OON NIIN SURULLINEN JA VIHAINEN mun " kavereille"

buaa :( olen olllut surullinen, surrut, nyt alkaa riittämään tää paska kurja elämä!! Ollaan miehen kanssa normaaleita kivoja;) ihmisiä! Meillä on ollut laajat ystävätpiirit mut nyt mulla tuntuu tosi pahalta mun lapsuudenystävien suhteen! SIIS TOSI PASKALTA :(( JA VÄÄRÄLTÄ!



Opiskelen kaukana muualla ja koko pitkän talven olen pitänyt yhteyttä heihin. He ovat lähes kaikki muuttaneet takaisin sinne mistä olemme kotoisin. Koko talven kaikkia suunnitelmia et kesällä sitten nähdään, tehdään sitä ja tätä, mennään laivalle ym. Kesä on kohta loppu ja 2 vkon päästä minulla alkaa opiskelut ja EMME OLE NÄHNEET KERTAAKAAN EMMEKÄ TEHNEET MITÄÄN YHDESSÄ...



Kesä/heinäkuun soittelin ja ehdottelin illanistujaisia ym. Juhannuksena ihmettelin kun kaikki olivat samassa paikassa ja meitä ei pyydetty sinne. En tiedä miksi. Mitään pahaa en ole tehnyt. Päin vastoin olen arvostanut ystävyyttäni lapsuudenystäviin, toivonut pääseväni kummiksi, toivonut ja kuvitellut heidät häihini, toivonut ja kuvitellut yhteisiä illanistujaisia ja reissuja JOTKA EIVÄT TULE IKINÄ TOTEUTUMAAN!!??





TUNTUU NIIN PAHALTA!!! en tiedä mistä tämä johtuu ja olen oikeasti masentunut niin että ulkona esim itken tätä asiaa...noloa. olen täysin normaali/hyvännäköinen tyyppi.... en ilkeile ym. Tää asia vaatii unettomia öitä. Soitellut olen, mikään ei auta. Jos suoraan kysyy tulee vain riita, eivät ehdi tavata yms. MITÄ HELVETTIÄ MÄ TEEN??





Kutsunko esim häihin vain sukulaiset ja muutaman vieraamman ystäväpariskunnan enkä pidä enää monen vuoden yrityksistä huolimatta näihin " KAVEREIHIN" mitää yhteyttä :`(? eiväthän hekään pidä minuun :((



auttakaa