Lue keskustelun säännöt.
Olen niin väsynyt - fyysisesti ja henkisesti. Vähäuniset lapset vievät järjen.
03.01.2014 |
Kaikki alkoi 6 vuotta sitten esikoisen synnyttyä. Jo ensimmäisenä yönä sairaalassa hän itki tuntikaupalla yön pimeinä tunteina. Itkua klo 24-05 jatkui kotona kuukausikaupalla ja vastasyntyneenä lapsi nukkui ehkä 15-16 tuntia/vrk, ja nekin lyhyissä pätkissä. Pikkuhiljaa yöunet alkoivat muodostua pidemmäksi, mutta lasta ei niille saanut ennen klo 24:ää.
Ikävälillä 1-2 v oli vähän helpompi jakso, ja lapsi nukahti yöunille jopa itsekseen, ilman kummempia nukutteluja klo 21-22 välillä. Mutta kun ikää tuli runsaat 2 v, alkoi taas iltakukkuminen; uni vaan ei tullut ennen klo 23:a. Ei vaikka päiväunet jäivät jo useimpina päivinä pois ja vaikka kokeilimme kaikki mahdolliset temput. Pari vuotta takkusimme sängystä ylös pomppivat ja huutelevan lapsen kanssa kaikki illat, kunnes lapsi sitten kohta 4 vuotta täytettyään alkoi jäädä sänkyynsä rauhassa lueskelemaan itsekseen, kunnes nukahtaa, kun on siihen valmis.
3 vuotta nuorempi kuopus puolestaan nukkui vauvana ja 1-vuotiaana yönsä ihan kohtuullisen hyvin. Mutta annas olla, kun tämä sankari täytti 2 vuotta. Kuin seinään, melkein päivälleen 2-vuotissynttäripäivänä loppui yöunille meno klo 21-21.30 ja alkoi armoton iltahässäkkä. Lapsi ei suostu jäämään sänkyyn ja häärii useimpina iltoina klo 23-24 asti. Kun päiväunia lääkärin määräyksestä lyhennettiin 30 minuuttiin, seurasi n. kuukauden kestänyt hyvä jakso, jolloin lapsi nukahti kohta klo 22 jälkeen. Mutta pian oltiin taas takaisin vanhassa menossa; lapsi on aivan liian virkeä nukahtamaan ennen klo 23:a, oikein hankalina öinä on virtaa riittänyt yli puolen yön. Ja tätä iloa on nyt kestänyt jo yli vuoden verran.
Aamusta lapsia herätellään arkisin klo 7.30-8.00 aikoihin, viikonloppuna nukkuvat joskus yhdeksäänkin asti, jos ei herätellä aiemmin. Unentarve on heillä varsin vähäinen ja rytmi luonnostaan hyvin iltapainotteinen.
Pitäisi kai ajatella, että mikäs meillä on hätänä. Lapset ovat terveitä ja fiksuja ja elämä muutenkin ihan hyvällä mallilla. Mutta minä vain olen ihan totaalisen uupunut tähän touhuun. Meillä ei ole kuuteen vuoteen ollut miehen kanssa yhtään ainutta yhteistä vapaata iltaa, sellaista, että olisimme viettäneet useamman tunnin kaksistaan lasten mentyä nukkumaan. Sellaista yökyläilypaikkaa ei meillä myöskään ole, johon lapset voisi molemmat jättää samalla kertaa. Ajatus tulevasta illasta ahdistaa valmiiksi jo päivällä, ja kun tuo pienempikin on saatu vihdoin nukahtamaan, nuokumme sohvalla ja katsomme telkkaria tunnin verran kunnes on pakko mennä itsekin unille.
Olen todella kateellinen niille vanhemmille, joiden lapset menevät nukkumaan klo 20 tai 21. Kaikkein pahimmalta tuntuu, kun joku sanoo ymmärtävänsä meitä, että ”meidänkin lapset välillä valvovat kymmeneen”. Niinpä, välillä, ja oikein kymmeneen! Tässä kohdin tekisi mieli kuristaa keskustelukumppani. Meillä se kymmenen on yhtä juhlaa. Iltoja, jolloin molemmat lapset nukkuvat jo kymmeneltä, on meillä maksimissaan ollut n. 5 kpl viimeisen puolen vuoden aikana. Niitä iltoja taas, kun tuo pienempi keikkuu hereillä vielä klo 23-24 välillä taas on ollut kymmeniä. Silti pitäisi jaksaa aamulla nousta töihin, hoitaa hommat hyvin ja illalla olla hyvä äiti lapsille. Joskus – aika useinkin nykyään – en vaan jaksa. Hermostun pienistä asioista, huudan lapsille, käyttäydyn lapsellisesti. Ja sitten harmittaa, hävettää ja ahdistaa entistä enemmän…
Kommentit (76)
eihän aikuisetkaan väkisin ja käskystä nukahda. toiset on illanvirkkuja, toiset ei. meillä on aina käyty myöhään nukkumaan ja herätty aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös 2 vähäunista lasta, ja yksi jonka rytmin ottaisin mieluusti meille kaikille.Ymmärrän sua todella, mutta auttaa en osaa. Nuorin nukkuu päikkärit pk:ssa, ja tarvitsee ne, sillä muuten ei jaksaisi iltaa,jos ei nuku, iltapäivästä alkaen on kiukkuinen, jos nukkuu, ilta venyy.Teit niin tai näin, ei oo hyvä.
Kuinka vanhat lapset sulla nyt siis onkaan? Mä en saanut lapsia pienenä hoitoon, yhden kerralla vain. Se ei auttanut univelkoihin.
Mulle tuli tuosta kierre. Kun lapset alkoivat nukkumaan, niin mä valvoin vuosia senkin jälkeen. Sitten älysin mennä lääkärille, joka kirjoitti mulle unilääkereseptin. Söin sen eikä mitään vaikutusta. Sitten aivan yht'äkkiä mä aloin taas nukkumaan. En tiedä mikä sen muutti, mutta olin todella onnellinen.
Voin siis samaistua täysin suhun, pitkä univelka on helvetistä.
Me alettiin jossain vaiheessa vuorottelemaan miehen kanssa. Mä valvoin viikot lasten kanssa, koska olin kotona. Lauantaisin sain nukkua niin pitkään kuin halusin, mies katsoi lapset. Sunnuntaisin oli miehen vuoro nukkua. Tuo kerta viikossa auttoi pitkälle ja vaikka ei aina saanut nukuttuakaan, niin mä vain loikoilin sängyssä, luin kirjaa ja nautin omasta ajasta hetken aikaa.
Miten lapset jaksavat olla hoidossa, kun menevät noin myöhään nukkumaan?
No miten olisi jo yrittäisitte kääntää sitä rytmiä. Lapset hereille jo puoli seitsemältä jos unen tarve on vakio niin parin viikon kuluttua luulis heidän nukahtavan iltaisin aikasemmin. Valitettavasti ette voi sitä lasten unen tarvetta lisätä.
Itselläni on 3v poika jonka kanssa alotetaan iltapuuhat kahdeksalta ja yleensä yhdeksän jälkeen on unessa. Tämä tarkoittaa sitä että aamulla ollaan seittemältä pystyssä oli sitten arki tai viikonloppu. Jos lapsenne nukkuvat keskimäärin 9 tuntia yössä ei se kauhean vähän ole. Ja jos vielä nukkuvat herättämättä teitä kertaakaan niin olkaa onnellisia (meillä herätään vähintään 2 kertaa yössä vieläkin) Nyt on tälläinen elämäntilanne mutta ei se ikuisuuksiin kestä. Meidän 10v poika on just keksinyt nukkumisen jalon taidon ja saataa viikonloppuisin vetää unta kaaliin yhteentoista. Niin ne lapset kasvaa :)
En tiedä mitä tuossa vaiheeessa voi muuta tehdä kuin olla jälkiviisas, mutta onhan tavallista että 2-vuotiailla on tuo iltaravaamisen vaihe. Lapselle tulee tarve varmistaa, ettei äiti tai isi häviä mihinkään ja että häntä rakastetaan varmasti. Jonkin aikaa elämä on sellaista, etta lapsi on vain nätisti käännytettävä ja peiteltävä yhä uudelleen, 20 kertaa illassa. Jos aikuinenkin alkaa pitää show' ta, huutaa, raivota, tai lähtee mukaan kokoamaan valtavia rituaaleja, niitä joutuu tekemään sitten jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä sentään oli miehet apuna. ,miettikääs tuo sama että olette yksin, ainoana vastuullisena vanhempana..Minusta tuo apn esimerkki on tavallista lapsielämää.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 14:44"]
Teillä sentään oli miehet apuna. ,miettikääs tuo sama että olette yksin, ainoana vastuullisena vanhempana..Minusta tuo apn esimerkki on tavallista lapsielämää.
[/quote]
Kutonen on ollut yh. Tiedän miltä se tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älkää hankkiko enempää lapsia. ajatelkaa, joillain voi olla viiskin huonosti eri rytmeissä nukkuvaa pilttiä. sori, ei heru sääliä eikä edes myötätuntoa. niin makaa kun petaa, toiset ei sitten kyllä edes makaa.
life is life.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 14:46"]
älkää hankkiko enempää lapsia. ajatelkaa, joillain voi olla viiskin huonosti eri rytmeissä nukkuvaa pilttiä. sori, ei heru sääliä eikä edes myötätuntoa. niin makaa kun petaa, toiset ei sitten kyllä edes makaa.
life is life.
[/quote]
No, ei todellakaan tulisi pieneen mieleenikään hankkia lisää lapsia. Ei ikimaailmassa! Ja juu tuttua on se, ettei myötätuntoa juuri heru... Varsinkaan niiltä paremmilta vanhemmilta, jotka "osaavat" hoitaa lapsensa oikein.
Kiitokset niille kirjoittajille, jotka vastailivat asiallisesti. Vastauksena kysymykseen rytmin kääntämisestä: sitä on toki kokeiltu pariinkin otteeseen. Lapsia (nyt 3 ja 6 v) on herätelty klo 7-7.30 välillä ja yritetty vastaavasti saada nukkumaan aikaisemmin. Yksittäisinä iltoina se onkin onnistunut, mutta suurin osa illoista menee myöhäisiksi aikaisemmasta herätyksestä huolimatta. Ainoastaan kiukkuisuus ja levottomuus lisääntyy. Tuo pienempi varsinkin on selvästi väsynyt, mutta ei kertakaikkiaan "osaa" nukahtaa aikaisemmin. Niinpä parin viikon kokeilun jälkeen kaikki ovat niin väsyneitä, että joku viikonloppu nukumme sitten kaikki univelkoja pois aamuyhdeksään ja arkisinkin mielellään sitten aletaa venyttää aamua sinne 7.30-8:aan.
Ymmärrän, etten voi lasten unentarvetta lisätä. Jos vain voisin, kääntäisin rytmin niin, että nukkuisivat esim. klo 21-22 alkaen klo 7 asti. Se nyt vain ei ole onnistunut. Näin siis mennään nyt. Ja olen tilanteeseen todella väsynyt. Pahoittelut, että jotkut tuntuvat siitä itseensä ottavan, mutta kävinpä nyt vähän purkamassa tuntojani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin aikaan teillä alkaa työpäivä? Hoitopäivä?
kiitokset kaikille, jotka olivat samma mieltä ap:n kanssa. muut saa haistaa huonosti nukutun paukun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Nukkukaa miehen kanssa vuorotellen univelkoja pois. Siis sovitte, että esim. yksi vuorokausi viikossa on kummallekin varattu lepoon ja toinen hoitaa lapset ja muun silloin. Jo tieto siitä, että välillä saa nukkua, helpottaa. ja nukkua voi vaikka autotallissa.
Oma työpäiväni alkaa joustavasti, pääsääntöisesti klo 9-10 välillä. Miehen aikaisemmin. Jos mies vie lapset hoitoon, heräävät n. 7.30 ja menevät hoitoon klo 8 jälkeen. Itse lapsia viedessäni herättelen heidät n. klo 8 ja vien hoitoon klo 9.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivaa kun on joustavat aamut. Ei tuo ikuisesti kestä. Lapset nukkuvat ihan kohtuullisesti, mutta iltakuvionne on tosiaan karannut käsistä. Kuuntele neuvoja, joita sait: vuorotelkaa nukkumisen kanssa.
Saatat myös kokea väsymyksenä ihan muita ongelmia. Kyse voi olla terveydestä, masentumisesta, sopeutumattomuudesta lapsiarkeen, ikäkriisistä jne. Kyllä te mielestäni saatte ihan normaalin määrän yöunta.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 14:29"]
Eikö lapset ole hoidossa? Meillä ainakin rytmi on sellainen, että joka päivä herätään viimeistään klo 7. Pienimmät nukahtavat klo 20, isommat valvovat siihen kymmeneen. Mutta ei nämäkään sen enempää nuku. Päikkärit vaan pois ja aamulla aikainen herätys, jos siis haluaa lapset illalla aikaisemmin nukkumaan. Unen tarve on yksilöllinen, meillä on neljä vähäunista lasta eikä sitä voi muuksi muuttaa, rytmiin tosin voi vaikuttaa.
[/quote]
Siis millä matematiikalla eivät teidän pienet nuku enempää kuin ap:n pieni (3v?)???? Jos teillä pienet lapset nukkuvat n. klo 20-7, on unen pituus n. 11 h. Vastaavasti, jos ap:n nuorempi lapsi nukkuu n. klo 23-8, on unen pituus 9 h. Ilmeisesti välillä/usein vähemmänkin, jos lapsi valvoo usein ylikin yhdentoista. Kahden tunnin (ja ylikin) ero lapsen yöunien pituudessa on valtava!!!
Ongelmanne taitaa olla siinä, että nuorempi ei jää sänkyyn odottelemaan unta, vaan hilluu ympäri kämppää? Meillä saman ikäinen, joka saattaa tunninkin valvoa omassa sängyssään, höpötellä, lukea ja odotella unta. Jossain vaiheessa uni voittaa.
Voi olla, että kaikkia ei voi tähän opettaa, mutta me olemme johdonmukaisesti pitäneet kiinni siitä, että kun iltatoimet on tehty, vanhempi lukenut iltasadun, silitellyt ja peitellyt sänkyyn, sieltä ei ole enää asiaa pois. Joskus lapsi tulee olohuoneeseen kerran tai kaksi illassa, silloin pyydetään menemään takaisin sänkyyn. Yleensä haluaa että toinen vanhemmista vie, ja sinne sitten jää.
Sängyssä pysymistä opeteltiin siinä vaiheessa, kun siirryttiin pinnasängystä pois eli lapsi pääsi ensimmäistä kertaa sängystä omin avuin. Koetteli aluksi niin, että tuli 50 kertaa illassa pois sängystä ja aina palautettiin takaisin. Viikon jaksoimme, ja sen jälkeen otimme jäähyn käyttöön. Tehtiin selväksi, että jos tulee sängystä pois, joutuu istumaan. Pari kertaa kokeili ja sittemmin on alkanut pysyä sängyssään.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 15:27"]
Kivaa kun on joustavat aamut. Ei tuo ikuisesti kestä. Lapset nukkuvat ihan kohtuullisesti, mutta iltakuvionne on tosiaan karannut käsistä. Kuuntele neuvoja, joita sait: vuorotelkaa nukkumisen kanssa.
Saatat myös kokea väsymyksenä ihan muita ongelmia. Kyse voi olla terveydestä, masentumisesta, sopeutumattomuudesta lapsiarkeen, ikäkriisistä jne. Kyllä te mielestäni saatte ihan normaalin määrän yöunta.
[/quote]
Joustavat aamut ovat ihania ja tällä hetkellä ihan elinehto itselleni. Siitäkin huolimatta, että se näkyy myös palkkapussissa. (Teen lyhennettyä päivää.)
Ymmärtääkseni tuo 8-9 h yöuni + ½ h päikkärit on aika vähän 3-vuotiaalle. (Tuon verran nukkui myös 2-vuotiaana) . Ainakin tuttavapiirissä vaikuttaa siltä, että muiden lapset nukkuvat/nukkuivat saman ikäisenä 1-4 h/vrk pidempiä unia. Mutta minkäs teet, jos enemmälle ei ole tarvetta, niin ei ole.
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 15:34"]
Ongelmanne taitaa olla siinä, että nuorempi ei jää sänkyyn odottelemaan unta, vaan hilluu ympäri kämppää? Meillä saman ikäinen, joka saattaa tunninkin valvoa omassa sängyssään, höpötellä, lukea ja odotella unta. Jossain vaiheessa uni voittaa.
Voi olla, että kaikkia ei voi tähän opettaa, mutta me olemme johdonmukaisesti pitäneet kiinni siitä, että kun iltatoimet on tehty, vanhempi lukenut iltasadun, silitellyt ja peitellyt sänkyyn, sieltä ei ole enää asiaa pois. Joskus lapsi tulee olohuoneeseen kerran tai kaksi illassa, silloin pyydetään menemään takaisin sänkyyn. Yleensä haluaa että toinen vanhemmista vie, ja sinne sitten jää.
Sängyssä pysymistä opeteltiin siinä vaiheessa, kun siirryttiin pinnasängystä pois eli lapsi pääsi ensimmäistä kertaa sängystä omin avuin. Koetteli aluksi niin, että tuli 50 kertaa illassa pois sängystä ja aina palautettiin takaisin. Viikon jaksoimme, ja sen jälkeen otimme jäähyn käyttöön. Tehtiin selväksi, että jos tulee sängystä pois, joutuu istumaan. Pari kertaa kokeili ja sittemmin on alkanut pysyä sängyssään.
[/quote]
Sänkyyn palauttelua on tehty meilläkin molempien lasten kanssa - ja paljon. Jäähyä emme sen sijaan ole kokeilleet. Olen ajatellut, että virkeys ja se, että uni ei tule, eivät olisi asioita, joista tulee rangaistus. (Meillä siis käytetään jäähyä muuten rangaistuksena tuhmuuksista.) Ehkä nyt pitäsi kuitenkin ajatella uudelleen ja kokeilla tuota jäähyttämistä, jos lapsi ei pysy sängyssään. Isomman kanssa aika tosiaan ratkaisi asian niin, että 4 täytettyään hän on ihan tyytyväisenä jäänyt sänkyyn lukemaan ja höpöttämään omiaan, vaikka unen saanti hänelläkin on aina vienyt 1-2 tuntia. En tämän pienemmän kanssa kuitenkaan jatkaisi odottaa, että kasvaa isommaksi ja järkiintyy.
Jaksamista. Meidän lasten luonnollinen unirytmi tuntuu olevan klo 23-9, siihen ainakin rytmi kääntyy helposti lomilla. Vanhemman lapsen unen tarve on kasvanut eskari-ikäisenä/ekaluokkalaisena. Ilmeisesti päivät ovat haastavampia ja liikuttuakin tulee sopivasti tai sitten vain on jokin uusi kausi.
En oikein osaa ihmeemmin neuvoa, olemme tehneet kaiken ohjeiden vastaisesti, kun mikään niistä ei toiminut. Kohta 5 v. kuopus nukahtaa lähes aina niin että aikuinen on sängyn vieressä, ja tulee usein yöllä meidän väliin nukkumaan. Yksin nukahtaminen on vielä vaikeampaa.
Jos lapsen yrittää laittaa liian aikaisin nukkumaan, nukahtamisessa menee vielä pidempään.
Teillä tilannetta saattaa pahentaa se, että stressaat ja ahdistut tilanteesta. Lapset vaistoavat sen. Mitä jos vuorottelisitte miehen kanssa iltahärdellissä? Meillä toinen hoitaa iltatoimet, iltapalan, iltapesun ja hampaiden pesun ja toinen lukee iltasadun ja tarvittaessa "nukuttaa". Tai ainakin rauhoittelee lapsen takaisin nukkumaan. Ja toinen voi olla rauhassa ja hyvällä omallatunnolla, kun on kuitenkin jo hoitanut puolet hommasta. Ja seuraavana iltana toisin päin.
Eikö lapset ole hoidossa? Meillä ainakin rytmi on sellainen, että joka päivä herätään viimeistään klo 7. Pienimmät nukahtavat klo 20, isommat valvovat siihen kymmeneen. Mutta ei nämäkään sen enempää nuku. Päikkärit vaan pois ja aamulla aikainen herätys, jos siis haluaa lapset illalla aikaisemmin nukkumaan. Unen tarve on yksilöllinen, meillä on neljä vähäunista lasta eikä sitä voi muuksi muuttaa, rytmiin tosin voi vaikuttaa.