Hei sinä kaunis nainen! Miltä tuntuu olla kaunis?

Osaan asettua ilkeiden, kateellisten ja kateroituneiden naisten yläpuolelle.

Jäävät siis omaan arvoonsa.

Pystyn jatkamaan elämääni edelleen eteenpäin onnellisena ja vahvana👍🏻

Samoin kuin kauneus niin monen naisen " rumuus" on pelkkää luuloa. Kannattaa ottaa huomioon meikit jne. Monen kauneus facebookissa jne on pelkän kuvankäsittelyn tulosta. Se tekee ihmeitä. Meikitöntä laittamatonta kauneutta ei erityisen usein näe.

Vierailija kirjoitti:

Samoin kuin kauneus niin monen naisen " rumuus" on pelkkää luuloa. Kannattaa ottaa huomioon meikit jne. Monen kauneus facebookissa jne on pelkän kuvankäsittelyn tulosta. Se tekee ihmeitä. Meikitöntä laittamatonta kauneutta ei erityisen usein näe.

En käytä meikkiä lähes koskaan, ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Huulipunaa pelkästään lähinnä. Enkä myöskään photoshoppaa kuvia.

En kyllä tiedä olenko kaunis, mutta joskus on niin sanottu. Ehkä ne on vain kohteliasta höpötystä.

T. 35/36

Mä olin kaunis nainen, nyt nelikymppisenä noh, ikäiseni näköinen. Minulla on aina ollut paljon miespuolisia kavereita, luulin olevani lähinnä yksi heistä mutta nyt jälkeenpäin moni heistä on sanout olleensa todella ihastunut minuun. :( Onneksi en tiennyt tuolloin ja nyt näin täti-ikäisenä kun sekä parhaalla miespuolisella ystävälläni on todella kaunis vaimo ja minulla ihan kivannäköinen mies voidaan naureskella näille jutuille.

Olen kaunis väärien ihmisten silmissä. Ne, joista itse kiinnostun, eivät kiinnostu minusta.

Tasoteoreetikon mukaan todennäköisesti olen siis 9,5, joka on vain 10-miesten perään, eikä taso riitä niihin.

Vierailija kirjoitti:

Puhdistakaa meikki kasvoilta ja katsokaa päuvänvalossa kasvojanne. Melko harva nainen on silloin enää kaunis. Kauniin naisen kauneus on tehtyä yleensä.

Meikki korostaa kauniita piirteitä. Meikki ei itsessään tee kenestäkään kaunista.

Olen kuulema kaunis. Mutta omasta mielestäni olen aivan kuin kaikki muutkin, tavallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhdistakaa meikki kasvoilta ja katsokaa päuvänvalossa kasvojanne. Melko harva nainen on silloin enää kaunis. Kauniin naisen kauneus on tehtyä yleensä.

Meikki korostaa kauniita piirteitä. Meikki ei itsessään tee kenestäkään kaunista.

Totaalirepeäminen tälle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhdistakaa meikki kasvoilta ja katsokaa päuvänvalossa kasvojanne. Melko harva nainen on silloin enää kaunis. Kauniin naisen kauneus on tehtyä yleensä.

Meikki korostaa kauniita piirteitä. Meikki ei itsessään tee kenestäkään kaunista.

Totaalirepeäminen tälle :D

Meikki tosiaan vain korostaa.

Olin nuorena kaunis, mutta en tiennyt sitä. Jälkikäteen ajateltuna, huomiota sai paljon enemmän. Senhän huomaa ihan joka päivä: vaatteet ja meikki kuntoon ja ovet avautuvat ja kaikki alkaa soljua. Ulkonäöllä on paljonkin vaikutusta, sen huomaa, kun edun menettää.

Näin tämän ketjun ja unohdinkin jo, mutta tämänpäiväinen tapahtuma toi kauneuden hyödyt ja haitat mieleeni.

Sain soiton postin kuljetuspalvelusta, mukava miesääni kertoi, että tuo kohta paketin. Oikein puhelias ja kohtelias oli kun neuvoin tietä ja ajoi kerran harhaankin ja vitsaili asiasta.

Menin sitten aukaisemaan ovea ja naureskelin, että löysit kuitenkin perille. Miestä ei enää naurattanut ja jotenkin jäätyi ihan täysin. Vanhempi mies kyseessä, itseäni noin 20 vuotta sanoisin. Itse yritin kohteliaasti jutella, mutta oli kyllä niin vaisua.

Näin on sattunut aikaisemminkin eri tilanteissa, ilmeisesti äänestäminen päätellen odotetaan jotenkin rempseää maatalonemäntää huivi päässä ja sitten yllättytään ja häkellytään. Että miten koen kauneuden.. sekä että, puolensa ja puolensa. Enkä ole mikään yli meikattu blondi. Enempi klassinen suurisilmäinen brunetti.

En usko, että olet ruma. Kauneus on hyvin pitkälti sitä, että laittaa hiukset ja meikit nätisti ja pukeutuu hyvin.

Olen huomannut että kauneus auttaa parisuhdeasioissa. Uuden suhteen saan käytännössä aina kun vaan haluan, ja saan vielä valkata miehen haluamistani vaihtoehdoista.

Työelämässä kauneus on sitten vähän mutkikkaampi homma. Työpaikan miehiltä saan usein ei-toivottua huomiota, mikä on rasittavaa, ja jotkut naiskollegat ovat välillä kateellisia ja tylyjä.

Minua on sanottu kauniiksi miesten ja naistenkin suusta. Itse olen kadehtinut hoikkuutta ja siroutta, sitä, miten jotkut eivät liho helposti. En haluaisi olla lyhyempi kuin nyt olen (170 cm), mutta sirompaa luustoa olen kadehtinut. Itse olen melko rotevaa rakennetta, isot kädet ja jalat ja leveät hartiat, lantio ei ole onneksi kapea hartioihin nähden. Jotkut miehet ovat minua sanoneetkin isoluiseksi, mikä on tylsää, kun luitteni koolle en voi mitään. Nämä miehet ovat sellaisia, että jos mulla olisi ollut joku muu epäkohta ulkonäössäni, esim. ohuet hiukset, he kyllä olisivat kertoneet siitä minulle. Silti samat miehet ovat kehuneet minua kauniiksi. En oikeastaan tiedä sisimmässäni, olenko kaunis, välillä on sellainen olo, että olen ruma. 

Ärsyttää kun miehet tuijottaa. En viitsi korostaa pukeutumisella juurikaan kroppaani, tulee jostain syystä tyrkky olo.

Mä olen kai kaunis, mutta olen myös tosi ujo. Jotenkin annan itsestäni kovan ja ylpeän kuvan. Johtuu kai tuosta ujoudesta, ja ihmiset kai ajattelee, että tuon näköinen ihminen ei voi olla ujo. Ihmisille on tullutkin ihan sitten yllätyksenä, että mä olen aika herkkä enkä yhtään ylpeä. Jokin aika sitten itkin erään henkilön läsnäollessa, ja hänen käsityksensä minusta taisi muuttua kertaheitolla. On sen jälkeen ollut tosi paljon ystävällisempi ja luonnollisempi.

Jotkut naiset on tosi ilkeitäkin jopa, sulkevat mielellään pois joukosta ym. Ei tunnu kivalta. Miehet katselee kyllä, ja minua se oikeastaan ahdistaa. Myös nuoremmat miehet hakeutuvat seuraan ja makeilevat. Se ei tunnu kivalta, en tosiaan ole mikään puuma. Juttelen mielelläni kyllä, mutta hermostun, jos näen, että minua katsellaan sillä lailla kiinnostuneesti.

Olen vaalea, pitkä ja hoikka. En pidä itse itseäni kauniina, minussa on paljon piirteitä, joista en pidä. Luulisin, että hyvä ulkonäkö ja tosi rautainen itsetunto saattavat viedä menestykseen. Kauneus ja ujous ei ole hyvä yhdistelmä. Se tulkitaan usein ylimielisyydeksi ja toisaalta ujo ihminen ei uskalla ängetä muiden ohi, myydä itseään työnantajille tms.

Ihan perseestä. Menin nuorena naimisiin alfa-miehen kanssa joka oli silloin rakastunut minuun, mä en ehkä niinkään, mutta ajattelin että mennään nyt niin saan perheen ja lapset. Oltiin yhdessä reilu 10 vuotta niin alfa-mieheni vaan alfaantui lisää ja tuli varallisuutta ja asemaa töissä ja yhä useammat naiset kiinnostuivat hänestä. Oma kroppani ei ollut enää entisellään synnytysten jälkeen (olen hoikka kyllä ja vaatteet päällä ei huomaa mitään mutta ilman vaatteita huomaa että rinnat melkein kadonneet) ja mies alkoi vihjailla etten täytä hänen ulkonäkövaatimuksiaan rintojen osalta. En suostunut ottamaan silikoneja joten mies sitten kertoi että häntä lähestyy niin paljon naisia että hän aikoo nyt valita niistä itselleen uuden. Näin tekikin. Heitti mut ja lapset pihalle ja uusi puoliso astui kuvioihin. Saatiin lasten asiat sovittua ja kaikki sinänsä ok mut kadehdin niitä ystäviäni jotka olivat aina ns taviksen näköisiä ja valitsivat tavismiehet jotka ovat pysyneet uskollisina ja perheet ehjinä. Itellä nyt sitten eroperhe ja viikko-viikko. Miehet yhä roikkuvat perässäni vaikka olen päälle nelikymppinen, mutten oikein saa siitä mitään iloa. Mietin tässä mitä tekis, ottaisko jonkun miehen pysyvämmin vai pysyiskö vielä tinderin karkkikaupassa. Paljon mieluummin olisin pysynyt saman (uskollisen ja tavikseen tyytyvän) miehen kanssa yhdessä mutta minkäs teit. 

En sanoisi että naiset on suoraan ilkeitä. Mutta sen huomaa kyllä osasta. Huomasi yläasteella varsinkin aikoinaan ja vasta aikusiällä ymmärsin ettei vika ollut minussa.  

Kyllä minä sen tunteen ymmärrän vaikka näen itse kauneutta kaikissa ja kehun helposti. En ole pinnallinen. 

Mutta kaikki hyvät geenit omaavat ei ole sellaisia kylmiä,koppavia itseään täynnä olevia.

Minä olen ihan ystävällinen ja ulkonäkö on vaan ulkonäkö myös toisinpäin! 

Onhan se melkosta kun itsekkin koen että työpaikka lohkeaa helpommin ja ihmiset on niin erilaisia minua kohtaanHyvässä ja pahassa. Haluaisin että ihan normaalisti vaan. Oltas samalla levelillä kaikki. 

 

Okei ehkä olen myös astetta järkevämpi, mikä vaikuttaa ihmisten käytökseen. Mutta tuntuu että oonko itserakas jos näen itsessä niin paljon positiivisia puolia? No en kait mutta en vaan viihti kauheesti aiheesta puhua kellekkään että tykkään itsestä.  

 

Mulla on kumppani johon oon rakastunut edelleen palavasti vaikka vuosia on oltu yhessä. Tyttäremme on myös upea. 

Kyllä mää sen huomaan että miehet mua paljonkin kattelee mutta siinäpä kattelevat.