toisella hakijalla ei. Ei se sun tehtäväsi ole olla mikään miesten oikeuksien puolustaja tai tasa-arvon esitaistelija. Yhteiskunnassa on vääryyksiä ja epätasa-avoa vaikka kuinka, ei niistä voi kaikista välittää tai stressaantuu.

Tämä on kuitenkin ainoa tasa-arvo ongelma joka on kirjattu lakiin ja jota valtio vapausrangaistuksen uhalla vahtii.

Vai onko se ihan oikeasti vaan jaloudeksi naamioitu tekosyy olla menemättä? Pelkäät, että et pysty ja päädyt häpeään keskeyttämällä? Moni tyttö kykenee, miksi sinä et usko, että pärjäisit tytöille? Jos jätät väliin niin ketään ei kiinnosta tuo tasa-arvoargumentti. Vaikka kuinka sitä hokisit niin se ei muuta sitä faktaa, että et kyennyt.

Yhteiskunnassa on suurempiakin ongelmia ja koska meillä on täällä asevelvollisuus, joka koskee miehiä, niin se on hyväksyttävä. Se että epävarma poika siitä höpöttää ei sitä tule muuttamaan. Miehet soveltuvat siihen paremmin kuin naiset ja on todella outoa, että sodan hetkellä olisit valmis laittamaan naisia rintamalle ihan vaan, koska se olisi jotenkin reilua. Ei se ole, oikea mies tahtoo suojella naisia, lapsia ja vanhuksia. Olisitko itse töninyt naiset pois pelastusveneistä, koska tasa-arvo. Kasva nyt jooko vähän niin joku saattaa jopa kuunnella mielipiteitäsi. Nyt tuo on niin läpinäkyvää, että sinua ei usko edes oma äitisi.

Isoimpia ongelmia on joo ne liikennemerkit ja huoneen lämpötilat.

Vierailija kirjoitti:

En nyt ota kantaa noihin kokeisiin ja niihin valmisteluihin vaan armeijaan. Niin eihän tuo ole millään tavalla tasa-arvoista että pakollinen asevelvollisuus koskee vain miehiä. Olen sitä mieltä että tuo on näkyvin ja yksi isoimmista (ellei isoin) epätasa-arvoisista asioista sukupuolten välillä. Tasa-arvostahan puhutaan hyvin paljon, mutta jostain syystä tämä asia ei silti saa kovin paljoa tilaa mediassa. Ja jotenkin mututuntumalta heittäen uskon että suurinta osaa suomalaisista tämä tilanne ei haittaa.

Mutta onhan se kornia että puhutaan kaiken maailman ammattinimikkeiden vaihtamisesta sukupuolineutraaleiksi ja sukupuolikiintiöistä hallituksissa yms, mutta sitten ihan oikeat asiat unohtuu.

En voisi olla enempää samaa mieltä!! Tiekylttejä pitää vaihtaa miljoonien edestä sukupuolineutraaleiksi ja toimistojen lämpötilat ovat seksistisiä koska ovat suunniteltu miehelle.

Tässä ei oo mitään tolkkua ku meitä nuoria miehiä pakotetaan vankeusrangaistuksen uhalla valtion pakkotöihin. Tämä Suomen suurin tasa-arvo ongelma ei saa yhtään tilaa mediassa.

Moni suomalainen on sitä mieltä että nykyinen järjestelmä on hyvä mutta reilusti yli puolet nuorista ikäluokista ovat jo onneksi tajunneet että hetkinen tämä on syrjintää.

JhS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JhS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JhS kirjoitti:

Olet vielä niin kovin nuori, että vuosi tuntuu pitkältä ajalta. Sillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä loppuelämäsi kannalta kun nyt kuvittelet. Suurempi merkitys on niillä taidoilla joita siellä armeijassa opit. En nyt tarkoita rynkyn purkua ja teltan pystytystä vaan ryhmätyötä, erilaisten ihmisten sietämistä ja epämiellyttävien asioiden tekemistä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Ymmärrät myös, että et ole mitenkään erikoinen. Ikäryhmässäsi on ihan yhtä osaavia ja mukavia tyyppejä, osa on jopa sinua lahjakkaampia.

Elämä ei ole miesten ja naisten välinen taistelu. He eivät ole vihollisiasi. Yritä suhtautua asiaan niin, että saat ilmaisen kokemuksen. Kokemuksen jollaista et saa sen jälkeen mistään muualta. Sotapeli livenä. Se on - ihan oikeasti on.

Esimerkkinä vaikka oma muistoni. Oli joku harjoitus ja meidät vietiin johonkin skutsiin, aamuyöllä ja yllättäen. Pienissä ryhmissä sitten palasimme kohti kassua. Kukaan ei tiennyt missä hitossa oikein olimme ja se piti aluksi selvittää. Tämä oli opetettu ja selvisi kartasta. Lähdimme etenemään ja piti ylittää vesistö tai kiertää todella pitkä matka. Kaikki kannossa olevat rojut sadeviitasta tehtyyn vettäpitävään pussiin ja uimaan. Tämäkin oli opetettu ja vesistö ylitettiin. Tunteja myöhemmin saavutimme pisteen, jossa odotti toinen ryhmä ja panssaroitu ajoneuvo. Sillä siirryimme hetken, kunnes kohtasimme tietysti "vihollisen". Alkoi taistelu ja kaikki vetivät roolinsa läpi. Päivä oli lopulta erittäin raskas, mutta siitä jäi niin hyvä muisto, että kirjoitan siitä vauvapalstalle 20 vuotta myöhemmin.

Tämä kokemus myös muutti. Siellä ymmärsi olla kiitollinen rauhasta. Ymmärsi, että sota on hirvittävä asia ja jokaisen pitäisi tehdä kaikkensa sitä välttääkseen. Ymmärsi myös omat rajansa, mutta myös sen, että ihminen pystyy aika hurjiin suorituksiin jos on pakko. Yöllä jossain vartiossa, tyhjän kiväärin kanssa pilkkiessä tajusi, että jos tilanne olisi ihan oikea ja hengenvaaralinen niin siitä jäisi todennäköisesti elinikäinen trauma.

Ei sun sitäpaitsi ole pakko mitään tehdä. Jos ei kotimaa ja menneiden sukupolvien uhraukset senvertaa kiinnosta niin voit kieltäytyä. Lue sitten numeroita paremmiksi ja kilpaile tyttöjen kanssa jos se suuremman riemun tuo. Vain syntymä ja kuolema ovat pakollisia asioita - loput voit jättää tekemättä. Silloin et kyllä elä siinä välissä, mutta ei tarvinnut mitään tehdä.

Joo oon miettiny totaalikieltäytymistä pantarangaistulsem muodossa. Voisin opiskella ja olla parempi ku tytöt ja ei tarvitsisi minnekään metsään lähteä rämpimään! Sitten vielä se että osoittaisin mielipiteeni tästä suurimmasta tasa-arvo ongelmasta.

Se voi olla hyvä idea. Kukin tavallaan ja en tuomitse. Armeija on myös muuttunut aika paljon noista omista ajoistani ja muistan kuinka hemmetin epämiellyttävää oli katkaista oma tyttöjen jahtaaminen vuodeksi. En vaan tajua, että miksi koet heidät kilpakumppaniksesi? Tuossa iässä yritin lähinnä miellyttää heitä ja päästä pussailemaan mahdollisimman montaa. Pidin heistä. Hitto, itseasiassa tein paljon itseni eteen ihan vaan tyttöjä miellyttääkseni. Mikä sinut motivoisi? Ne hyvät arvosanat, koulumenestys ja työ vai?

Kaikkea hyvää ja mieti vielä. Sitä armeijapaperiakin arvostetaan ja jos pelaat korttisi oikein niin voit saada sen hyvän työn just sillä erotuksella, että sulla on johtajakoulutus ja toisella hakijalla ei. Ei se sun tehtäväsi ole olla mikään miesten oikeuksien puolustaja tai tasa-arvon esitaistelija. Yhteiskunnassa on vääryyksiä ja epätasa-avoa vaikka kuinka, ei niistä voi kaikista välittää tai stressaantuu.

Tämä on kuitenkin ainoa tasa-arvo ongelma joka on kirjattu lakiin ja jota valtio vapausrangaistuksen uhalla vahtii.

Vai onko se ihan oikeasti vaan jaloudeksi naamioitu tekosyy olla menemättä? Pelkäät, että et pysty ja päädyt häpeään keskeyttämällä? Moni tyttö kykenee, miksi sinä et usko, että pärjäisit tytöille? Jos jätät väliin niin ketään ei kiinnosta tuo tasa-arvoargumentti. Vaikka kuinka sitä hokisit niin se ei muuta sitä faktaa, että et kyennyt.

Yhteiskunnassa on suurempiakin ongelmia ja koska meillä on täällä asevelvollisuus, joka koskee miehiä, niin se on hyväksyttävä. Se että epävarma poika siitä höpöttää ei sitä tule muuttamaan. Miehet soveltuvat siihen paremmin kuin naiset ja on todella outoa, että sodan hetkellä olisit valmis laittamaan naisia rintamalle ihan vaan, koska se olisi jotenkin reilua. Ei se ole, oikea mies tahtoo suojella naisia, lapsia ja vanhuksia. Olisitko itse töninyt naiset pois pelastusveneistä, koska tasa-arvo. Kasva nyt jooko vähän niin joku saattaa jopa kuunnella mielipiteitäsi. Nyt tuo on niin läpinäkyvää, että sinua ei usko edes oma äitisi.

Olet varmaan oikeassa ettei totaalikieltäytymineni muuta mitään mutta sentään osoitan mieltäni. Jos enemmän miehiä tekisi samoin niin tulisi pakosti muutosta!

Ymmärrän että sodan syttyessä laitetaan miehet rintamalle mutta nyt ei ole sota eikä tule olemaan joten ei voi varastaa vain miehiltä vuosi elämästään.

Äitinikin on sitä mieltä että se on epäreilua varsinkin ku toin tuon korotus esimerkin esille. Sanna Marin vouhuaa kokoajan jostain tasa-arvosta mutta entäs miehiä koskeva pakkotyö???

Vierailija kirjoitti:

JhS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JhS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JhS kirjoitti:

Olet vielä niin kovin nuori, että vuosi tuntuu pitkältä ajalta. Sillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä loppuelämäsi kannalta kun nyt kuvittelet. Suurempi merkitys on niillä taidoilla joita siellä armeijassa opit. En nyt tarkoita rynkyn purkua ja teltan pystytystä vaan ryhmätyötä, erilaisten ihmisten sietämistä ja epämiellyttävien asioiden tekemistä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Ymmärrät myös, että et ole mitenkään erikoinen. Ikäryhmässäsi on ihan yhtä osaavia ja mukavia tyyppejä, osa on jopa sinua lahjakkaampia.

Elämä ei ole miesten ja naisten välinen taistelu. He eivät ole vihollisiasi. Yritä suhtautua asiaan niin, että saat ilmaisen kokemuksen. Kokemuksen jollaista et saa sen jälkeen mistään muualta. Sotapeli livenä. Se on - ihan oikeasti on.

Esimerkkinä vaikka oma muistoni. Oli joku harjoitus ja meidät vietiin johonkin skutsiin, aamuyöllä ja yllättäen. Pienissä ryhmissä sitten palasimme kohti kassua. Kukaan ei tiennyt missä hitossa oikein olimme ja se piti aluksi selvittää. Tämä oli opetettu ja selvisi kartasta. Lähdimme etenemään ja piti ylittää vesistö tai kiertää todella pitkä matka. Kaikki kannossa olevat rojut sadeviitasta tehtyyn vettäpitävään pussiin ja uimaan. Tämäkin oli opetettu ja vesistö ylitettiin. Tunteja myöhemmin saavutimme pisteen, jossa odotti toinen ryhmä ja panssaroitu ajoneuvo. Sillä siirryimme hetken, kunnes kohtasimme tietysti "vihollisen". Alkoi taistelu ja kaikki vetivät roolinsa läpi. Päivä oli lopulta erittäin raskas, mutta siitä jäi niin hyvä muisto, että kirjoitan siitä vauvapalstalle 20 vuotta myöhemmin.

Tämä kokemus myös muutti. Siellä ymmärsi olla kiitollinen rauhasta. Ymmärsi, että sota on hirvittävä asia ja jokaisen pitäisi tehdä kaikkensa sitä välttääkseen. Ymmärsi myös omat rajansa, mutta myös sen, että ihminen pystyy aika hurjiin suorituksiin jos on pakko. Yöllä jossain vartiossa, tyhjän kiväärin kanssa pilkkiessä tajusi, että jos tilanne olisi ihan oikea ja hengenvaaralinen niin siitä jäisi todennäköisesti elinikäinen trauma.

Ei sun sitäpaitsi ole pakko mitään tehdä. Jos ei kotimaa ja menneiden sukupolvien uhraukset senvertaa kiinnosta niin voit kieltäytyä. Lue sitten numeroita paremmiksi ja kilpaile tyttöjen kanssa jos se suuremman riemun tuo. Vain syntymä ja kuolema ovat pakollisia asioita - loput voit jättää tekemättä. Silloin et kyllä elä siinä välissä, mutta ei tarvinnut mitään tehdä.

Joo oon miettiny totaalikieltäytymistä pantarangaistulsem muodossa. Voisin opiskella ja olla parempi ku tytöt ja ei tarvitsisi minnekään metsään lähteä rämpimään! Sitten vielä se että osoittaisin mielipiteeni tästä suurimmasta tasa-arvo ongelmasta.

Se voi olla hyvä idea. Kukin tavallaan ja en tuomitse. Armeija on myös muuttunut aika paljon noista omista ajoistani ja muistan kuinka hemmetin epämiellyttävää oli katkaista oma tyttöjen jahtaaminen vuodeksi. En vaan tajua, että miksi koet heidät kilpakumppaniksesi? Tuossa iässä yritin lähinnä miellyttää heitä ja päästä pussailemaan mahdollisimman montaa. Pidin heistä. Hitto, itseasiassa tein paljon itseni eteen ihan vaan tyttöjä miellyttääkseni. Mikä sinut motivoisi? Ne hyvät arvosanat, koulumenestys ja työ vai?

Kaikkea hyvää ja mieti vielä. Sitä armeijapaperiakin arvostetaan ja jos pelaat korttisi oikein niin voit saada sen hyvän työn just sillä erotuksella, että sulla on johtajakoulutus ja toisella hakijalla ei. Ei se sun tehtäväsi ole olla mikään miesten oikeuksien puolustaja tai tasa-arvon esitaistelija. Yhteiskunnassa on vääryyksiä ja epätasa-avoa vaikka kuinka, ei niistä voi kaikista välittää tai stressaantuu.

Tämä on kuitenkin ainoa tasa-arvo ongelma joka on kirjattu lakiin ja jota valtio vapausrangaistuksen uhalla vahtii.

Vai onko se ihan oikeasti vaan jaloudeksi naamioitu tekosyy olla menemättä? Pelkäät, että et pysty ja päädyt häpeään keskeyttämällä? Moni tyttö kykenee, miksi sinä et usko, että pärjäisit tytöille? Jos jätät väliin niin ketään ei kiinnosta tuo tasa-arvoargumentti. Vaikka kuinka sitä hokisit niin se ei muuta sitä faktaa, että et kyennyt.

Yhteiskunnassa on suurempiakin ongelmia ja koska meillä on täällä asevelvollisuus, joka koskee miehiä, niin se on hyväksyttävä. Se että epävarma poika siitä höpöttää ei sitä tule muuttamaan. Miehet soveltuvat siihen paremmin kuin naiset ja on todella outoa, että sodan hetkellä olisit valmis laittamaan naisia rintamalle ihan vaan, koska se olisi jotenkin reilua. Ei se ole, oikea mies tahtoo suojella naisia, lapsia ja vanhuksia. Olisitko itse töninyt naiset pois pelastusveneistä, koska tasa-arvo. Kasva nyt jooko vähän niin joku saattaa jopa kuunnella mielipiteitäsi. Nyt tuo on niin läpinäkyvää, että sinua ei usko edes oma äitisi.

Isoimpia ongelmia on joo ne liikennemerkit ja huoneen lämpötilat.

Turha kanssasi on kinata kun olet jo päättänyt. Tuo liikennemerkkijuttu on turha, mutta sen oikea syy löytyy juuri näistä epäkohdista. Ei ketään oikeasti kiinnosta se tasa-arvo vaan ne rahat, joita muutos tuo. Joku valmistaa ne kyltit ja joku päättää keneltä ne tilataan. Arvaa tilataanko ne päättäjän lähipiirin omistuksessa olevalta yritykseltä. Elämä ei ole reilua ja ihmiset ajavat ensisijaisesti omaa etuaan. Sinäkin. Eti tahdo mennä ja käytät tätä syynä - aivan kuten päättäjät niiden kylttien kanssa.

Sinulla on vielä paljon opittavaa. Onnea matkaan.

Up

onhan tuo intti ihan naurettavaa. ymmärtäisin jos kaikki olisivat vapaaehtoisesti menneet sinne ja haluaisivat oikeasti kouluttautua ammattisotilaiksi. mutta pakottaa varhaisaikuiset tuohon, joilla ei ole mitään motiivia viettää ~6kk metsässä juostessa. onkohan suomessa yhtään sotilasta tai edes upseeria jotka olisivat ampuneet muuta kuin paikallaan olevaa taulua päin... (rauhanturvaajat tietysti erikseen) 

ja ei, en väitä, ettenkö olisi kiitollinen kaikille niille jotka aikoinaan suomea puolusti. olen ikuisesti heille kiitollinen, mutta elämme nyt kuitenkin ihan erilaista aikaa.

Vierailija kirjoitti:

onhan tuo intti ihan naurettavaa. ymmärtäisin jos kaikki olisivat vapaaehtoisesti menneet sinne ja haluaisivat oikeasti kouluttautua ammattisotilaiksi. mutta pakottaa varhaisaikuiset tuohon, joilla ei ole mitään motiivia viettää ~6kk metsässä juostessa. onkohan suomessa yhtään sotilasta tai edes upseeria jotka olisivat ampuneet muuta kuin paikallaan olevaa taulua päin... (rauhanturvaajat tietysti erikseen) 

ja ei, en väitä, ettenkö olisi kiitollinen kaikille niille jotka aikoinaan suomea puolusti. olen ikuisesti heille kiitollinen, mutta elämme nyt kuitenkin ihan erilaista aikaa.

Aikaa jossa "varhaisaikuinen" ei osaa kirjoittaa eikä ole valmis tekemään yhtään mitään maansa eteen?

Miten ajattelit järjestää uskottavan puolustuksen? Ei ole mitään motiivia? Millaisen motiivin ajattelit kaikilla sinua edeltäneillä olleen? Et ole lainkaan kiitollinen, et sitten niin yhtään mistään. Et myöskään ymmärrä miten reservi toimii.

Olemme pieni kansa jättimäisen maan vieressä. Luuletko, että jos meillä ei olisi armeijaa niin tuo naapuri ei olisi jo maata vallannut? Turha änkyttää, että se voisi vallata maan heti jos tahtoisi. Ei voi. Tänne voi kävellä vaan jos meillä ei ole armeijaa.