Lue keskustelun säännöt.
Olin koukussa blogeihin, ostin kalliita "blogitavaroita" --> harmittaa !!
02.01.2014 |
Olin masentunut ja luin päivät pitkät monia suosittuja sisustus ja muita blogeja, joissa esiteltiin kalliita ja hienoja tavaroita, vaatteita ym..... Luulin että se on tavoittelemisen arvoista..... Ostin sitten muutaman tuhannen euron arvosta kalliita tavaroita!
Nyt kaduttaa.... koti ei tunnu kodilta, vaatteet joita ostin, eivät tunnu minulta. Suorastaan oksettaa katsella niitä tavaroita joihin haaskasin rahaa ja aikaa.... Haluaisin myydä ne pois, mutta niiden pakkaaminen pelottaa jos menevät rikki kuljetuksessa tms..... :(((
Onko muita??
Kommentit (41)
*haistelee* Tämä ketju on niin yltä päältä pelkkää provoa joten antaa valua historiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän ketjun paras hahmo oli 54-vee edelläkävijätäti. :D
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 02:05"]
Tän ketjun paras hahmo oli 54-vee edelläkävijätäti. :D
[/quote]
ja vielä ainoa uskottava hahmo, jos minulta kysyt : )
En tiedä mikä tässä ketjussa muka on provoa, mutta minulla on samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla ja etenkin 33:lla. Olin tosiaan muutama vuosi sitten tilapäisesti masentunut ja ahdistunut, ja kuten ylläolevat kirjoittajat, minäkin lääkitsin ahdistusta shoppailemalla netissä. Olen aina käyttänyt hyvin vähän vaatteita ja olen aina ollut hyvin ekohenkinen ihminen, joten tämä shoppailukausi oli minulle täysin käsittämätön. Oli helppoa paeta tosielämän ongelmia blogien ja muotilehtien pinnalliseen maailmaan, vaikka shoppailun jälkeen tulikin aina entistä huonompi olo. Minä en edes käyttänyt noita hienoja vaatteita ja kenkiä. Kunhan keräsin niitä kaappiini, otin niitä joskus esille, ja hienot kengät jalassa ja hieno mekko päällä unelmoin todella pinnallisia unelmia.
Noita summia ihmetteleville: eihän tarvitse ostaa kuin esim. 10 paria 200 euron kenkiä ja se tekee jo 2000 euroa. Parinkin vuoden ajalta tuo ei ole "saavutus" eikä mikään. En valehtele jos sanon, että otin shoppailua varten kulutusluottoa 2000 euroa ja parin kuukauden päästä se oli penniä myöten mennyttä. Häpeän sitä näin jälkeenpäin, mutta mitäpä se häpeä mitään hyödyttää. Tiedän nyt paremmin ja velkanikin olen maksanut.
En osaa antaa vastaavassa tilanteessa oleville muuta neuvoa kuin että se menee kyllä ohi heti kun ahdistuksen/masennuksen pohjimmainen syykin hoidetaan, mutta oppirahat ovat kalliit (kirjaimellisesti). Nykyään olen palannut entiselleni, en ostele enää kuin tavaroita joita oikeasti tarvitsen, enkä itse asiassa HALUA enää mitään turhaa. Joskus äitini pyynnöstä katselen hänen kanssaan nettikauppoja, ja suoraan sanottuna kaikkien uusien kenkien, laukkujen ja vaatteiden katseleminen tuntuu todella vastenmieliseltä. Suorastaan oksettavalta.
Sellaisen vinkin kyllä annan, että jokainen "must-have" -tunne meni tuohonkin aikaan nopeammin ohi kuin oikeastaan tajusin. Sanotaan nyt vaikka, että minun olisi ollut IHAN PAKKO saada jokin tietty pusero, joka loppuunmyytiinkin nenäni edestä. Pettymys oli aluksi ihan musertava, mutta muutaman päivän päästä en muistanut enää edes koko puseroa. Olisi luultavasti ollut helppoakin vieroittaa itsensä shoppailuaddiktiosta yksinkertaisesti totuttelemalla tuohon häviävään pettymyksentunteeseen.
Täällä on myös eräs shoppailuun addiktoitunut. Kehtaisinkohan sanoa, että paljon olen yhteensä velkaa ympäri maita ja mantuja? Karkea arvio 8000 €, jotain tuohon suuntaan. Hävettää älyttömästi. Ennen olin velkaa vielä enemmän.
Ostan jotain ja saan hetkellisesti hyvänolon. Näen tuotteen, jonka haluan. Se tuote ei katoa mielestäni ennen kuin olen sen ostanut. Ostamisen jälkeen tuntuu vähän aikaa hyvältä ja "voittajalta", mutta karvas totuus iskee pian ostamisen jälkeen. Olo on silloin kuvottava, mutta tämä ei estä "mun on pakko saada tää" -tunnetta palaamasta. Olen noidankehässä; ostan -> tunnen itseni onnelliseksi ja mieleni tekisi mieli kiljua ja hyppiä innostuksesta -> häpeä ja totuus iskee päin kasvoja, ahdistus kasvaa ja kasvaa vain.
Minulla on PALJON käyttämättömiä vaatteita, asusteita ja kenkiä. Tavaran paljous ahdistaa, mutta en kuitenkaan pysty luopumaan niistä.
Tämän kaiken vuoksi kärsin ahdistuksesta, miten elän seuraavan kuukauden? En eläisikään, jos minulla ei olisi aviomiestä. Tämä myös syö parisuhdettamme.
Tiedän tarvitsevani apua, mutta en osaa hakea sitä mistään. Minulle varmasti vain naurettaisiin ja käskettäisiin kotiin kasvamaan.
Ajattelen usein itsemurhaa, mutta en voisi tehdä niin aviomiehelleni. Jättää häntä tänne yksin velkojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 20:33"]
Tiedän tarvitsevani apua, mutta en osaa hakea sitä mistään. Minulle varmasti vain naurettaisiin ja käskettäisiin kotiin kasvamaan.
[/quote]
Suosittelen kognitiivista psykoterapiaa. Sinulle ei taatusti naurettaisi, ja melko varmana löytäisit ongelmaasi avun.
Identiteettisi siis järkkyi, ja kadotit itsesi hetkeksi, hyvä että tajusit päästä eroon tuollaisesta pinnallisuudesta. Tsempit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vakavasti masentunut, ja elän yli varojeni koska ostaminen tuo hetkellistä hyvän olon tunnetta..
Mitä ihmettä? Minkä ikäinen oikein olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Itse olen aivan koukussa nettishoppailuun. Ahdistaa tämä ja blogien lukeminen pahentanut ongelmaa.
siis mitä ihmettä oikein ostit?
Lueskelen kyllä blogeja säännöllisesti, mutta ei tulisi mieleenkään antaa niiden ohjailla ostokäyttäytymistäni. Mulberryn laukkuja olen ostanut jo 90-luvun alussa (ja ostan edelleen silloin tällöin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ostaa merkkituotteita:
Tsemppiä ap! Se ei ole helppoa, kun on tätä kulutushysteriaa ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt olet virheesi tehnyt ja siitä oppinut. Pitkässä juoksussa tuo raha on pieni raha, eräänlainen oppiraha. Luulen, että meitä on monia, joiden täytyy kerta kaikkiaan tehdä tuo virhe tajutaksemme se virheeksi ja päästäksemme siitä pois.
Pidä hyvällä omallatunnolla ne kamat. ON vain hyvä, että ne ovat siellä lähelläsi muistuttamassa konkreettisesti sinua siitä, että tavaran hohto lakkaa heti, kun sen on saanut ostettua.
Ja sitten sen tärkeä pointti, joka auttaa sinua:
tutkimuksissa on todettu, että ostamisen suunnittelu, siis kaikki se tohina ja innostus ENNEN ostamista, on se juttu jota aivot tavoittelevat. MIelihyvä tulee tästä tohinasta, kun aivot erittävät dopamiinia. MIelihyvähormonia ei tipu enää sen ostoksen teon JÄLKEEN. Tämän kun pidät mielessä, tajuat, että se osto-orgasmin huippu on siellä netissä, kun katselee niitä blogeja ja nettikauppoja. Se fiilis ei parana vaan heikkenee ostoksen tehtyä.
Ota vaikka ylös tämä tieto ja pidä se esillä, niin opit pidättäytymään siitä ostoksesta. Fiilikset tulee ennen sitä
Minulla kävi päinvastoin eli syy miksi nämä kuuluisat blogituotteet alkoivat tökkimään ja pahasti; ostin noita nykybloggaajien suosimia klassikkovaate-, klassikkoasuste- ja sisustustuotteita vuosia ennen jo kuin blogeja edes oli olemassa (1995-2004), ihmettelin kun niin moni "pissistyylinen" (anteeksi tuo tyly pissusanonta mutta parempaa en tähän hätään keksi!) nuori nainen ja jopa teini tuli kaupungilla ja eri tilanteissa kysymään minulta että mikä tuo ja tuo kalliin näköinen juttu on kun se on niin hieno ja niin poispäin, tai että onko tuo nyt se ja se merkki josta olen kuullut juttua jonkun tutun tutun kautta ulkomailta joskus. Meillä käyneiden tuttavien lapset alkoivat ottamaan mallia sisustuksestani joka oli tuolloin vielä erilainen kuin muilla, ja vaatimaan vanhemmiltaan erilaisia sisustuselementtejä ja yksityiskohtia opiskelijakämppiinsä, eikä mitään halpoja sellaisia kuitenkaan.
Sitten vuosia myöhemmin aloin selailemaan suomalaisia blogeja kun niitä rupesi ilmestymään nettiin ja huomasin että ne minun hankkimat tuotteet alkoivat toistumaan muilla, ja klikkasin seuraavaan, seuraavaan ja samat jutut pomppi silmille eri ihmisten päällä. Häiritsevintä ja lisäksi oudointa tässä se että olen kohta 45-vuotias ja että pari-kolmekymppiset haluavat samoja asioita kuin minä, uskottavuus menee puolin ja toisin? ;D
Päivän opetus, ja jopa kahdenkin: Kannattaa aina ostaa sellaista josta itse pitää ja joka tuntuu mieluisalta, eikä sellaista mitä kaikilla muilla on. Sopulina ei ole kiva kenenkään olla, etkä erotu millään tavalla eduksesi massabloggareiden, sopulien ja lampaiden joukosta :)
voin ymmärtää yskän. tämä on uskomatonta mutta niin totta, nimittäin minun 62v. ja muuten hyvin mummomaisen näköinen harmaahapsu-työkaveri on mennyt sekaisin kesästä lähtien sillä lukee pakkomielteisesti kakskymppisten tyttömäisten bloggaajien juttuja, ja ostelee samoja vaatteita, kenkiä ja laukkuja mitä blogeissa heillä näkee. käy vähintään joka toinen päivä keskustassa ostoksilla ja metsästää niitä tuotteita joita edellisenä tai samana päivänä netissä näiden blogeissa nähnyt. ei raaski niitä kalliimpia ostoksiaan kuten koruja ja laukkuja kuitenkaan käyttää ettei ne kulu, eikä ne mustat nahkajäljitelmäshortsit ja värikkäät napamittaiset neuleet ja peplum-trendijakut ja kimallesandaalit oikein sovi hänen tyyliinsä ja mummomaiseen ryhtiinsä, eli hänestä tullut jotenkin säälittävän oloinen ja muut työpaikalla naureskelee että miten tuo yksi on nyt noin pimahtanut että kuvittelee olevansa alle 25v! puhuu vain vaatteista ja blogeista, muut ei jaksa enää kuunnella. minä olen pian 30 enkä minäkään enää laittaisi moisia nuorisovaatteita päälle enkä ainakaan töihin. jokainen saa tietysti pukeutua miten tahtoo, mutta hän on kertonut miten pahasti ylivelkaantunut tuossa vaiheessa elämäänsä kun pitäisi jäädä eläkkeelle ja luottokortit tapissa eikä säästöjä ole. nähtävästi mennyt reilu kymppitonni muutamassa kuukaudessa, eli ei hyvältä näytä :-(
10 korjaa: olen siis 54-vuotias enkä 45 :D I wish.
AP, mitä "tyypillisiä blogituotteita" sitten ostit jos noin paljon rahaa meni?
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 18:11"]
Eikö klassikkotuote ole nimenomaan sellainen, joka kestää aikaa ja ei katso onko käyttäjä nuori vai vanha.
[/quote]
Klassikkotuotteiden kohderyhmä on 35+ naiset eikä mitkään 20-35v aikuispissikset. Kysy vaikka näiden merkkien edustajilta.
[/quote]
Miten 20-35-vuotiaiden sitten pitäisi sisustaa, etteivät he olisi aikuispissiksiä, eivätkä pilaisi klassikkotuotemerkkien imagoa?
[/quote]
Ei tunnu tulevan vastauksia..