Miksei voi puhua joskus suoraan, jos kaveri ärsyttää?
Täällä on ollut näitä ketjuja, että minkälaiseen kaveriin et enää pidä yhteyttä jne. Aika usein niissä toistuu sama ajatus siitä, ettei viitsitä sanoa kaverille mitään suoraan, ottaa ns kissaa pöydälle, vaan vältellään, keksitään tekosyitä ja otetaan etäisyyttä. Kannetaan hiljaista kaunaa, usein varmaan aiheestakin.
Mun mielestä olisi ainakin kiva tietää, jos joku kaverini alkaisi otaa muhun etäisyyttä, että mistä on kyse. Olenko vaikka tarkoittamattani loukannut häntä. Olen joksus ottanut tällaisia asioita itse puheeksi ja lopputulokset ovat olleet usein rakentavia. Josksu on käynyt niinkin, että tialnne on kärjistynyt riidaksi, mutta lopulta olemme sopineet. Ilma on jollakin tavalla puhdistunut.
Yleensä siinä puhumattomuudessa itsellä kauna kasvaa ja oma mielikuvitus alkaa laukata, niin että alkaa nähdä sen kaverin tosi tyhmänä tyyppinä, johon kannattaakin katkaista välit. Ei anneta kaverille edes mahdollisuutta parantaa tapojaan ja pelätään liikaa riitaa jne..
ap
Kommentit (40)
Konfliktin pelko. Toisekseen, joskus ei vaan usko että huonosti käyttäytyvä kaveri muuttaisi tapojaan vaikka sille sanoisikin. Olen lakannut pitämästä yhteyttä erääseen ystävään, koska hän ei koskaan tullut käymään luonani (asumme eri paikkakunnilla, etäisyyttä pari sataa km) useista pyynnöistäni huolimatta. Jos halusin nähdä häntä, ainoa mahdollisuus oli minun matkustaa hänen luokseen. Tein sitä vuosien ajan, yksipuolisesti. Lopulta en vaan enää jaksanut. En ole kertonut hänelle miksi lopetin yhteydenpidon. Eipä hän ole kyllä kysynyt, eikä tietenkään tullut käymäänkään. Että aika helpolla hänkin luopui ystävyydestämme.
Niin.. mitenköhän kaveruus voi yleensä säilyä, jos ei olla avoimia ja oteta esiin mieltä vaivaavia asioita? Oon mietinyt tätä, että juuri se puhumattomuus voi ajan mittaan tuottaa pahaa oloa ja etäännyttää ihmiset toisistaan. Oon huomannut, että joillakin ihmisillä, joilla on vaikea puhua avoimesti asioista, voi olla ikävä tapa piikitellä ja vihjailla. Paha olo siis tihkuu kuitenkin läpi tavalla tai tosella.
ap
Mun mielestä olisi kyllä epämiellyttävä ajatus, jos saisin tietää, että kaveri, jonka kanssa yhteydenpito on jäänyt, olisi pettynyt ja vihainen mulle jostakin piintyneestä tavastani. Eli vaikka siitä, että kaveri olisi viimeisen viiden vuoden aikana käynyt useammin minun luonani kylässä kuin päinvastoin. Tai olishan se hyvä tietää, sitten voisimme puhua asiasta. Ei kai siinä ihan huonosti voisi käydä, jos niin pitkälle päästäisiin. Mutta jos koko ihminen haihtuisi pikku hiljaa lopullisesti elämästäni, enkä koskaan saisi tietää miksi.. Ei hyvä.
Kyllä se "ilma" puhdistuu ilman riitaakin.
Riita kertoo ettei osata puhua ja kuunnella.
Mutta kompit sille että keskustellaan.
Sitä voi olla jo aika vihainen ja raivoissaan siinä vaiheessa kun päättää ottaa puheeksi jonkin ikävän asian. Yleensä sitä on kai pitkään katellut tilannetta, odottanut muutosta. Mieluummin on sitten hiljaa, ettei räjähtäisi.
Ei tule nyt kyllä mieleen yhtään tapausta, jossa olisin sanonut kaverille ongelmasta ja hän olisi jotenkin alkanut skarpata asiassa... Seuraus on ollut vain riita minun leimautuminen pikkumaiseksi.
Esim. yhdelle sanoin etten kestä hänen jatkuvaa valitustaan (kyseessä oli siis todellinen ammattivalittaja, ei mikään osa-aikaharrastelija), ja pyysin että hän vähentäisi sitä silloin kun olemme yhdessä. Ei vaikutusta.
Toiselle sanoin, että hän juo liikaa ja on humalassa häijy ja hankala. Ei vaikutusta juomatapoihin eikä käytökseen.
Kolmatta pyysin olemaan arvostelematta ulkonäköäni (!) koska se on loukkaavaa ja kuka fiksu nyt muutenkaan niin tekee. Ei vaikutusta.
On kaunis periaate olla avoin, mutta kun niin tekee, kannattaa varautua ettei se auta mitään.
Mun mielstä vaikeasti puheeksi otettavia asioita ovat esim. jos kaveri jatkuvasti myöhästelee, tekee ohareita, kaverin lapsi lyö muita lapsia ja äiti ei puutu asiaan, joku töksäyttelee ja loukkaa muita tai piikittelee tai on ärsyttävän kaikkitietävä.
Olen ottanut näitä asioita puheeksi. Ei ollut helppoa, mutta kunnon keskustelut on aina syntynyt. Ei se niin kamalaa ole.
ap
Niin, kai sitä voi tehdä vaan osuutensa, kuten nro 9. Toinen tajuaa tai sitten ei. Omalla kohdallani jälkimmäisessä tapauksessa kaveruus ei ole yleensä jatkunut vaan jatkanut luonnollista kuihtumistaan.
ap
Oon ollut kyllä myöhemmin kiitollinen, kun muutama ystävä varoitti mua nuorempana muutamista asioista, joihin meinasin elämässni haksahtaa. Aika moni oli hiljaa, eikä halunnut puuttua mitenkään.
Onko parempi haukkua kaveria sitten av-palstalla vaikka siitä, jos se ei ole vaikka jaksanut vuoteen pitää yhteyttä tms, kuin ottaa asia puheeksi sen ihmisen kanssa?
Mulla ärsytykset ovat koskeneet ei niin läheisiä kavereita, joten koen luontevammaksi rajoittaa yhteydenpitoa. Jos todella hyvä ystävä käyttäytyisi jotenkin huonosti, niin uskoisin, että mun ystävillä kyse olisi jostain kriisistä, ja yrittäisin ymmärtää ja tukea. Ehkä silloin voisin lopulta ottaa asian puheeksi, jos käytös dipalaisi normaaoiksi.
Kyllä aikuiset ihmist pelkäävät riitaa. Niin minäkin, myönnän.
ap
Viestistä 28 tuli mieleen, että ehkä voisi miettiä miten itse suhtautuisi kaveriin, joka omien vaikeuksiensa vuoksi on pitänyt etäisyyttä eli ei ole jaksanut pitää yhteyttä. Mulla on ollut ihan ikävä sellaisia ystäviä. Saattaa kuitenkin tuntua vaikealta ottaa selliseen kaveriin yhteyttä "jos se haluaa olla rauhassa". Ehkä sinuna ottaisin vanhoihin kavereihin yhteyttä, tai johonkin heistä, jos olisin varma, että haluan sitä itse ja etten haluaisi syyttää heitä. Kyllä kai sen sitten huomaa onko enää luontevaa pitää yhteyttä heihin.
Mun mielestä yksi kaveri teki kerran vuosia sitten hienosti kun hän sanoi, että nyt on yksi asia, joka tekee niin kipeää,ettei hän pysty pitämään yhteyttä. Hän vielä sanoi, ettei tämä johdu minusta. Meni muutamia vuosia, hänen asiansa selvisi ja aloimme taas pitää yhteyttä. Minusta tuo oli reilua.
Tuommoisia nro 31:n mainitsemia lapsellisia ihmissuhteilla pelaajia kartan. En ole halunnut jatkaa kaveruutta sellaisen kanssa, joka on paljastunut hyvistä (=ihanista) puolistaan huolimatta tällaiseksi pelaajaksi ja hyötyajattelijaksi. Mua pelottaa sellaiset ihmiset enkä pidä heitä ihan rehellisinä. Kokemukseni mukaan tuollainen piirre ihmisessä on aika sitkeässä. Olen huomannut, että jotkut tarpeeksi vahvat, suositut ja iloiset ihmiset voivat tulla toimeen ja olla ystäviä tällaisten ihmisten kanssa. Itse en siihen pysty. Mulla taitaa olla itsellänikin opittavaa tässä suhteessa.
Monikohan on ottanut MINUUN etäisyyttä?
Miksiköhän nro 3 matkustit kaikki ne vuodet kaverisi luokse, mutta et koskaan ottanut asiaa puheeksi?
Mä en pelkää riitaa mutta mulla ei vaan ole minkäänlaista aikaa tai jaksamista sellaiselle naurettavalle draamalle :/ paitsi hitto nyt rupesi just pelottamaan tän ketjun jälkeen onko jotain rasittavaa yhteydenottoa tulossa kun en ole pitänyt vuoteen yhteyttä erääseen ihan tarkoituksella ja ajattelin jo olevani vapaa..mutta täällä nyt sitten kehotetaan "kysymään ja selvittämään asia"..! Älkää!
Eihän se nyt pakollista ole ottaa yhteyttä, jos on varma siitä, että parempi pitää etäisyyttä:)
Et kai tarkoita, että asioista suoraan ja avoimesti puhuminen olisi ihan aina naurettavaa draamaa? Joskus sillä asioitten puheeksiottamisella on oma paikkansa ja sitä tässä just lähdin miettimään, että milloin se olisi viisasta (ja milloin ei..).
ap
Kuule hei, täällä AV:llä on paljon helpompi tuulettaa kaikki asiat ihan suoraan ja haukkua tyhmästi käyttäytyviä kavereitaan. Etkö oo tätä tajunnu, häh??
Sori kirjoitusvirheet.
ap