Lue keskustelun säännöt.
Epäilen miehen motiiveja olla kanssani. Ahdistaa.
03.01.2014 |
Kamalan hankala koittaa tuoda asiani otsikossa esille, mutta koitan parhaani mukaan selittää tilanteeni.
Olen seurustellut tämän miehen kanssa nyt lähemmäs kaksi vuotta, meillä menee hyvin ja ollaan puhuttu muuttamisesta yhteen. Mies on mielestäni hyvä ihminen kaikinpuolin ja hyvä tietenkin juuri minulle. Toki hänessä on "vikoja" niinkuin kaikissa muissakin ihmisissä, mutta ne ei ole järjettömän suuria (esim. peliriippuvuus, alkoholismi).
Tästä päästäänkin ongelmaani; en voi uskoa miehen ja motiiviensa olla kanssani olevan hyvät. Tuntuu, että olen ylipäätään menettänyt uskoni hyviin ihmisiin.
Pelkään hänen olevan pohjimmiltaan jonkin sortin narsistinen hullu, jonka katala juoni on saada minut rakastumaan itseensä, rakentaa yhteinen elämä ja vuoren huipulla tönäisee minut alas nauraen räkäisesti ettei koskaan ole minua rakastanutkaan.
Tämä ajatus on hiljan hiipinyt mieleeni eli näin ei ole ollut alusta lähtien.
Voisin kuvitella huonolla isäsuhteellani sekä paskalla entisellä parisuhteella olevan jotain osuutta näihin ajatuksiin? Vai olenko vaan katsonut liikaa elokuvia ja lukenut av-palstaa?
Ajatukset tietenkin ahdistaa ja tuntuvat itsestänikin sekopäisen vainoharhaisilta, mutta en pääse niistä eroon.
En tiedä mitä odotan täältä saavani, mutta sainpahan edes johonkin avautua.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 17:01"]
Se epämukava ja paha olo on rankaisun tai koston pelkoa.
[/quote]
Ei täyspäisillä, höhlä.
[/quote]
Ei minustakaan mutta niitä täyspäisiä on kovin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 18:11"]
Ei minustakaan mutta niitä täyspäisiä on kovin vähän.
[/quote]
Totta kyllä.
Moi ap! Olen ihan samanlainen. Seurustellut puolitoista vuotta ja samat ajatukset valtaavat mielen todella usein. Välillä mietin olenko täysin vainoharhainen ja liian herkkä. Kun joka paikassa on tarinoita narsistisista hulluista, jotka valehtelevat, pettävät ja ovat kaksinaamaisia, niin sitä alkaa pelätä samaa omassa suhteessaan. Olen varmaan yliherkkä.
Ei netin välityksellä kannata luoda kuvaa ihmisistä. Osa provoilee ja osa päästää sellaisia höyryjä pois, mitä ei uskalla omalla nimellään tehdä. Yksi häiriintynyt voi luoda jatkuvasti samasta aiheesta aloituksia/viestejä, ja luoda mielikuvan siitä, että kyseessä on yleinen mielipide.
Jos ottaisin naiskuvan AV-palstalta, en olisi nykyisessä suhteessani. Todellisuudessa naiseni on aivan mahtava, ymmärtäväinen, fiksu ja minulle erittäin tärkeä. En ole täydellinen, mutta haluan olla hänelle niin hyvä mies kuin osaan.
Itselläni oli avioliiton alussa samat tunteet, varsinkin kun "ystävät" ja sukulaiset oikein lietsoivat epävarmuuttani. Mieheni on ulkomaalainen ja sai oleskeluluvan aikoinaan avioliiton perusteella eli kun menimme naimisiin. Kaikki varoittelivat että vain ja ainoastaan luvan vuoksi ja ihan varmasti kohta tulee ero ja ihan varmasti pettää ja enkö ymmärrä etten kelpaa rakastetuksi koska minulla ei ole koskaan ollut edes poikaystävää jne, jne.
Luulin että epävarmuus hellittäisi kun mies sai pysyvän oleskeluluvan ja vakituisen työn eikä enää tarvitsisi minua koska oli haluamansa saanut ja yritin sitten miestä painostaa eroamaan ja tunnustamaan ettei rakasta eikä arvosta. Yritin olla myös ilkeä ja hankala että mies tajuaisi erota mutta vieläkin olemme yhdessä vuosien päästä.
Jos mies on normaali niin hän ei ole suhteessa vääristä syistä ja voit siis huokaista helpotuksesta ja jos on väärissä syistä suhteessa niin miehessä on vika etkä voi itse asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 18:12"]
Moi ap! Olen ihan samanlainen. Seurustellut puolitoista vuotta ja samat ajatukset valtaavat mielen todella usein. Välillä mietin olenko täysin vainoharhainen ja liian herkkä. Kun joka paikassa on tarinoita narsistisista hulluista, jotka valehtelevat, pettävät ja ovat kaksinaamaisia, niin sitä alkaa pelätä samaa omassa suhteessaan. Olen varmaan yliherkkä.
[/quote]
Minusta kannattaa seurustella sellaisen kanssa, joka on henkisesti suunnilleen yhtä järeää tekoa kuin itse on. Tohtorintutkintonsa raiskauspornosarjakuvien voimin suorittaneelle kannattaa kyllä olla kunnon av-mamma, eikä mikään muodostelmaluistelija.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 18:12"]Moi ap! Olen ihan samanlainen. Seurustellut puolitoista vuotta ja samat ajatukset valtaavat mielen todella usein. Välillä mietin olenko täysin vainoharhainen ja liian herkkä. Kun joka paikassa on tarinoita narsistisista hulluista, jotka valehtelevat, pettävät ja ovat kaksinaamaisia, niin sitä alkaa pelätä samaa omassa suhteessaan. Olen varmaan yliherkkä.
[/quote] Sitä minäkin mietin, että miksi oma miesytäväni olisi yhtään sen erilaisempi kuin muutkaan sikailevat ja pettävät miehet. Välillä kun on niitä tarinoita täydellisistä ja ei-pettäisi-ikinä-miehistä jotka kuitenkin pettävät ja jättävät, usko horjuu. Eikö maailmassa oikeesti ole sydämeltään hyviä ihmisiä? Ap
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 17:01"]
Se epämukava ja paha olo on rankaisun tai koston pelkoa.
[/quote]
Ei täyspäisillä, höhlä.