Lue keskustelun säännöt.
OON NIIN SURULLINEN JA VIHAINEN mun " kavereille"
22.07.2006 |
buaa :( olen olllut surullinen, surrut, nyt alkaa riittämään tää paska kurja elämä!! Ollaan miehen kanssa normaaleita kivoja;) ihmisiä! Meillä on ollut laajat ystävätpiirit mut nyt mulla tuntuu tosi pahalta mun lapsuudenystävien suhteen! SIIS TOSI PASKALTA :(( JA VÄÄRÄLTÄ!
Opiskelen kaukana muualla ja koko pitkän talven olen pitänyt yhteyttä heihin. He ovat lähes kaikki muuttaneet takaisin sinne mistä olemme kotoisin. Koko talven kaikkia suunnitelmia et kesällä sitten nähdään, tehdään sitä ja tätä, mennään laivalle ym. Kesä on kohta loppu ja 2 vkon päästä minulla alkaa opiskelut ja EMME OLE NÄHNEET KERTAAKAAN EMMEKÄ TEHNEET MITÄÄN YHDESSÄ...
Kesä/heinäkuun soittelin ja ehdottelin illanistujaisia ym. Juhannuksena ihmettelin kun kaikki olivat samassa paikassa ja meitä ei pyydetty sinne. En tiedä miksi. Mitään pahaa en ole tehnyt. Päin vastoin olen arvostanut ystävyyttäni lapsuudenystäviin, toivonut pääseväni kummiksi, toivonut ja kuvitellut heidät häihini, toivonut ja kuvitellut yhteisiä illanistujaisia ja reissuja JOTKA EIVÄT TULE IKINÄ TOTEUTUMAAN!!??
TUNTUU NIIN PAHALTA!!! en tiedä mistä tämä johtuu ja olen oikeasti masentunut niin että ulkona esim itken tätä asiaa...noloa. olen täysin normaali/hyvännäköinen tyyppi.... en ilkeile ym. Tää asia vaatii unettomia öitä. Soitellut olen, mikään ei auta. Jos suoraan kysyy tulee vain riita, eivät ehdi tavata yms. MITÄ HELVETTIÄ MÄ TEEN??
Kutsunko esim häihin vain sukulaiset ja muutaman vieraamman ystäväpariskunnan enkä pidä enää monen vuoden yrityksistä huolimatta näihin " KAVEREIHIN" mitää yhteyttä :`(? eiväthän hekään pidä minuun :((
auttakaa
Kommentit (41)
Ystävyyteen kun ei sitouduta samalla tavalla kuin parisuhteeseen, niin sitten ystävyyttä saa muka väärinkäyttää miten vaan :( Se tässä elämässä on juuri niin epäreilua, että vaikka ei olisi saanut mitään helpolla ja on ollut vaikeuksia, se ei estä toisia kuitenkin jossain vaiheessa kääntämästä sitä niin, että ovatkin kateellisia sinulle..! Mikä tuntuu tietysti uskomattomalta, kun ystävien pitäisi tietää taustatkin :(
Jos joku näistä ystävistäsi on ollut sinulle läheisempi kuin joku muu, niin ehkä voisit kääntyä hänen puoleensa? On vaikea uskoa, että entisistä (?) ystävistä olisi tullut niin kovasydämisiä, etteivät yhtään välitä siitä miltä sinusta tuntuu. Viimeistään sitten kun kerrot sen, eivät voi väistellä tosiasioita... Kauheaa laittaa kaikki peliin ja lähestyä ongelmaa suoraan, mutta ihan syvältä nuo tuollaiset tekosyyt ja väistöliikkeetkin, mitä nuo kaverisi nyt harrastavat.
Jos se yhtään parantaa oloasi, niin voi olla, ettei niiden vanhojen kavereiden kanssa enää loppujen lopuksi ole niin paljon yhteistä... jos ovat muuttuneet tuollaisiksi. Ehkä teistä onkin tullut erilaisia -mikä olisi tässä tapauksessa sinun eduksesi! Mutta vaikeaahan se on aikuisiällä hankkia uusia ystäviä, ymmärrän. Silti niitä aina jostain löytyy kuitenkin. Itse olen tutustunut hirveän paljon uusiin kivoihin ihmisiin sen jälkeen, kun meille tuli lapsi. Äitituttuja saa helposti... se on vähän niinkuin koiraihmisillä -aina voi jutella toisen äidin kanssa lapsista, ja siitä se sitten lähtee. Ehkä valoa tulevaisuuteen..?!
Vielä kerran kovasti tsemppiä sinulle!!! Mahtavaa, että sinulla on se ihana mies rinnalla. Siinä ei muuten ole mitään noloa, että mies on paras ystävä. Hänen kanssaanhan sitä suurimman osan ajastakin jakaa -miksei siis myös henkisen puolen?! Minusta se on tosi hienoa, jos puoliso on myös paras ystävä :)
t. 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oltiin paita ja peppu-mentaliteetilla yhdessä, koettiin kaikkea kunnes opiskelujen jälkeen erkaannuttiin. Alkoi valjeta erinäisiä ongelmia: ystävänäni pitänyt ihminen olikin kadehtinut minua vähän kaikesta.
Olin muka liian kaunis (ei pyytänyt minua baarireissuille mukaan, koska kuulemma vein kaikki miehet), sain kaikkea kivaa, koska olin ainut lapsi, mulla oli liian ihana mies (ei voinut omansa kanssa keskustella mistään järkevästä), menin ekana naimisiin (joutui itse pakottamaan miehensä kosimaan), ja pääsin opintojen jälkeen kivaan duuniin. Kaiken huippu oli, että sain suloisen lapsen, eikä hänelle kuulunut sellaista...
Tämän kaiken hän huusi kasvoilleni, kun ihmettelin, miksei enää olla nähty/käyty kahvilla/shoppailemassa/leffassa. Että se siitä parhaasta kaverista. Mulla on muitakin hyviä ystäviä, parempia.
27, miten sun tapauksessa se kateus on ilmennyt? olisi tosi kiva kuulla:)
23, tahdon tutustua :) ehdottomasti! naisella ei voi olla liikaa ystäviä eikä kenkiä...
29 ihana kirjoitus! tuntui että osuit naulan kantaan.. jotenkin syvällä sielussani mietin että en ole tehnyt mitään väärin ja he ovat sisäänpäinlämpiäviä kun tekevät näin...tms. eli pikkukaupunkisyndrooma :<... ääh.
31 ja 32 kiitos:) halit*
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet samanhenkinen ihminen :)
t. 23
Vierailija:
23, tahdon tutustua :) ehdottomasti! naisella ei voi olla liikaa ystäviä eikä kenkiä...
ap
Mulla on email
weeruska6@luukku. com jos haluat(te) kirjoitella! Olen 24v.
t. ap:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovittiin että tavataan illalla. Soitin heille kun ei kavereista kuulunut mitään, olivat lähteneet juhlimaan ilman minua. Soitan että voitaisiinko nähdä, sanovat että kaikki ovat kotona, eivät jaksa lähteä minnekään. Menen yhden kaverin luokse yllätyskäynnille, kaikki ovatkin siellä! Arkisin yleensä sovin heidän joukkoon, mutta kun oli tiedossa esim. baari-ilta " unohtivat" minut. Tässä vähän esimerkkejä. Nyt ei olla enää kovin hyviä kavereita, en jaksanut enää pettyä. Ja jos joku ajattelee että eivät siksi halunneet olla kanssani, koska vedän perseet tai nolaan heidät, niin kyse ei ollut siitä. Enkä ollut edes mikään iskijä tyyppi, mutta miehet ehkä kiinnittivät minuun eniten huomiota. Nyt olen saanut yhden uuden kaverin ja hyvin menee, kun en ole enää edes niin kaunis tai hyväkroppainen.
Mä kirjoitan sun meiliosoitteeseen. Jos/kun muutatte pk-seudulle, niin voit aina ottaa yhteyttä. Ok? :)
t. 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylässä:)
grillausta ja hyvää valkkaria=)
ap
Kirjottelen sulle.
Vierailija:
grillausta ja hyvää valkkaria=)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuules, voiskos mitenkään olla mahdollista että ystäväsi hääräävät sulle polttareita eivätkä voi olla tekemisissä kanssasi paljastumatta? Heillä on varmaan kädet täynnä työtä niiden kanssa...voisiko olla?
Onko kukaan ystävistäsi korkeakoulutettu? Se kun tuntuu aika usein tekevän eroa nuorten aikuisten keskelle... ainakin musta tuntuu että ei-korkeakoulutetut eivät oikein tahdo olla samoissa sfääreissä korkeakoulua parhaillaan käyvien kanssa. Sen jälkeen erot tasottuvat kun koulutus ei ole tärkeintä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtoehdot ovat;
-aikaa ei ole oikeasti ollut. Mulla saattaa kulua joskus vuosikin ettei jonkun ystävän kanssa nähdä mutta se ei vähennä ystävyyttämme ollenkaan. Ja olemme puhuneetkin asiasta. Useampi ystäväni on viettänyt vuosia ulkomailla ja edelleen olemme tosi läheisiä. Tosi ystävyys ei ole kiinni siitä kuinka usein tapaa.
-Kaikki ystävyyssuhteet ei säily läpi elämän. Minulla on vain yksi ystävä jäljellä kouluajoilta. Ihmiset kasvaa, muuttuu ja elämä vie eri suuntiin ilman sen kummempaa dramatiikkaa. Tilalle voi saada uusia ystäviä, uusia hengenheimolaisia. Koetko olevasi edelleen samalla aaltopituudella näitten kavereittesi kanssa? Oletteko sielunystäviä?Silloin tuskin kyse on tästä.
-Tai sitten he oikeasti ovat ei-niin-hyviä-ystäviä ja ns savustavat sinua piiristään ulos. Sinuna en silloin viitsisi vaivautua, löydät kyllä parempia ystäviä kuten täälläkin olet jo huomannutkin. :)
Tsemppiä!
pienemmästä paikasta (jossa kaikki asuneet lapsuutensa ja asuvat hautaan asti) niin he elävät ihan eri todellisuudessa missä sinä. Miten sen selittäisi... He eivät ole ehkä koskaan edes tahtoneet pois, sinua voidaan pitää (tiedostamatta, vain alitajuntaisesti) " porukan petturina" .
Ja ehkä sinä et enää kuulu heidän maailmaansa. Jos kkaikki tuntevat asiat ja ihmiset joista puhutaan, niin on kummallista jos porukassa tyyppi joka ei ole kuullutkaan että Lahtisen navetta paloi, tai että Virtasen vanha ukko kuoli, tai että Kalle jätti nyt lopullisesti kyläkaupan pidon vävypojalleen... Ja vielä jos sinä erehdyt puhumaan jostakin mistä kaverisi " eivät tiedä mitään" , vaikka kuinka mukavaa on kun on video vuokraamo vastapäätä, he voivat (taas ehkä eivät edes tiedostaen vaan alitajuntaisesti) tulkita sen jotenkin väärin.
Mutta tosiaan, aika kuluu ja asiat muuttuvat. Opiskelujen ymv. vuoksi kaverit vaihtuvat, osa säilyy mutta eipä se yläasteen jengikään enää yhteyksiä pahemmin pidä keskenään. Loistava yhteishenki ja porukkafiilis vain hävisi, kun porukka (opiskelujen vuoksi) hieman hajaantui ymv. mitään riitoja ei koskaan ollut.
Ap:n tapauksessa on ilmeisesti vielä sekin, että muut jäivät tuttuun paikkaan. Minä omalla tavallani " halveksun" ihmisiä jotka eivät koskaan lähde pois kotipaikkakunnaltaan... Olen liikaa katsellut sitä meininkiä, vaikka periatteessa mukavia ihmisiä, osa todella sivistyneitäkin, mutta jotenkin se " samoihin piireihin kangistuminen" on ahdistavaa.
Samat tyypit olleet ala-asteelta asti samoissa porukoissa, kaikki tietävät toisten asiat jne. Toki tuollainen pikkupaikan meininki on omalla tavallaan ihan hyvääkin, MUTTA kun minusta ihmisen pitää saada perspektiiviä asioihin. On hyvä joskus asua muualla, ihan vaikka vuosi toisella paikkakunnalla, tai miksei vaikka pidempään ja ulkomailla, sillä ei ole väliä. Mutta minusta pitää sitä kokea muutakin kun se oman kylän meininki, koska voi yllättyä ja löytää jotain vielä parempaa, tai toisaalta palata 110% varmana takaisin kotiin, tietäen että se on maailman paras paikka...!:)
Eli eivät kuulu tuohon joukkoon joka ei koskaan lähde kotoa.
jos sä asut kaukana, yhteys hiipuu väistämättä. Thats life, hyväksy se.
Asuuko siellä esim. vanhempasi???
Miksi et mene sinne tapaamaan sukua ja kavereitasi? Asutko kaukana siitä paikasta, missä kaverisi ovat?? Ymmärrän kavereitasi, jos itse olet vaikka Lahdessa ja kaverit jossain Kiimingissä.
Odotatko kavereitasi vaan teille???
Vierailija:
pienemmästä paikasta (jossa kaikki asuneet lapsuutensa ja asuvat hautaan asti) niin he elävät ihan eri todellisuudessa missä sinä. Miten sen selittäisi... He eivät ole ehkä koskaan edes tahtoneet pois, sinua voidaan pitää (tiedostamatta, vain alitajuntaisesti) " porukan petturina" .Ja ehkä sinä et enää kuulu heidän maailmaansa. Jos kkaikki tuntevat asiat ja ihmiset joista puhutaan, niin on kummallista jos porukassa tyyppi joka ei ole kuullutkaan että Lahtisen navetta paloi, tai että Virtasen vanha ukko kuoli, tai että Kalle jätti nyt lopullisesti kyläkaupan pidon vävypojalleen... Ja vielä jos sinä erehdyt puhumaan jostakin mistä kaverisi " eivät tiedä mitään" , vaikka kuinka mukavaa on kun on video vuokraamo vastapäätä, he voivat (taas ehkä eivät edes tiedostaen vaan alitajuntaisesti) tulkita sen jotenkin väärin.
Ehkä tää entiseen kotipaikkaansa jäänyt kaveriporukkaa tuntee olevansa enemmän yhtä. Näkeevät toisiaan joka päivä jne. joten ovat läheisempiä keskenään. Jotkut ihmiset vieraantuu ystävistään jos ei näe suurinpiirtein päivittäin. Itse taas saatan nähdä ystäviä kerran vuodessa tai niinkuin nyt tapasin kymmenen vuoden (!!!!) jälkeen yhden ystävistäni niin samalla tavalla juttua riitti kuin aina ennenkin ja yhteenkuuluvuuden tunne oli sama =)
Haluaisitko tutustua? Olen itse Helsingistä.
t. 23