Onko armeija epäreilu?

Up

Saata kyllä luvan Yo-kokeisiin osallistumisen, jos olet ilmoittautunut ajallaan. Lukio kirjoittaa todistuksen, että olet ilmoittautunut ja voit hakea lomaa. Meillä on ollut monta varusmiestä korostamassa arvosanoja.

Vierailija kirjoitti:

Saata kyllä luvan Yo-kokeisiin osallistumisen, jos olet ilmoittautunut ajallaan. Lukio kirjoittaa todistuksen, että olet ilmoittautunut ja voit hakea lomaa. Meillä on ollut monta varusmiestä korostamassa arvosanoja.

Oletko varma? Pitääkö se päivä korvata?

Up

Vierailija kirjoitti:

Saata kyllä luvan Yo-kokeisiin osallistumisen, jos olet ilmoittautunut ajallaan. Lukio kirjoittaa todistuksen, että olet ilmoittautunut ja voit hakea lomaa. Meillä on ollut monta varusmiestä korostamassa arvosanoja.

Ohis

Lomaa totta kai saa itse koepäivään, mutta lomaa ei saa valmistautumiseen. Ja armeijassa ei todellakaan ole aikaa valmistautua -oma poikani nukkuu aina kellon ympäri, kun tulee lomille.

Armeija vie nuorilta miehiltä vuoden, tätä pidän äärimmäisen epäreiluna nyt kun äitinä seuraan tätä elämänvaiheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saata kyllä luvan Yo-kokeisiin osallistumisen, jos olet ilmoittautunut ajallaan. Lukio kirjoittaa todistuksen, että olet ilmoittautunut ja voit hakea lomaa. Meillä on ollut monta varusmiestä korostamassa arvosanoja.

Oletko varma? Pitääkö se päivä korvata?

ilmeisesti pitää.

En tiedä eri varuskuntien käytännöistä, mutta kannattaa kysyä kun asia on ajankohtainen.

https://intti.fi/documents/1948673/2258487/Varusmiesopas+2018.pdf/522a3…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saata kyllä luvan Yo-kokeisiin osallistumisen, jos olet ilmoittautunut ajallaan. Lukio kirjoittaa todistuksen, että olet ilmoittautunut ja voit hakea lomaa. Meillä on ollut monta varusmiestä korostamassa arvosanoja.

Ohis

Lomaa totta kai saa itse koepäivään, mutta lomaa ei saa valmistautumiseen. Ja armeijassa ei todellakaan ole aikaa valmistautua -oma poikani nukkuu aina kellon ympäri, kun tulee lomille.

Armeija vie nuorilta miehiltä vuoden, tätä pidän äärimmäisen epäreiluna nyt kun äitinä seuraan tätä elämänvaiheita.

Niimpä. Miksi minulta saa varastaa vuoden elämästäni perusteena se että minulla on kivekset. Miksi tätä epäkohtaa ei tuoda esille vaan jotain naisten jonninjoutavia?

Mikä mies sä kuvittelet olevas, jos rutiset täällä moisesta asiasta?

Likat stana hoitaa sen, mutta miehiä sieltä etunenässä maitojunalla tulee takaisin kun joskus omaa maatansa näköjään edes pysty puolustamaan.

Sitäpaitsi, naisia on liian kauan sorrettu ja pidetty hellan ja arvostelemisen kohteena, että hyvä vaan että naisillakin nykyään on edes se muutama oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Mikä mies sä kuvittelet olevas, jos rutiset täällä moisesta asiasta?

Likat stana hoitaa sen, mutta miehiä sieltä etunenässä maitojunalla tulee takaisin kun joskus omaa maatansa näköjään edes pysty puolustamaan.

Sitäpaitsi, naisia on liian kauan sorrettu ja pidetty hellan ja arvostelemisen kohteena, että hyvä vaan että naisillakin nykyään on edes se muutama oikeus.

Aha, eli koska naisia sorrettiin ennen niin minun pitää kärsiä rangaistus siitä vaikka en koskaan ole sortamut naisia?

Ehkä ne naiset jotka hakee armeijaan myös suorittaa sen loppuun jos sinne kerta halusivat...

Vierailija kirjoitti:

Mikä mies sä kuvittelet olevas, jos rutiset täällä moisesta asiasta?

Likat stana hoitaa sen, mutta miehiä sieltä etunenässä maitojunalla tulee takaisin kun joskus omaa maatansa näköjään edes pysty puolustamaan.

Sitäpaitsi, naisia on liian kauan sorrettu ja pidetty hellan ja arvostelemisen kohteena, että hyvä vaan että naisillakin nykyään on edes se muutama oikeus.

Naisia ei ole muuta kuin viimeiset 50 vuotta hemmoiteltu. Pitäisi jokaisen miehen kieltäytyä palkkaamasta naisia ja hoitamasta lapsia ennenkuin tämä isoin tasa-arvo ongelma korjataan. Sinunlaiset feministisiat onneksi ovat katoavaa luonnonvaraa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä mies sä kuvittelet olevas, jos rutiset täällä moisesta asiasta?

Likat stana hoitaa sen, mutta miehiä sieltä etunenässä maitojunalla tulee takaisin kun joskus omaa maatansa näköjään edes pysty puolustamaan.

Sitäpaitsi, naisia on liian kauan sorrettu ja pidetty hellan ja arvostelemisen kohteena, että hyvä vaan että naisillakin nykyään on edes se muutama oikeus.

Naisilla ei ole muuta kuin etuoikeuksia. Miesten verorahoilla elätte kun mies käy orjatyössä ja maksaa sen jälkeen isot verot. Kiitoksena uhriudutte joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä mies sä kuvittelet olevas, jos rutiset täällä moisesta asiasta?

Likat stana hoitaa sen, mutta miehiä sieltä etunenässä maitojunalla tulee takaisin kun joskus omaa maatansa näköjään edes pysty puolustamaan.

Sitäpaitsi, naisia on liian kauan sorrettu ja pidetty hellan ja arvostelemisen kohteena, että hyvä vaan että naisillakin nykyään on edes se muutama oikeus.

Naisia ei ole muuta kuin viimeiset 50 vuotta hemmoiteltu. Pitäisi jokaisen miehen kieltäytyä palkkaamasta naisia ja hoitamasta lapsia ennenkuin tämä isoin tasa-arvo ongelma korjataan. Sinunlaiset feministisiat onneksi ovat katoavaa luonnonvaraa.

Samaa mieltä. Puhutaan jostain toimiston lämpötiloista mutta ei valtion pakkotyöstä

2010 itse suorittaessani naisten vapaaehtoista palvelusta anoin ja sain lomat kirjoituksia varten. Korotin kaksi ainetta joista toinen oli ruotsi, joten tarvitsin kolme päivää.

Tuo on kyllä totta, että lukeminen oli todella vaikeaa, kaikki iltavapaat pänttäsin tuvassa. Ei ollut turha urakka.

Ei minun pitänyt mennä joten tuskin sinunkaan jos perustelet sukupuolisena syrjintänä :)

Vierailija kirjoitti:

2010 itse suorittaessani naisten vapaaehtoista palvelusta anoin ja sain lomat kirjoituksia varten. Korotin kaksi ainetta joista toinen oli ruotsi, joten tarvitsin kolme päivää.

Tuo on kyllä totta, että lukeminen oli todella vaikeaa, kaikki iltavapaat pänttäsin tuvassa. Ei ollut turha urakka.

Hienoa mutta minä en minnekään armeijaan ensinnäkään halua

Olet vielä niin kovin nuori, että vuosi tuntuu pitkältä ajalta. Sillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä loppuelämäsi kannalta kun nyt kuvittelet. Suurempi merkitys on niillä taidoilla joita siellä armeijassa opit. En nyt tarkoita rynkyn purkua ja teltan pystytystä vaan ryhmätyötä, erilaisten ihmisten sietämistä ja epämiellyttävien asioiden tekemistä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Ymmärrät myös, että et ole mitenkään erikoinen. Ikäryhmässäsi on ihan yhtä osaavia ja mukavia tyyppejä, osa on jopa sinua lahjakkaampia.

Elämä ei ole miesten ja naisten välinen taistelu. He eivät ole vihollisiasi. Yritä suhtautua asiaan niin, että saat ilmaisen kokemuksen. Kokemuksen jollaista et saa sen jälkeen mistään muualta. Sotapeli livenä. Se on - ihan oikeasti on.

Esimerkkinä vaikka oma muistoni. Oli joku harjoitus ja meidät vietiin johonkin skutsiin, aamuyöllä ja yllättäen. Pienissä ryhmissä sitten palasimme kohti kassua. Kukaan ei tiennyt missä hitossa oikein olimme ja se piti aluksi selvittää. Tämä oli opetettu ja selvisi kartasta. Lähdimme etenemään ja piti ylittää vesistö tai kiertää todella pitkä matka. Kaikki kannossa olevat rojut sadeviitasta tehtyyn vettäpitävään pussiin ja uimaan. Tämäkin oli opetettu ja vesistö ylitettiin. Tunteja myöhemmin saavutimme pisteen, jossa odotti toinen ryhmä ja panssaroitu ajoneuvo. Sillä siirryimme hetken, kunnes kohtasimme tietysti "vihollisen". Alkoi taistelu ja kaikki vetivät roolinsa läpi. Päivä oli lopulta erittäin raskas, mutta siitä jäi niin hyvä muisto, että kirjoitan siitä vauvapalstalle 20 vuotta myöhemmin.

Tämä kokemus myös muutti. Siellä ymmärsi olla kiitollinen rauhasta. Ymmärsi, että sota on hirvittävä asia ja jokaisen pitäisi tehdä kaikkensa sitä välttääkseen. Ymmärsi myös omat rajansa, mutta myös sen, että ihminen pystyy aika hurjiin suorituksiin jos on pakko. Yöllä jossain vartiossa, tyhjän kiväärin kanssa pilkkiessä tajusi, että jos tilanne olisi ihan oikea ja hengenvaaralinen niin siitä jäisi todennäköisesti elinikäinen trauma.

Ei sun sitäpaitsi ole pakko mitään tehdä. Jos ei kotimaa ja menneiden sukupolvien uhraukset senvertaa kiinnosta niin voit kieltäytyä. Lue sitten numeroita paremmiksi ja kilpaile tyttöjen kanssa jos se suuremman riemun tuo. Vain syntymä ja kuolema ovat pakollisia asioita - loput voit jättää tekemättä. Silloin et kyllä elä siinä välissä, mutta ei tarvinnut mitään tehdä.

JhS kirjoitti:

Olet vielä niin kovin nuori, että vuosi tuntuu pitkältä ajalta. Sillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä loppuelämäsi kannalta kun nyt kuvittelet. Suurempi merkitys on niillä taidoilla joita siellä armeijassa opit. En nyt tarkoita rynkyn purkua ja teltan pystytystä vaan ryhmätyötä, erilaisten ihmisten sietämistä ja epämiellyttävien asioiden tekemistä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Ymmärrät myös, että et ole mitenkään erikoinen. Ikäryhmässäsi on ihan yhtä osaavia ja mukavia tyyppejä, osa on jopa sinua lahjakkaampia.

Elämä ei ole miesten ja naisten välinen taistelu. He eivät ole vihollisiasi. Yritä suhtautua asiaan niin, että saat ilmaisen kokemuksen. Kokemuksen jollaista et saa sen jälkeen mistään muualta. Sotapeli livenä. Se on - ihan oikeasti on.

Esimerkkinä vaikka oma muistoni. Oli joku harjoitus ja meidät vietiin johonkin skutsiin, aamuyöllä ja yllättäen. Pienissä ryhmissä sitten palasimme kohti kassua. Kukaan ei tiennyt missä hitossa oikein olimme ja se piti aluksi selvittää. Tämä oli opetettu ja selvisi kartasta. Lähdimme etenemään ja piti ylittää vesistö tai kiertää todella pitkä matka. Kaikki kannossa olevat rojut sadeviitasta tehtyyn vettäpitävään pussiin ja uimaan. Tämäkin oli opetettu ja vesistö ylitettiin. Tunteja myöhemmin saavutimme pisteen, jossa odotti toinen ryhmä ja panssaroitu ajoneuvo. Sillä siirryimme hetken, kunnes kohtasimme tietysti "vihollisen". Alkoi taistelu ja kaikki vetivät roolinsa läpi. Päivä oli lopulta erittäin raskas, mutta siitä jäi niin hyvä muisto, että kirjoitan siitä vauvapalstalle 20 vuotta myöhemmin.

Tämä kokemus myös muutti. Siellä ymmärsi olla kiitollinen rauhasta. Ymmärsi, että sota on hirvittävä asia ja jokaisen pitäisi tehdä kaikkensa sitä välttääkseen. Ymmärsi myös omat rajansa, mutta myös sen, että ihminen pystyy aika hurjiin suorituksiin jos on pakko. Yöllä jossain vartiossa, tyhjän kiväärin kanssa pilkkiessä tajusi, että jos tilanne olisi ihan oikea ja hengenvaaralinen niin siitä jäisi todennäköisesti elinikäinen trauma.

Ei sun sitäpaitsi ole pakko mitään tehdä. Jos ei kotimaa ja menneiden sukupolvien uhraukset senvertaa kiinnosta niin voit kieltäytyä. Lue sitten numeroita paremmiksi ja kilpaile tyttöjen kanssa jos se suuremman riemun tuo. Vain syntymä ja kuolema ovat pakollisia asioita - loput voit jättää tekemättä. Silloin et kyllä elä siinä välissä, mutta ei tarvinnut mitään tehdä.

Joo oon miettiny totaalikieltäytymistä pantarangaistulsem muodossa. Voisin opiskella ja olla parempi ku tytöt ja ei tarvitsisi minnekään metsään lähteä rämpimään! Sitten vielä se että osoittaisin mielipiteeni tästä suurimmasta tasa-arvo ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

JhS kirjoitti:

Olet vielä niin kovin nuori, että vuosi tuntuu pitkältä ajalta. Sillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä loppuelämäsi kannalta kun nyt kuvittelet. Suurempi merkitys on niillä taidoilla joita siellä armeijassa opit. En nyt tarkoita rynkyn purkua ja teltan pystytystä vaan ryhmätyötä, erilaisten ihmisten sietämistä ja epämiellyttävien asioiden tekemistä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Ymmärrät myös, että et ole mitenkään erikoinen. Ikäryhmässäsi on ihan yhtä osaavia ja mukavia tyyppejä, osa on jopa sinua lahjakkaampia.

Elämä ei ole miesten ja naisten välinen taistelu. He eivät ole vihollisiasi. Yritä suhtautua asiaan niin, että saat ilmaisen kokemuksen. Kokemuksen jollaista et saa sen jälkeen mistään muualta. Sotapeli livenä. Se on - ihan oikeasti on.

Esimerkkinä vaikka oma muistoni. Oli joku harjoitus ja meidät vietiin johonkin skutsiin, aamuyöllä ja yllättäen. Pienissä ryhmissä sitten palasimme kohti kassua. Kukaan ei tiennyt missä hitossa oikein olimme ja se piti aluksi selvittää. Tämä oli opetettu ja selvisi kartasta. Lähdimme etenemään ja piti ylittää vesistö tai kiertää todella pitkä matka. Kaikki kannossa olevat rojut sadeviitasta tehtyyn vettäpitävään pussiin ja uimaan. Tämäkin oli opetettu ja vesistö ylitettiin. Tunteja myöhemmin saavutimme pisteen, jossa odotti toinen ryhmä ja panssaroitu ajoneuvo. Sillä siirryimme hetken, kunnes kohtasimme tietysti "vihollisen". Alkoi taistelu ja kaikki vetivät roolinsa läpi. Päivä oli lopulta erittäin raskas, mutta siitä jäi niin hyvä muisto, että kirjoitan siitä vauvapalstalle 20 vuotta myöhemmin.

Tämä kokemus myös muutti. Siellä ymmärsi olla kiitollinen rauhasta. Ymmärsi, että sota on hirvittävä asia ja jokaisen pitäisi tehdä kaikkensa sitä välttääkseen. Ymmärsi myös omat rajansa, mutta myös sen, että ihminen pystyy aika hurjiin suorituksiin jos on pakko. Yöllä jossain vartiossa, tyhjän kiväärin kanssa pilkkiessä tajusi, että jos tilanne olisi ihan oikea ja hengenvaaralinen niin siitä jäisi todennäköisesti elinikäinen trauma.

Ei sun sitäpaitsi ole pakko mitään tehdä. Jos ei kotimaa ja menneiden sukupolvien uhraukset senvertaa kiinnosta niin voit kieltäytyä. Lue sitten numeroita paremmiksi ja kilpaile tyttöjen kanssa jos se suuremman riemun tuo. Vain syntymä ja kuolema ovat pakollisia asioita - loput voit jättää tekemättä. Silloin et kyllä elä siinä välissä, mutta ei tarvinnut mitään tehdä.

Joo oon miettiny totaalikieltäytymistä pantarangaistulsem muodossa. Voisin opiskella ja olla parempi ku tytöt ja ei tarvitsisi minnekään metsään lähteä rämpimään! Sitten vielä se että osoittaisin mielipiteeni tästä suurimmasta tasa-arvo ongelmasta.

Se voi olla hyvä idea. Kukin tavallaan ja en tuomitse. Armeija on myös muuttunut aika paljon noista omista ajoistani ja muistan kuinka hemmetin epämiellyttävää oli katkaista oma tyttöjen jahtaaminen vuodeksi. En vaan tajua, että miksi koet heidät kilpakumppaniksesi? Tuossa iässä yritin lähinnä miellyttää heitä ja päästä pussailemaan mahdollisimman montaa. Pidin heistä. Hitto, itseasiassa tein paljon itseni eteen ihan vaan tyttöjä miellyttääkseni. Mikä sinut motivoisi? Ne hyvät arvosanat, koulumenestys ja työ vai?

Kaikkea hyvää ja mieti vielä. Sitä armeijapaperiakin arvostetaan ja jos pelaat korttisi oikein niin voit saada sen hyvän työn just sillä erotuksella, että sulla on johtajakoulutus ja toisella hakijalla ei. Ei se sun tehtäväsi ole olla mikään miesten oikeuksien puolustaja tai tasa-arvon esitaistelija. Yhteiskunnassa on vääryyksiä ja epätasa-avoa vaikka kuinka, ei niistä voi kaikista välittää tai stressaantuu.

JhS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JhS kirjoitti:

Olet vielä niin kovin nuori, että vuosi tuntuu pitkältä ajalta. Sillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä loppuelämäsi kannalta kun nyt kuvittelet. Suurempi merkitys on niillä taidoilla joita siellä armeijassa opit. En nyt tarkoita rynkyn purkua ja teltan pystytystä vaan ryhmätyötä, erilaisten ihmisten sietämistä ja epämiellyttävien asioiden tekemistä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Ymmärrät myös, että et ole mitenkään erikoinen. Ikäryhmässäsi on ihan yhtä osaavia ja mukavia tyyppejä, osa on jopa sinua lahjakkaampia.

Elämä ei ole miesten ja naisten välinen taistelu. He eivät ole vihollisiasi. Yritä suhtautua asiaan niin, että saat ilmaisen kokemuksen. Kokemuksen jollaista et saa sen jälkeen mistään muualta. Sotapeli livenä. Se on - ihan oikeasti on.

Esimerkkinä vaikka oma muistoni. Oli joku harjoitus ja meidät vietiin johonkin skutsiin, aamuyöllä ja yllättäen. Pienissä ryhmissä sitten palasimme kohti kassua. Kukaan ei tiennyt missä hitossa oikein olimme ja se piti aluksi selvittää. Tämä oli opetettu ja selvisi kartasta. Lähdimme etenemään ja piti ylittää vesistö tai kiertää todella pitkä matka. Kaikki kannossa olevat rojut sadeviitasta tehtyyn vettäpitävään pussiin ja uimaan. Tämäkin oli opetettu ja vesistö ylitettiin. Tunteja myöhemmin saavutimme pisteen, jossa odotti toinen ryhmä ja panssaroitu ajoneuvo. Sillä siirryimme hetken, kunnes kohtasimme tietysti "vihollisen". Alkoi taistelu ja kaikki vetivät roolinsa läpi. Päivä oli lopulta erittäin raskas, mutta siitä jäi niin hyvä muisto, että kirjoitan siitä vauvapalstalle 20 vuotta myöhemmin.

Tämä kokemus myös muutti. Siellä ymmärsi olla kiitollinen rauhasta. Ymmärsi, että sota on hirvittävä asia ja jokaisen pitäisi tehdä kaikkensa sitä välttääkseen. Ymmärsi myös omat rajansa, mutta myös sen, että ihminen pystyy aika hurjiin suorituksiin jos on pakko. Yöllä jossain vartiossa, tyhjän kiväärin kanssa pilkkiessä tajusi, että jos tilanne olisi ihan oikea ja hengenvaaralinen niin siitä jäisi todennäköisesti elinikäinen trauma.

Ei sun sitäpaitsi ole pakko mitään tehdä. Jos ei kotimaa ja menneiden sukupolvien uhraukset senvertaa kiinnosta niin voit kieltäytyä. Lue sitten numeroita paremmiksi ja kilpaile tyttöjen kanssa jos se suuremman riemun tuo. Vain syntymä ja kuolema ovat pakollisia asioita - loput voit jättää tekemättä. Silloin et kyllä elä siinä välissä, mutta ei tarvinnut mitään tehdä.

Joo oon miettiny totaalikieltäytymistä pantarangaistulsem muodossa. Voisin opiskella ja olla parempi ku tytöt ja ei tarvitsisi minnekään metsään lähteä rämpimään! Sitten vielä se että osoittaisin mielipiteeni tästä suurimmasta tasa-arvo ongelmasta.

Se voi olla hyvä idea. Kukin tavallaan ja en tuomitse. Armeija on myös muuttunut aika paljon noista omista ajoistani ja muistan kuinka hemmetin epämiellyttävää oli katkaista oma tyttöjen jahtaaminen vuodeksi. En vaan tajua, että miksi koet heidät kilpakumppaniksesi? Tuossa iässä yritin lähinnä miellyttää heitä ja päästä pussailemaan mahdollisimman montaa. Pidin heistä. Hitto, itseasiassa tein paljon itseni eteen ihan vaan tyttöjä miellyttääkseni. Mikä sinut motivoisi? Ne hyvät arvosanat, koulumenestys ja työ vai?

Kaikkea hyvää ja mieti vielä. Sitä armeijapaperiakin arvostetaan ja jos pelaat korttisi oikein niin voit saada sen hyvän työn just sillä erotuksella, että sulla on johtajakoulutus ja toisella hakijalla ei. Ei se sun tehtäväsi ole olla mikään miesten oikeuksien puolustaja tai tasa-arvon esitaistelija. Yhteiskunnassa on vääryyksiä ja epätasa-avoa vaikka kuinka, ei niistä voi kaikista välittää tai stressaantuu.

Tämä on kuitenkin ainoa tasa-arvo ongelma joka on kirjattu lakiin ja jota valtio vapausrangaistuksen uhalla vahtii.

Et lähde armeijaaan!!!! Vvvoouuuu et lähde armeijaan armeijaa!