Mikä haukkumasana satuttais sua eniten?

myös lehmä tai läski, tai isopillu, siis kaikki nuo aika henkilökohtaiset olisi kauheita. En tiedä, huora tai lutka ei niinkään satuttaisi...

Ton ekan oon joskus kuullutkin (lapsena lähinnä) mutta jälkimmäistä en koskaan...vielä..

Äitini suusta " kiittämätön kakara" on aika paha koska olen häntä auttanut aina.

Lähinnä vaan tekisi haukkujasta typerän ja epäuskottavan.



Joku tyhmä, tylsä, ruma,... Ne tuntuisi pahemmalta.

Kauheinta olisi kuulla etenkin jonkun rakastamansa ihmisen suusta olevansa "täysin turha ihminen, yhdentekevä".

Isäni suusta, vaikken ollut tehnyt mitään pahaa. Ja siksi tuli paha mieli koska isäni ja äitini vihasivat toisiaan silloin. Useamman vuoden mykkäkouluakin jo pitivät toisilleen eron jälkeen.

Muistan edelleen vaikka tapahtumasta on useita vuosia.

akka

Jumalan valitusta kansasta.

Se satuttaa syvälle sydämeen.



Minua saa nimitellä ihan miten lystää.

paitsi jos sen sanoo joku harvahampainen ihminen jolla silmät sojottaa minne lystää. Silloin voin todeta että onneksi en ole yksin.



Huorittelu pikemminkin huvittaa paitsi jos sen sanoo oma mies tai omat vanhemmat...



Eli loukkaavuus ei välttämättä ole kiinni siitä mitä sanoo vaan kuka sanoo.

Huora on niin käytetty (haha) haukkumasana, että eipä se juuri jaksaisi edes loukata. Vaikka eipä mua siksi ole edes kertaakaan kutsuttu.



Ehkä joku lehmä. Sekin ehkä vaan naurattaisi.



Vastaan kuitenkin että huono äiti.

tai joku muu selkeesti painoon viittaava. (aina lapsena veljet kiusas siitä niin paljon et on edelleen tosi arka aihe)



ja sit toisena oikeestaa mikä tahansa haukkuminen mitä mies sanois. tiedän, vihasena tulee sanottuu vääriä asioita ja sanon ittekki. mut se vaan tuntee niin hyvin et osaa sanoo kaikki "just oikeet" asiat. onneks se ei kuitenkaan edes vihasena hauku läskiks:D ja silti rakastan sitä;)

Voihan minua haukkua läskiksi tai huoraksi, mutta ei se satuta, koska itse tiedän, etten ole. Minua haukuttiin lapsena paljon kotona, opin jättämään sen omaan arvoonsa. Nykyään ei kukaan hauku. Haukkuminen kertoo haukkujasta, ei haukutusta.

Voihan minua haukkua läskiksi tai huoraksi, mutta ei se satuta, koska itse tiedän, etten ole. Minua haukuttiin lapsena paljon kotona, opin jättämään sen omaan arvoonsa. Nykyään ei kukaan hauku. Haukkuminen kertoo haukkujasta, ei haukutusta.

Itselläni taas koulukiusaus tausta ja nykyään en yleensä loukkaannu haukkumisista.

MUTTA on kuitenkin poikkeus, vaikka se ei varsinaisesti loukkaa, se nostaa vanhat tunteet pintaan ja ärähdän siitä ja se on possu.

Yleensä tosin ne tilanteet ovat sellaisia että se ihminen ei tiedä tuon sanan vaikutusta minuun, mutta en silti siedä tuota sanaa sanotuksi ihmisestä.

Turha, yhdentekevä, lahna, löysäpillu, riippakivi. Mitään en ole kuullut. Kyllä satuttaisi, jos mies jonkun noista sanoisi...

Haukkujina miehet, anopit, oma isä ja äiti. Mikään ei ole enää vuosiin tuntunut miltään, valitettavasti myöskään hyviä tuntemuksia on aina vaan vaikeampi repiä.

siitä lähtee tän naisen kilarit jos joku erehtyy sanomaan mua lehmäksi!